Pietari alkaa olla yksi lempikaupungeistani. Mitenkään en kaupunkia vielä hahmota noin niin kuin kartalla tai maantieteellisesti, mutta tärkeimmät nähtävyydet alkaa olla vähitellen koluttu. Siksi minulla oli tällä kertaa vain yksi tämän haluan ehdottomasti nähdä -kohde. Muut valikoituivat taas melkeinpä sattumalta, ja nautiskeluksihan tämä taas meni. Siihen tarkoitukseen Pietari on kuin luotu. Asuimme Solo Sokos Hotel Palace Bridgessä, joka jo pelkästään tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia hemmotteluun ja nautiskeluun. Hotellin sijainti on myös hyvä. Sieltä on helppo lähteä jalkaisin tutustumaan kaupunkiin. Ja milloin ei enää jaksa tai huvita kävellä takaisin, on Uber helppo ja halpa tapa säästää jalkoja.
Nautiskelussa keskityimme lähinnä silmäniloihin ja kaikkeen, mikä takuuvarmasti lihottaa.
Eremitaasi ja THE portaikko
Jos yhtään tykkää taiteesta, Eremitaasia ei voi ohittaa. Se vain on yksi maailman tunnetuimmista museoista ja todellakin aivan valtava. Ei sitä kukaan voi kuvitella ottavansa haltuun kerralla, vaikka aamusta iltaan olisi ja söisi eväitä välillä. Kävin viime kerralla katsomassa impressionisteja. Tällä kertaa halusin nähdä päärakennuksen, Talvipalatsin, jossa siinäkin on vaatimattomat reilut 300 huonetta. Minua kiinnosti lähinnä nähdä rakennus, ja kyllä se tarjosinkin näköalan tsaariperheen elämään, jossa viinikuuleritkin ovat sitä kokoa, että vähän hoikempana mahtuisin niihin kylpemään. Mutta mitä silmäniloon tulee, ehdoton wau- ja superwau-kokemus tulee, kun näkee portaikon, joka on ehkä kaunein maailmassa. Jo pelkästään portaikko on noin kymmenen euron lipun arvoinen.
VINKKI: Osta pääsylippu etukäteen netistä, jollet jostain erityisestä syystä rakasta jonottamista.
Venäläinen lounas pitkän kaavan mukaan
Aina välillä kuulen kysymyksiä, saako Venäjältä kunnon ruokaa. Saa. Olen todistellut sitä moneen kertaan ja aina todennut, että ruoka on hyvää, ravintolat viihtyisiä ja hienotkin kohtuuhintaisia. Yksi mukavista kokemuksista oli lounas venäläisessä ravintolassa, joka oli sisustettu kuin ylemmän keskiluokan asunto ehkä sata vuotta sitten. Ruokalista oli kuin kirja, joka oli löydetty saman talon ullakolta vanhoine vähän tunkkaisine tuoksuineen. Kun halusi saada palvelua, kilistettiin kelloa. Kolmen ruokalajin lounas Gogoly ravintolassa maksoi reilut 25 euroa yhdeltä viineineen. Kiireiselle tällaiset lounaat eivät sovi, mutta nautiskelija oli onnellinen.
Cocktaileja trendibaarissa
Muistin edelliskerralta äärimmilleen vietyjä neuvostoaikaisiksi sisustettuja baareja, joissa saattoi matkata ajassa reilusti taaksepäin, mutta silti tilata votkan oheen myös vaikka mojiton. Muistan mielettömät uudenvuodenbileet Purgassa. Ei siis ollut uusi vuosi, mutta bileet on joka ilta. Olisin tällä kertaa halunnut sisarravintolaan viettämään häitä, mutta olisi pitänyt bilettää aamuun asti, koska Nevan sillat avattiin yöksi ja hotellille palaaminen ei olisi onnistunut ennen aamuneljää. Pietarin baariscene on laaja. Nyt ihastuin Spirit Gastrobariin. Siellä nuoret miehet tekivät coctaileja kunnianhimoisesti ja baarituolit olivat ehkä mukavimmat ikinä. Olisin jäänyt epäilemättä pidemmäksi aikaa, mutta oli kiire ehtiä jälkiruoalle ennen illallista. Niin juuri. Aikuisena saa.
