Moskovan maailmanperintökohteet

Moskovassa on kolme Unescon maailmanperintökohdetta, ja ne on kaikki helppo löytää ja tavoittaa metrolla. Niissä on paljon uskonnollista, mutta ortodoksikirkot ovat yleensä hienoja, joten nämäkin kiinnostivat. Koska pitkässä viikonlopussa ei kuitenkaan ehdi Moskovan kaltaisessa miljoonakaupungissa nähdä kaikkea, Unescot tuntuivat hyvältä tavalta rajata omaa tekemistä ja käydä katsomassa ainakin ne.

Punainen tori ja Kreml

Punaiselle torille ja Kremliin menee luultavasti jokainen turisti Moskovan-matkallaan. Torista karkkikupolikirkkoineen, Leninin mausoleumeineen ja luksusta myyvine GUM-tavarataloineen kirjoitinkin jo aiemmin oman juttunsa (linkki tästä). Punainen tori kuitenkin on Kremlin muurien ulkopuolella. Sen sijaan sisäpuoli on maallisen ja hengellisen vallan keskus kirkkoineen ja hallintorakennuksineen. Kremliä on rakennettu 1100-luvulta saakka, ja uusimmat palatsit ovat 1930-luvulta.

Sanan Kreml kaiku on ruma näinä aikoina, jos viitataan nimenomaan Venäjän hallintoon, mutta ottamatta mitään kantaa siihen, on sanottava, että alue Kremlin muurien sisäpuolella on arkkitehtonisesti vaikuttava ja enimmäkseen todella kaunis. Kirkkoja on useita, samoin palatseja. Tornit vartioivat muuria. Presidentin virka-asunto ja hallinto ovat myös siellä. Niinpä turisteilla oli vapaa kulku vain kirkkojen kulmilla. Jalkakäytävällä oli lupa kulkea, mutta jo askelkin autotielle ja lähemmäs hallintorakennuksia sai sotilaiden pillit soimaan.

Kremliin on erilaisia pääsylippuja. Me ostimme vain katedraaliaukiolle ja kirkkoihin oikeuttavan. Olisi ollut jotain asemuseotyyppistä ratkaisuakin, mutta matkalaisista toista mikään ei niin vähää innostaisi, ja toinenkaan ei sinne erityisesti halunnut. Lippujonot olivat kohtuulliset huhtikuun alussa vielä, mutta epäilemättä pitenevät säiden lämmetessä. Sinne asehommaan piti jonotella sitten vielä erikseen.

Taivaaseenastumisen kirkko (Kolomesnkoye)

Kolomenskoye on kaiketi jo vähän Moskovan ulkopuolella, mutta metrolla sinnekin pääsi. Taivaaseenastumisen kirkko on rakennettu Iivana Julman kunniaksi 1532 Moskovajoen rannalle. On kyllä sanottava, että se on arkkitehtuuriltaan aika erikoinen. Se on ensimmäinen kivestä rakennettu telttakattoinen kirkko. Puisia vastaavanlaisia olen joskus nähnyt.

Kun tulimme alueelle, jo kaukaa kuului kirkonkellojen soitto. Tornissa oli kaveri, joka soitteli kelloja ihan toiseen tyyliin kuin suomalainen kello löi jo viisi dingdong. Mutta nyt kyllä on sanottava, että kirkon sisätilat olivat odotuksiin nähden kamala pettymys. ”Ei häävi”, sanoin, kun tulin sieltä ulos.

Vaikka kirkko on vaatimaton, sitä ympäröivät puistot ja joen ranta ovat luultavasti todella miellyttävät keväällä ja kesällä, kun alkaa vihertää ja tuuli ei vihmo korvissa, kuten pääsiäisenä. En mitenkään voi sanoa, etteikö paikalla käydä kannattaisi, vaikka itse kirkko ei varsinaisesti ainakaan minulle mitään tarjonnut.

Novodevichyn luostarikokonaisuus

Kolmas maailmanperintökohteista on Novodevichy, 1500- ja 1600-luvuilta peräisi oleva luostarikokonaisuus, jonka sanotaan olevan tyyliltään moskovalaista barokkia. Se on venäläisen arkkitehtuurin hienoimpia taidonnäytteitä Unescon kriteerien perusteella ja voimakkaasti sidoksissa venäläiseen ortodoksisuuteen ja Venäjän historiaan. Katedraali ja haitausmaa ovat viimeinen leposija monelle hallitsijalle ja heidän perheilleen. Lokakuun vallankumouksen jälkeen luostari suljettiin ja paikalla toimi naisten vapautumisen museo, ja nykyään se on museona.

Menimme luostarille illan jo alkaessa hämärtää. Museoita ei ollut enää auki, mutta kirkossa on jumalanpalvelus käynnissä. Tunnelma oli lämmin ja harras. Kuvaaminen oli sisällä kielletty.

Lähde: www.unesco.org