Type and press Enter.

Elämyskeidas kaikille aisteille – Solo Sokos Hotel Palace Bridge, Pietari

Harvaan kaupunkiin tulee matkustettua kolme kertaa vuoden aikana. Harva tosin tekee samanlaista vaikutusta kuin Pietari. Miten ihan tuossa lähellä, vain kolmen ja puolen tunnin junamatkan päässä, voi olla jotain niin kiehtovaa? Pietarissa olisi ihanaa olla kerralla vaikka viikko, oikeasti koluta sitä kaikkialta. Mutta toisaalta siellä on ihana käydä vaikka parikin päivää kerralla, tehdä aina jotain vähän uutta. Se on yhtä kiehtova kolmannella kerralla, kuin se oli ensimmäisellä. Meitä oli reissussa minä, vähän kokeneempi Pietarin-kävijä, ja reissukaveri, Pietari-noviisi. Molemmat nautimme. Molemmille jäi halu palata.

Meidän viikonloppumatkamme oli täynnä elämyksiä ja kokemuksia. Asuimme Solo Sokos Hotel Palace Bridgessä, joka itsessään on melkoinen elämyskeskus. Olin viime syksynä siellä juhlimassa Sokos Hotellien kymmenvuotista taivalta Venäjällä. Hotelli oli siis tuttu ennestään. Se on minusta kiva. Ihan kaikkien tähtiensä tasolle se ei ehkä yllä. Viiden tähden hotelleissa olen esimerkiksi tottunut siihen, että joku tuo laukun huoneeseeni, mutta toisaalta olisi järjetöntä kenenkään lähteä taluttamaan sinne muutaman kilon painoista lentolaukkuani. Minusta hotellissa on kuitenkin paljon enemmän luonnetta ja laatua kuin perus-Sokoksissa Suomessa. 

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Viikonloppu oli todella täynnä elämyksiä ja kokemuksia kaikille aisteille.

Rentoutumiseen elämyskylpylä ja THANN Day Spa

Solo Sokos Hotel Palace Bridgen oma kylpyläosasto on minusta parhaimmillaan illalla, kun sen lasikaton ulkopuolella on pimeää ja allasosasto on valaistu. Illalla ihmisiä on myös vähemmän ja tunnelma rauhallisempi. Fiilis on erilainen päivänvalossa, joka on kalpealle talvi-iholle vähän julma. Toisaalta aamu kylpylässä on lempeä tapa herätä uuteen päivään. Allas- ja saunavaihtoehtoja on useita. Oma suosikkini on ehdottomasti hamam, jonka lempeässä höyryssä voisi makailla vaikka kuinka pitkään. Reissukaveri kävi rohkeana miehenä testaamassa reilusti pakkasella olevan kylmähuoneenkin, ja jotenkin onnistuin huijaamaan hänet hamamin jälkeen myös jääkylmään tynnyrisuihkuun. Sen jälkeen oli hyvä taas lämmitellä porealtaassa.

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Kylpylän yhteydessä on myös THANN Day Spa, jossa on luksuksen tuntua. Vastaanoton palvelusta alkaen kokemus oli ihana. Olen pitkään ollut liian suomalainen ja vähän kiusaantunutkin hyvästä palvelusta, kursaillut vähän, kun eihän meitä varten nyt tällaista, emmehän me tällaiseen ole tottuneet. Mutta kun sen vietäväksi uskaltautuu heittäytymään, voi kellua kuin pumpulissa koko spa-kokemuksen. THANN Day Spa on kokemuksena vastaavanlainen, jollaisen voi saada laadukkaassa spassa Thaimaassa. Aroma massage aloitetaan jalkakylvyllä, jonka jälkeen voi vaipua nirvanaan hierojan käsittelyssä. Hoidon päätyttyä olisi tehnyt mieli vain jäädä rentoutuneena nukkumaan lämpimän peiton alle siihen hierontapöydälle.

