Naiwashasta kerroinkin jo itseniylittämisosion, kiipeilyosuuden Hell’s gaten kansallispuistossa. Hell’s gaten jälkeen seikkailu jatkui helpommalla tavalla: saimme vain istua veneeseen. Kiertely perämoottorilla Naivasha-järvellä kuulosti vähän tylsältä, mutta ei todellakaan ollut sitä. Sisäinen lintubongarinikin heräsi, vaikken todella tiennyt sellaista olevan
Muita en muista nimeltä kuin kuningaskalastajan ja fish eaglen, mikä se mahtaakaan suomeksi olla. Lintujen tarkkailu oli oikeastaan aika mukavaa. Venemies (kuljettaja ja opas samassa persoonassa) joutui kyllä tekemään kanssamme paljon töitä: katsoimme aina väärään suuntaan. Toisaalta ohjekin tuli selän takaa ja oli useimmiten muotoa katsokaa tuolla. Jaa missä? Fish eaglen saamiseksi lentoon oppaalla oli pari kalaa, jotka hän hetti veteen saadakseen linnun pois puun latvasta, ja onnistuihan se. Komea lintu kaarsi puusta, nappasi kalan ja palasi takaisin.
Lintujakin hienompaa oli kyllä seilata samalla järvellä virtahepojen kanssa. Täällä on ihan uskomatonta se kuinka lähelle eläimiä voi päästä. Oppaat ja kuskit ovat enimmäkseen varovaisia eivätkä todella halua häiritä eläimiä, eivät edes kilttejä. Oli aika mieletöntä katsella noin 20 metrin päästä, kun hipot milloin sukelsivat, milloin nostivat päänsä pinnalle. Yksi möhkö oli rantautunut pienelle saarelle. Aikansa tunkeilijoita katseltuaan se molskautti itsensä veteen. Silloin väännettiin perämoottorista hanaa ja paineltiin aika pitkälle. Ovat kuulemma aika vaarallisia nuo sympaattisen näköiset pallerot.
Naivasha 22.7.2013
