Type and press Enter.

Miniloma Porvoossa. Täydellisen irtioton resepti

Porvoo on ihana kesäkaupunki. Porvoo vetää turisteja myös joulun aikaan, koska maisema on kuin postikortti, puodit tekevät vanhasta kaupungista kuin joulun ihmemaan, ihanimmat joululaulut raikuvat kauniissa vanhassa kirkossa. Mutta Porvooseen voi lähteä pikkumatkalle aivan mainiosti myös marraskuun harmaudessa, koska se on aina ihana. 

Kaikki alkoi siitä, kun istuin kauppakeskuksen ravintolassa kahden ystäväni kanssa. Tiedäthän juuri ne hetket, kun on ihana tavata ystäviä, mutta arjen kiireessä valitaan se paikka, johon tiistai-iltana kaikki pääsevät kivasti ja kätevästi autolla. Todettiin, että nyt olisi arjesta irrottautumisen paikka. Lähdetään siis Tallinnaan! Sinnehän kaikki menevät. Mutta jos viimeiseen järkevään aikaan perillä olevaan lauttaan ei ehdi, ei oikein ole mieltä ottaa seuraavaa ja lampsia pitkän työviikon jälkeisessä väsymyksessä suunnilleen suoraan satamasta nukkumaan. No mihin sitten? Hotelliloma Tampereelle. Äh. Airbnb-kämppä vanhasta hirsitalosta Porvoon vanhasta kaupungista ja kaikkia ihania ravintoloita ja kahviloita? Jeeees! Joskus on hyvä tehdä jotain ihan muuta.

Vanhan talon henki, viistossa ja kallellaan olevat lattiat, villasukat, ikkunan takana ja sisälläkin porvoolainen idylli. Kivikova sänky, pöydälle jätetyt pehmeät tomaatit, kylpyhuoneen hammasharjat ja muu henkilökohtainen hygieniatarpeisto, perhevalokuvat ja jääkaappi täynnä puoliksisyötyjä elintarvikkeita. Kuin olisimme tulleet kylään ja odotelleet vain isäntäväen paluuta töistä. Mutta tietenkään kukaan ei tullut. Vain me vähän hämmentyneinä toisten nurkissa. Kokemus oli ihana ja vähän outo samalla kertaa.

Untitled

Untitled

Untitled

Siellä me kävelimme vanhan Porvoon katuja rinnakkain kuin Sinkkuelämää-naiset konsanaan. Takki auki ja koroissa se ei onnistunut liukkailla kaduilla, kymmenen asteen pakkasessa. Mutta sisäiset Carrie ja Samantha ihailivat, kuinka kaunista siellä oli. Kuin tilauksesta kaikki lumi ja kauneus.

Vuorokauden Porvoon-matkalle oli teemana breikki irti arjesta, poissa töistä, kotitöistä, tiskeistä, ruoanlaitosta, helppoa oloa ja iloa hyvästä ruoasta ja juomasta ystävien kanssa. Oma kehu paras kehu, mutta voin sanoa löytäneemme täydellisen reseptin, miten irrottautuminen arjesta onnistuu. Siihen tarvittiin siis ensin ne ystävät, itse huolella valitut, jonkinlainen majapaikka, ettei tarvitse miettiä, kuka ajaa, milloin menee bussi. Sitä paitsi irrottautuminen on aina kokonaisvaltaisempi, kun pysyy yön poissa. Entä mitä muuta?

Miksi mennä viinille, kun voi mennä drinkkikouluun? Porvoon paahtimon drinkkikoulu oli vähän erilainen tapa nauttia after workit.

Kokemuksiani drinkkikoulusta voit lukea lisää tästä.

Untitled
Porvon paahtimon drinkkikoulun Irish Coffee ja B52

Porvoon maine kulinarististen nautintojen keskittymänä kiirii. Yksi sen helmi on Zum Beispiel mutkattomalla ruoalla ja rennolla palvelulla. 

Ravintolakokemuksestamme ja Zumin herkuista voit lukea lisää tästä

Untitled
Zum Beisbielin listalla on paljon pastoja ja risottoja.