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Golfnoviisille ja kokeneellekin pelaajalle Gorki Golf Academy

Hotellin tiloissa toimii Gorki Golf Academy, jossa voi ulkokauden päätyttyä jatkaa harrastusta koko pitkän talven yli. Ammattilaisopettajan kanssa voi hioa omia taitoja, tai kuten minä, lyödä elämänsä ensimmäiset lyönnit. Enpä ollut tajunnut, kuinka mutkalle ihminen golfatessaan vääntyy, kuinka järjettömän kuuma hommassa voi tulla (tai ehkä vain tuskastuin, kuinka säälittävä räpeltäjä olin) tai kuinka vaikea nyt ylipäätään on osua edes palloon. Mutta ensimmäinen lyöntini osui ja lempeä opettaja kehui. Kun pisin lyöntini simulaattorissa oli jotain vajaat 40 metriä, totesin, että huipulla on hyvä lopettaa, ja annoin reissukaverin pelata oman kierroksensa.

Gorki Golf Academy

Gorki Golf Academy

Gorki Golf Academy

Gorki Golf Academy

Gorki Golf Academy

Dans Le Noir? tarjoaa illallista täydellisessä pimeydessä

Minua on kiehtonut jo jonkin aikaa ajatus illallisesta pimeässä. Miten voi syödä, jos ei näe edes ruokailuvälineitä? Uskaltaako suuhun laittaa sellaista, mitä ei voi nähdä? Heittelenkö ruokaa vahingossa itseni ja ehkä muidenkin päälle?

Vaihtoehtoina oli liha-, kala-, kasvis- tai yllätysmenu. Ehdottomasti yllätys. Alkudrinkki tietenkin yllätys. Nämä valinnat tehtiin hotellin aulassa ennen ravintolaan siirtymistä. Kattauksia on kerran tunnissa, eli samaan aikaan menijöitä on useita. Ilmassa oli selvästi pientä jännitystä.

Haluaisin kertoa kaikki kokemukseni yksityiskohtaisesti, mutta en halua pilata uuden kokemisen iloa sinulta, joka haluat kokea kaiken saman itse. Mutta vähän on pakko kertoa päällimmäisiä tunnelmia.

Minulla oli hassu ajatus, että pimeässä on myös hiljaista. Siksi yllätyin ravintolan äänimaailmasta. Siellä oli tietenkin jo edellisen kattauksen ruokailijoita, mutta myös musiikkia. Luultavasti kun yksi aisti on poissa käytöstä, toiset vahvistuvat, ja siksi äänetkin kuulostivat kovilta. Koska ravintola on pilkkopimeä ja lisäksi vielä tarjoilijat sokeita, ei tarjoilijan viittomisesta ole mitään hyötyä. Siksi pitää reippaasti vain kajauttaa oman tarjoilijan nimi, jos haluaa jotain, vaikkapa lisää viiniä. Kun ensimmäisen kerran kajautin ”Georgi!”, olo oli aika juntti, mutta kun samaa kuului ympäriltä, siihenkin tottui.

En tiedä tarkkaan, minkä ikäisenä olen oppinut syömään itse, mutta sen verran pitkään olen lapannut ruokaa ääntä kohti, että lihasmuisti tietää suunnilleen, mihin tähdätä. Niinpä syöminen oli yllättävän helppoa. Jos jotain piti leikata, sekin onnistui. Se vain ei aina ollut ihan selvää, minkä kokoisia paloja olin suuhun työntämässä. Aina ei mahtunut. Meitä muuten kehotettiin erikseen vielä pesemään kädet ennen ruokailua, koska pimeässä helposti tulee tartuttua ruokaan myös käsin. Pimeässähän kukaan ei näe, jos pöytätavat eivät kestä päivänvaloa. Minun ei tarvinnut kuitenkaan sormiruokailuun turvautua. 

Ymmärtänet myös, miksi minulla ei ole ravintolasta tai ruoista yhtään kuvaa. Voit kyllä kuvitella ne. Ne olisivat mustia. 

Kuten huomaat, vaikka koko viikonlopuksi olisi tekemistä vain hotellin seinien sisäpuolella. Solo Sokos Hotel Palace Bridge on elämyskeidas. Mutta toki me uloskin lähdimme. Hotelli on sijaintinsa puolesta hyvä, ja sieltä on helppo lähteä tutustumaan kaupunkiin. Lisätietoja hotellista voit lukea täältä. Pietariin on helppo lähteä omatoimisesti, mutta koska Venäjän matkailulla on edelleen yksi riesa, viisumi, on joskus vain yksinkertaisesti helpompaa turvautua ammattilaisten apuun. Kokonaispaketteja ja viisumipalveluita tarjoaa Lähialuematkat.   