Maailman ehkä suloisin jälkiruoka
Todella harvoin googlailen ruokapaikkoja tai kahviloita. Tulee mentyä vain johonkin, mikä kohdalle sattuu. Jostain sain nyt idean, että haluan nähdä parhaaksi arvioituja kahviloita tai jälkiruokapaikkoja. Pieni etsintä kannatti. Löytyi Cococo ja niin suloinen jälkiruoka, että melkein en tohtinut sitä edes syödä. Ravintola oli niin suosittu, että pöytävaraus kannattaa. Meidän jälkeemme tulleet käännytettiin ovelta. Pikkuinen vaalenapunainen possu oli muuten ihan taivaallisen hyvää.
Pietarin lumoavat kirkot, osa Verikirkko
Verikirkko oli ainoa kohde, jonka olin ehdottomasti päättänyt tällä matkalla käydä. Olin nähnyt sen aiemmin vain kaukaa iltavalaistuksessa. Koska Iisakin kirkon totesin viimeksi sisältä suorastaan jumalaiseksi, odotin tältä vastaavaa, eikä se odotuksia pettänyt. Kuinka käsittämättömän kauniita kirkot voivatkin olla maissa, joissa vaatimattomuus ei kaunista. Muutaman euron sisäänpääsymaksulle siis todella saa vastinetta.
Maailman ehkä ihanin herkkupuoti
Eliseyev Emporium Coffeeshop on ehkä maailman ihanin herkkupuoti ja kahvila. Se kiilasi tähän asti hehkuttamani Madridin Mercado San Miguelin ohi jo, kun astuin sisälle. Keskellä tilaa on palmu. Reunojen tiskeillä myydään herkkuja. Kaikenlaisia mahdollisia herkkuja. On flyygeli. On kauniisti aseteltuja myyntipöytiä täynnä lisää herkkuja. On parvekkeella elävää musiikkia soittava duo. “Nothing’s Gonna Change My Love for You”, se laulaa ja olen samaa mieltä siinä passionhedelmäleivosta syödessäni. Mikään ei muuta rakkauttani tällaisia paikkoja kohtaan. Tahdon takaisin Pietariin tämän rakkauteni luokse.
Pietari itse
Jos haluaa nauttia Pietarista lihomatta, riittää, että laittaa mukavat kengät jalkaan. Pietari itse riittää nautiskeluun. Se on kaunis. Siellä voi kuljeskella päämäärättömästi tai vaikka ihan tietäen, mihin haluaa, ja kaikkialla on jotain kaunista.
Lisää vinkkejäni Pietariin voit lukea täältä. Linkissä on enemmän varsinaisesti nähtävyyksistä.
Olin Pietarissa yhteistyössä Pietarin Sokos Hotellien kanssa
38 comments
En ole ikinä onnistunut pääsemään Pietariin, Moskovaan 3:sti eri porukoissa eri
vuosikymmeninä perinteikästä junaa käyttäen. Niistä on hauskoja muistoja. Mutta onhan se ihan hullua, että matkustaa maailman ääriin, mutta ei mene katsomaan upeaa suurkaupunkia kolmen tunnin junamatkan päähän. Pitäisi ottaa joku vuosiviisumi, niin voisi helpommin sitten vaan hypätä junaan. Kävisi varmaan kuten sinulle, että sitten tulisi mentyä useammin.
Viisumi on minusta hävyttömän kallis. Mutta vuosiviisumi vähän niin kuin pakottaisi käymään enemmän kuin kerran. Pietarilla on kuitenkin niin paljon annettavaa. Mutta kuten sanoit, on hullua, että meillä on Helsingistä 3,5 tunnin junamatkan päässä tuollainen aarre, jossa kuitenkin yllättävän harva on käynyt.
Onneksi tuonne pääsee ilman viisumia risteilyvieraana. Se ois hauska kokea. Ehtisi näkemään hieman kaupunkia ja sit voi tulla viisumin kanssa takaisin, jos tuntuu siltä.
En ole risteilyllä ollut. Jotenkin se konsepti on kuulostanut hankalalta, mutta luultavasti toimii ihan hyvin sitten, kun siellä oikeasti olisi. Minusta nopea junayhteys on niin hyvä, että taidan pysyä vastedeskin raiteilla.
Pietarissa olen käynyt kerran risteilyn yhteydessä. Silloin kaupunkia ehti nähdä keskustan nähtävyyksien varrelta sekä yhden metromatkan päästä paikallisen tutun suosittelemana; menisin kyllä mieluusti uudestaan. Tuntuu, että kaupungissa riittää nähtävää. 🙂
Kaupungissa todella riittää! Kolmen viikonloppumatkan jälkeen ei todellakaan olo tunnetta, että nyt se on nähty!