Illallisen sulatteluun riittää käyskentely vanhan Porvoon hiljaisilla kaduilla, nousu sillalle ihailemaan jokimaisemaa, näyteikkunoiden taakse pysähtyminen. Jos muistaa käydä kaupan kautta, voi palailla siitä majapaikalle. Jos ei muista, sulattelua voi jatkaa yömyssyllä myös kaupungilla.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled
En tykkää, että lähikaupassa on ollut joulusuklaat esillä jo viikkoja, mutta annan kaiken joulukaman anteeksi Porvoossa, joka nytkin oli lumisena kuin winter wonderland.

Untitled

Väsynyt kikattelu torkkupeittojen alla on osa täydellistä irtiottoa. Kun väsyttää ihan turkasesti, mutta ei malta mennä nukkumaan, koska illan ei tahtoisi päättyvän. Onneksi ystävät ovat tallella vielä aamullakin. On restauroinnin aika.

Untitled
Mimmien aamuhetki

Aamiaisvaihtoehdoista kannattaa sulkea heti pois samojen leipien ja juustojen mukaan roudaaminen, joita kotonakin söisi. Ei ole irrottautumista se. Sen sijaan luomutuotteista itse tehdyt herkut ja mimosat Cafe Postresissa takaavat, ettei aamu voi alkaa huonosti. Ihanasta kahvilasta ja sen aamiaisesta lisää täällä

Untitled
Cafe Postresin aamiaiselle tulen varmasti uudelleen.

Herkkujen voimalla voi taas kierrellä vanhan kaupungin katuja, jotka ovat vilkastuneet. Japanilaisryhmä tulee kirkosta kameroineen, paikallisetkin heräilevät viikonloppuun, päiväturistit vaeltelevat mukulakivillä. Joenrantaan ei kaupungin puolelta monesta kohdasta pääse, ja kun sitä yrittää, voi sattumalta päätyä istumaan Colmio Slow Housen moderneille keinutuoleille keskustelemaan suomalaisesta muotoilusta Colmio-tuotteiden suunnittelijan Päivi Mikolan kanssa.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled
Colmion keinutuolit ovat yksinkertaisen kauniita.
Untitled
Tilaa saa myös vuokrata.

Colmion pelkistetyn kauneuden jälkeen voi saada vastapainoa Henriettas blommor -kukkakaupasta saman Jokikadun varrelta. Henrietta Nyman-Lindin tekemät kranssit houkuttelevat asiakkaita laajalta. Kukkakaupan värien ja tuoksujen keskellä tulee taas ajatelleeksi, että pitäisi ostaa useammin kukkia. Joten ostan vahapintaisen amarylliksen sipulin, jota ei tarvitse edes kastella ja josta pitäisi syksyn mittaan kasvaa komea kukka.

Untitled

Untitled

Vuorokauteen mahtuu vielä yksi lounas. PetriS Chocolate Room tarjoaa suloisten suklaiden ja kakkuparatiisin lisäksi myös suolaisia piiraita pikkulounaan tarpeisiin. Lisää PetriS Chocolate Roomin herkuista voit lukea tästä

Untitled

Ja jos tuuri käy, voi luvan kanssa päästä hiippailemaan makasiinien takapihoille joen rantaan. Voi sitä talojen punaisuutta, aittojen matalia ovia, kapeita kujia talojen välissä, historiaa, aikamatkaa nykyajan ja menneisyyden välillä.

Untitled

Untitled

Untitled
Kuja kahden rantamakasiinin välissä.

Kun viimeisen kerran kävelemme talolle, matka on jo tuttu. Ikkunaluukut, vinot räystäslaudat, kirkon kellotornin monenlaiset pinnat, pihakalusteiden päälle kertyneet lumihatut ja kaikki pienet yksityiskohdat eivät enää herätä ihastuksen hihkaisuja. Kun kaikki alkaa tuntua tutulta, kuin kotiin kävelisi, on aika lähteä omaan oikeaan kotiin.