Yhteistyössä Pietarin Sokos Hotellit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

6 comments

  1. Näyttää houkuttelevalta! Monta kertaa miettinyt, että kun Pietariin matkustan tämä on se hotelli missä haluan majoittua. Kivan näköinen tuo kylpyläkin, kelpaisi lillua.

    1. Kylpylä on monipuolinen, saunavalikoima varsinkin. Etenkin nyt kun Suomeenkin tuli talvi (ainakin kylmä) ajatus hamamista todella houkuttelee. Minä olin hotelliin tyytyväinen. Hintakin on minusta laatuun nähden varsin hyvä.

  2. Sokoksen ongelma on se, että ylihintaiset maakuntahotellit ovat kulahtaneita ja huoneet pieniä laminaattilattiakoppeja litran vetoisine sampoosammioineen. Sellaista kansainvälisesti katsoen kahden tähden tasoa. Sisko yöpyi taannoin Ilveksessä, ja menin mielenkiinnolla katsomaan huonetta. Se oli suoraan sanoen järkyttävä, vaikka olikin ihan puhdas ja siisti.

    Tätä taustaa vasten en kyllä ihan heti olisi buukkaamassa Sokos-hotellia ulkomailla, kun valinnanvaraa kuitenkin on tarjolla, vaikka ilmeisesti tämä kuitenkin oli tasokkaampi kuin kotimaan Sokokset.

    1. Tuo on totta, että valinnanvaraa on. Palace Bridge on kyllä hintansa arvoinen hyvinkin. Kaukana niistä kuvailemistasi. Minulla on kyllä Ilveksestäkin hyvä kokemus, kun korkealta kulmahuoneesta katselin Tammerkoskea.

      Mitä tulee litran sammioihin, minulla on ristiriitainen suhtautuminen niihin. Toisaalta arvostan, ettei käytetä kertakäyttöpulloja, joista koituu kohtuuttomasti roskaa turhaan. Sen puoleen ehdottomasti kannatan uudelleentäytettäviä pulloja. Niitäkin on olemassa monenlaisia ja hyvinkin tyylikkäitä.

    2. Sen jälkeen, kun joltain jenkkisaitilta luin, miten joku oli yläasteikäisenä huvitellut kus… öö, siis virtsaamalla noihin sampoosammioihin, en ole niitä käyttänyt. Tietysti kaikkiin malleihin ei onneksi pääse tuolla tavalla käsiksi.

      Noin yleisesti ottaen minua huvittaa, kun hotellihuone on täytetty kaikennäköisillä lippulappusilla, että jos haluat uudet lakanat, laita lappu tähän, soita sinne ja heitä pari kuperkeikkaa, muuten et saa. Kuinka moni hotellivieras lukee niitä rivien välistä? Oikeasti niissä ei puhuta ympäristöstä mitään, vaan sanotaan: ”Kun emme enää vaihda lakanoitasi, sujuu siivous vikkelämmin ja pystymme antamaan potkut kahdelle siivoojalle. Kiitos kun säästät rahojamme ja autat vähentämään työntekijöitämme.” Okei, ehkä olen aika kyyninen, mutta silti.

      Nämä ei nyt tietenkään kohdistu juuri Sokos-hotelleihin, vaan samaan törmää ympäri maailmaa. Hyatt Regency Dubai, jossa olin alkukuusta, oli hoitanut asian tyylikkäästi. Ainoa tuollainen ohjelappu, jonka löysin, oli piilotettu yöpöydän laatikkoon. Siinä luki, että jos ei tahdo uusia lakanoita, pitää laittaa lappu sängylle. Kylpyhuoneessa ei käsketty heitellä pyykeitä sen paremmin lattialle kuin ammeeseenkaan.

    3. Harmillisen huonosti monessa paikassa toimii se, että lakanoita ja pyyhkeitä ei vaihdettaisi. Että sen puoleen en oikein teoriaasi usko. Mutta kyllähän kaikesta säästetään ja työntekijät ovat työssä kuin työssä kovilla.