Kävin Pietarissa aikana, jolloin maassa oli lunta ja pakkasta, eikä digitaalikameroita ollut olemassakaan. Mustavalkofilmille kuvasin. Eremitaasi viehätti silloin minuakin. Siihen aikaan oli pietarilaisessa hostellissa torakoitakin, ja päätin, että jos ja kun uudestaan menen, valitsen kyllä hyvän hotellin – Kiitos hotellivinkistä 🙂
Jotenkin tuo pietarilainen hostelli kuulostaa paikalta, johon en ilomielin astuisi. 🙂 Viiden tähden Palace Bridge sen sijaan toimi vallan hyvin. 🙂 Nyt kun tiedät, että laatuhotelliakin on tarjolla, ei muuta kuin matkaa varaamaan. Saat sen tallennettua värillisenä.
Tuo portaikko <3 <3 Aivan ihana. Nyt todellakin hävettää, etten Pietarissa käynyt, kun se oli lähellä. En ole itse asiassa Venäjällä käynyt ollenkaan, mitä aika useinkin ihmetellään täällä Roomassa/ Italiassa. Täytynee hoitaa vaikka seuraavalla Suomen lomalla ensivisiitti pois.
Minäkään en ole ollut kuin Pietarissa ja Moskovassa, ja molemmat ovat olleet minusta tosi kivoja! On ihan jees, ettet ole käynyt, mutta vahinko kyllä kannataa korjata asap!
Olen samaa mieltä kanssasi, että Pietari on ihana. Aika samoja nähtävyyksiä koluttiin omalla reissulla reilu vuosi sitten. Eremitaasi ja Verikirkko olivat mykistäviä. Sunnuntaina ennen junalle lähtöä ehdittiin vielä Iisakinkirkkoon. Mitä tuo possu jälkkäri oli? Huikean näköinen 🙂
Possun sisällä oli paria erilaista moussea, valkosuklaata ja jotain punaista marjaa. Ai että se oli viinin kanssa ihana! Iisakin kirkko on ihan mykistävä. Ei Verikirkko paljoa sille hävinnyt.
Pietari on kyllä upea kaupunki. Käytiin siellä 2008, ja haluttaisi kovasti lähteä uudelleen, ehkäpä ensi keväänä. Sen verran seikkailun täytteinen oli tuo edellinen reissu että toivon seuraavan olevan ihan rauhallinen. Jäätiin mm. lukkojen taakse lähes 10 tunniksi asuntoon ilman ruokaa ja juomaa, kunnes asunnon omistaja rikkoi ulkopuolelta kirveellä oven 😀 Perusnähtävyydet museoineen ja kirkkoineen ei juurikaan enää kiinnosta, vaan olisi kiva päästä syventymään kaupunkiin kunnolla. 🙂
Vallan uniikki kokemus teillä!
Olen nauttinut Pietarista pala kerrallaan. Joka kerta vähän kirkkoja tai museoita ja kaikkea muuta siihen oheen. Ei ole tullut ähkyä mistään tällä metodilla.
Yhdyn muiden kommentteihin, et uskomatonta että näin lähellä meitä on tuollainen kaupunki! Pietari on yksi lähitulevaisuuden kohteista, jossa haluisin käydä, todennäköisesti risteilyllä niin säästyy viisuminhakemiselta, muuten juna olis kyllä ehdoton! 🙂 Tuo ruokapuoli kiinnostaa itseäkin, viime venäjän reissusta kun on jo aikaa.
Moskovasta minulla on kokemuksia aivan mielettömästä ravintoloista (kohtuuhintaisia). Pietarissa tarjonta myös monipuolista, mutta ihan niitä kaikkein ihanimpia en varmana ole löytänyt. Paitsi noita kahviloita.
Hei, ihana tuo herkkupuoti, ja ihan uusi vinkki, kiitos! Itsekin vasta kävin Pietarissa ja ihastuin kovasti tähän kaikille aisteille herkulliseen kaupunkiin!
Tuo herkkupuoti-kahvila oli ihan mieletön. Siellä voisi istuksia tunteja vain katselemassa ympärille ja kuuntelemassa musiikkia, nauttimassa herkkuja.
Taidat aidosti pitää Pietarista😉Minä en ole tänä vuonna vielä ehtinyt käymään, vain ajamaan ohi. Mutta. mutta, taskussa on nyt vuosiviisumi, tiedä mitä ehdinkään… Vinkiksi: jos pidät Pietarista niin tykästyt varmaan Kazaniin. se on minun uusi suosikkini.
Kyllä minä tykkään! Tosi paljon!
Kazania olen kyllä miettinyt, että voisi pistäytyä. Oli varmasti kiinnostava kokemus.