Ja kun palasin Helsinkiin, oli jääkaapissa valon lisäksi nahistunut salaatti ja pari viiliä. En ollut valmis palaamaan arkeen. Tilasin pitsan ja kömmin torkkupeiton alle sohvalle katsomaan telkkaria. Pitelin kaukana kavalan maailman vielä sen illan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

16 comments

  1. Porvoo on kyllä kiva kesäkaupunki, mutta olen haaveillut nimenomaan talvimatkasta. Taakse jääneet muutama surullisen vähäluminen talvi ei ole saatellut vielä kuitenkaan lumen kanssa yhtäaikaa vanhaa kaupunkiin, mutta ehkäpä korjaan tuonkin virheen vihdoin tänä talvena. Ainakin näissä sinun kuvissa se näyttää juuri siltä miltä kuvittelinkin <3

    1. No mutta tulevana viikonloppuna vaikka! Nyt voi marraskuussakin nauttia ihanasta lumi-Porvoosta. Olen joskus ennenkin ollut talvella. Kun vähän viluttaa, voi mennä vaikka amarettokaakaolle Porvoon paahtimon lämpöön. 🙂

  2. Oi mun on ollut monta monta vuotta tarkoitus mennä Porvooseen joulun alla, mutta vielä sitä ei ole tullut toteutettua. Ehkä vihdoin tänä vuonna! Porvoo on niin ihana. Mulla tulee siellä mukulakivillä kuljeskellessa ja Brunbergin suklaita maistellessa aina sellainen olo, kuin olisi jossain Astrid Lingrenin sadussa. Täydellinen arjesta pako -kohde siis 🙂

    1. Mene Porvooseen, mene, mene! Se on ihana. Aika tavalla oli joulua jo nyt esillä, ja kun luntakin, siellä on niiiin kaunista. Suklaita syötiin PetriSissä. On muuten ihan toisesta maailmasta kuin Brunbergin bulkkisuklaa, vaikka hyvää on sekin!

  3. Ihana Porvoo! Olin siellä talvimatkailla uuden vuoden aikaan muutama vuosi sitten, kun tänne etelään oli satanut myös todella paljon lunta. Kaikki vanhat talot, jouluvalot ja lumikinokset, aivan mahtavaa! Pidän etanoista, joten kävimme Timbaalissa illallisella.

    Ja tietysti myös kesällä Porvoossa on erittäin kaunista.

    Porvoossa pyöriminen on todellista aikamatkailua. Hienoa, että vanhat korttelit ovat säilyneet niin eläväisinä. Ei tule tunnetta, että kävelisi jossain museokorttelissa.

    1. Kuulin, että rakennus- tms. määräysten mukaan kivijaloissa pitää olla liiketoimintaa. Niitä ei voi ottaa esimerkiksi asuinkäyttöön. Siksikin vanha keskusta pysyy elävänä, mikä on ihanaa. Tunnelma vanhassa Porvoossa on ihan ainutlaatuinen. Timbaali-ravintolaa ei ole enää. Harmi, etten koskaan tajunnut siinä käydä. Toisaalta ravintolatarjonta muuten on mainiota.

  4. Oi että, tuo Porvoo on kyllä sellainen johon minäkin haaveilisin lähteväni minilomalle. Minäkin olen vain kesäisin käynyt, joten olisi ihana päästä kaupunkiin lumisateen jälkeen kunnon talvimaisemaan. Näyttää ja kuulostaa oikein täydelliseltä irtiotolta tuo teidän reissu. Olette sattuneet vielä juuri tuohon hetkeen kun lumetkin kävivät. 🙂

    1. Kuulemma Porvoo on ollut tunnelmallinen tälläkin viikolla, vaikka lunta ei ole ollut, mutta kaikki jouluvalot on sytytetty. Eihän minulla olisi kuin vajaan tunnin ajomatka suuntaansa käydä vaikka katsomassa ne jouluvalotkin.

