Moskova on ruma – ja kaunis

Sensuroin kuvia. En todella voi väittää, että kaikki maat ja kaikki kaupungit, joissa olen ollut, olisivat aina pelkästään kauniita. Mutta minä ummistan silmäni rumalta. Ei minun tarvitse katsoa rumia asioita, saati ottaa niistä valokuvia. Muistoissani lähes kaikki paikat ovat hienoja, ja epäilemättä oikeasti ovatkin! Ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö niissä olisi ollut tylsiä ja rumiakin asioita. Esimerkiksi Phu Quocilta julkaisin vain ihania rantakuvia skootterireissulta, mutta jätin tekemättä jutun aika kämäisestä “kotiseudusta”, eli tylsästä tienpätkästä hotellin kulmilla. Siinä vain ei ollut mitään esittelemistä, ajattelin.

Moskova näyttäytyi minulle juuri sellaisena, kuin siitä ottamani kuvat todistavat: Punainen tori on vaikuttava, Kremlin kirkot kultakupoleineen häikäiseviä, GUMin luksus, maailmanperintökohteiden kulunut kauneus. Mutta on myönnettävä, että Moskova on myös ihan kamalan ruma. Pakotin itseni ottamaan kuvia myös tästä toisenlaisesta Moskovasta.

Kyllä vain siis Moskovassa on paljon rumaa. Neuvostoarkkitehtuuri on kaikessa harmaudessaan ja tylsyydessään melkeinpä masentavaa. Mutta rumaa on kaikkialla. Ei ole Pariisi vain upeutta, ei ole New York vain lasia ja kromia, saati Helsinki tai mikään muukaan kaupunki Suomessa. Kaupungit ovat melkeinpä vain sellaisia, millaisina haluamme ne nähdä. Minä mielelläni näin Moskovan kauniit rakennukset, niiden koristeellisuuden, niiden vanhan loiston. Katso nyt näitä!

Sitten on loppukevennyksen vuoro. En tiedä, mutta minusta näiden kamaluudessa on jotain itseironiaa. Ei kukaan tosissaan tee vihreitä ja pinkkejä karvahattuja tai karvareuhkoja kaikissa sateenkaaren – eihän kuin Venäjän väreissä.