Kasan on ihana 🙂
Ihana postaus ja ihania paikkoja – tästä tuli monta uutta lisäystä omalle Pietari-listalleni, kiitos! Tuo possujälkkäri kiinnosti minuakin – olivatko kolikotkin syötyäviä?
Possussa kaikki oli syötävää, myös kolikot!
Pietari on ollut pitkään lempikaupunkejani yhdessä Kööpenhaminan kanssa ja sieltä löytyy loputtomasti aina uutta, joka kerta. En ymmärrä taidetta, mutta Eremitaašissa en mennyt edes sisälle, kun katselin jääveistoksia sen sisäpihalla. Myös Verikirkon näin ulkoa. Seuraavalla kerralla pitää ilmeisesti taas käydä sisällä eri paikoissa. Kävin minä kyllä syömässä ja allekirjoitan tuon, että Pietari on paratiiisi nautiskelijalle. Tosin, minä en kyllä arvosta sitä, että kello kilisee jatkuvasti. Minä olen sen verran suomalaistunut, etten kuitenkaan tohtisi turhaan vaivata.
Jos et ole Iisakin kirkossa tai Verikirkossa käynyt, suosittelen! Aivan uskomattoman hienoja.
Pietari on mun must-see listalla hyvin korkealla! Ah, toi portaikko!!
Tuo portaikko oli taas niitä haukon hetken henkeäni -kokemuksia. Ihana!
Pietari on ollut pitkään toivelistallani ja olisi kyllä kiva päästä käymään siellä. Kevät voisi olla kivaa aikaa siellä talvipakkasilla ei sinne viitsi mennä. Onko antaa hotellisuosituksia? Lähinnä kiinnostaa onko hankalaa jos hotelli on tuolla Nevalla ja täytyy miettiä siltojen aukioloja?
Sillat avataan, milloin avataan, aina öisin. Jos et ole mikään bilehile ja halua hillua yötä myöten, sitten ei ole mitään väliä, missä asut. Jos haluat riekkua bilettämässä, katso, että olet baarien kanssa samalla saarella. 🙂 Kaikki yöpymäni hotellit ovat olleet kivoja. Viimeksi olin Sokoksen Palace Bridgessä. Hinta-laatusuhde on hyvä.
Pietari on kyllä kiva kaupunki! Monta vuotta siitä, kun oon viimeksi käynyt tuolla – pitäisi kyllä virkistää muistia uudestaan. Tuo Eremitaasi ja nuo rappuset on kyllä upeat – tykkään.
En kyllä varmaan itsekään raaskisi syödä helposti noin söpöä jälkiruokaa.
Pietarissa esimerkiksi kirkot myös ihan superkauniita. Tuo portaikko on toki ihan eri tyyliä ja ihan uskomattoman kaunis. Possu edustaa ihan toisenlaista pelkistettyä estetiikkaa. Söpö oli. Ja herkullinen.
Vau miten rikas postaus, niin paljon kuvia ja tietoa! Ehdottomasti pikaisesti päästävä Pietariin (ja mikä onni, että sinne matkustaa nopeasti ilman ilmastoahdistusta!).
Eikä tässä tosiaan kaikki. Olen paljon kirjoitellut Pietarista, koska siellä vaan on niin hurjasti kaikkea.
Pietariin haluaisin takaisin. Olen käynyt vain kerran ja silloin aika meni juostessa läpi kaikki kuuluisimmat nähtävyydet. Olisi kiva käydä vähän rauhallisemmissa merkeissä ja nauttia olosta. Olimme silloin maissa vain 72 h viisumivapaasti, niin ihan mahdottomasti ei siinä kerkeä näkemään. Upeat rakennukset ja hyvää ruokaa. Ja paljon nähtävää. Sitähän se Pietari on. Mutta onpas ihana tuo herkkupuoti, vau!
Herkkukaupasta tuli oma ihan ehdoton suosikkini. On ihanaa, että on olemassa vielä tällaista omaperäistä, ei pelkkiä ketjukauppoja ja -kuppiloita.
Pietarissa olen ihastellut sitä, että ravintolat sisustetaan viimeisen päälle. Monesti hiukan överisti, mutta teeman mukaan. Tämä muistui mieleen kun kerroit lounasravintolastasi.
Tällaisiin paikkoihin en vielä ole päätynyt Pietarissa, mutta Moskovassa kyllä. Siellä oli ehkä hienoin ravintola, jossa ikinä olen ollut, ja silti kahden hengen illallinen juomineen jotain satasen.
[…] Travellover/Pietari on nautiskelijan kaupunki […]