  5. Kiitos muistutuksesta, sillä täytyy ehdottomasti varata kalenterista tilaa pienelle Porvoon-retkelle vielä ennen joulua! Kaupunki on tuttu ja siellä on tullut käytyä yleensä kerran tai kaksi vuodessa. Pari vuotta sitten oltiin joulun alla, pahuksen kylmää ja lumetonta, mutta silti niin tunnelmallista. Kuulostaa hyvältä tuo yön yli jääminen, ei ole aiemmin tullut Porvoon kohdalla mieleenkään. Hyviä ravintoloita riittää ja tuota Zumia on muutkin kehuneet, täytyisi testata. Bistro Sinne ja Gabriel 1763 on olleet hyviä ja Cafe Fannyn terassille jotenkin ajautuu kerran kesässä.

    1. Ravintolatarjonta on kyllä huikea.
      Sama juttu, eipä minullekaan ole tullut mieleen jäädä Porvooseen yöksi, mutta antaahan se mahdollisuuksia erilaiseen illanviettoon, kun ei tarvitse miettiä vaikkapa kuskia.

  6. Ihana postaus ja kuulostaa aika täydelliseltä minibreikiltä! Loistava vaihtoehto Tallinnalle, Tallinnan risteilyt on jo niin nähty 🙂 Tuli kauhea ikävä Suomea ja omaa Sinkkuelämää -poppoota, ja mietin tietysti heti onnistuisiko meiltä samanlainen minibreikki. Kun niitä Suomen ystäviä ei näe kun kerran pariin vuoteen niin tämmöisistä yhteisistä minilomista tulee vieläkin tärkeämpiä. Porvoo on joka tapauksessa sataprosenttisen varmasti matkasuunnitelmissa seuraavalla Suomen matkalla, sen verran sitä on tullut ihailtua viime vuosina blogeista 🙂 Ja heheh, pitsa ja sohva on meillä vakiokäytäntö melkein jokaiselta reissulta palatessa 🙂

    1. Ystävien kanssa tällaiset minilomat ovat kullanarvoisia. Silloin ollaan oikeasti yhdessä, ei ole mitään muuta vaikkapa sen vuorokauden aikana.

  7. Oli mukavaa lukea täältä maailmalta käsin talvisesta Suomesta. Porvoo on kyllä symppis kaupunki! Enpä ole ajatellutkaan, että siellä voisi yöpyä AirBnB kämpässä. Vaikuttaa täydelliseltä ratkaisulta Porvoo viikonlopulle. Nämä kaikki ravintolakokemukset ovat vielä meille vieraita, joten taitaa olla aika Porvoo viikonlopulle kunhan palaamme Suomeen 😉

    1. Kyllä minä lumisen Porvoon helposti vaihtaisin ikilomaan ympäri maailmaa, mutta kun välillä on kotonakin oltava, on arkea ihan mahtava rikkoa vähän tällaisilla retkillä. Porvoo vain on niin ihana!

  8. Tykkäsin postauksesta todella paljon, paitsi vertauskuvasta Tampereeseen 😀 Porvoo on kyllä upea pieni kaupunki. Itse asiassa kävin siellä pikaisesti eilen, kun vietettiin pikkujoulut villisikatilalla Kerppoossa. Täytyisi ehdottomasti yöpyä joskus vanhan kaupungin hotelleissa, kun yöpyminen on aina ollut vieressä asuvien sukulaisten luona. Siellä ollessa ei saa samanlaista “matkailijan fiilistä” Porvoosta, kun hotelliin tai AirBnB:hen majoittumalla saisi. Toivotaan, että arki on alkanut rullaamaan harmaasta säästä huolimatta!

    1. Olen ollut Tampereella useamman kerran männävuosina ja blogiinkin retkistäni kirjoittanut. Ehkä siinä yksi syy, miksi en nyt innostunut. Tuntui, että minua kiinnostavimmat paikat olen nähnyt. Ja Tampereeseen liitän nimenomaan kesän. Luminen Tampere ehkä olisi ollut kiva sekin, mutta ajatus harmaasta. Öö, ei. Sukulaislomalla fiilis on varmasti eri, vaikka kävisikin syömässä tai kävelemässä vanhassa kaupungissa. Sukulaiset ovat silloin pääosassa. Ehkä ensi kerralla otat vain rouvan mukaan ja fiilistelette ihan kaksin Porvoon idylliä.