“Kyllä me näköjään kaikesta selvitään, jollei tiedetä etukäteen.”

Seuraa pieni pohjustus: olen mukavuudenhaluinen keski-ikäinen, teen siistiä sisätyötä enimmäkseen istuen, harrastan liikuntaa ihan liian vähän, kuljen autolla tai skootterilla mieluummin kuin pyörällä, tasapainoaistini on romu (pari minuuttia trampalla ja pompottaa tunnin, saatan kompastua ja kaatua tasaisella jalkakäytävällä). Tänään annettiin kaksi vaihtoehtoa: kiipeämmekö nykyisestä noin 1700 metristä kahteen ja puoleen kilometriin vai menemmekö katsomaan putouksia. Valitsimme arvatenkin putoukset (onhan mieheni jokseenkin kaltaiseni) – matkan helvettiin ja takaisin. Menimme siis Hell’s gate nationalparkiin.

Matkalla alas kanjoniin sanoin moneen kertaan, etten pysty tähän. Tuntui, että välillä laskeuduimme lähes pystysuoraa kalliota, johon on koverrettu muutama askelma. Opas edellämme kulki kuin vuohi, sulavasti tietenkin. Välillä hänkin joutui heittämään keppinsä, jolla tunnusteli maastoa, edellään muutaman metrin alaspäin ja käyttämään kahta kättä laskeutumiseen. Niissä paikoissa oli tottumaton kiipeilijä aika ihmeissään. Kävipä kerran niinkin, että olin puolispagaatissa kalliohalkeaman päällä, alla vain vettä (muutama sentti) enkä oikeasti uskaltanut mennä eteen enkä taakse. Kätevästi siitä olisi pitänyt heilauttaa itseni alas, mutta kun kädet ovat kuin teepussin narut (kuten veljeni joskus kauniisti ilmaisi omassa teinibodausvaiheessaan) aikuisen alleilla varustettuna, enpä noin vain heilahtanutkaan. Silloin sankarini sujahti jollain ilveellä jalkojeni välistä alas ja otti onnettoman vaimon reppuselkäänsä. Olihan se vähän noloa, mutta enhän minä siihenkään jäädä voinut.

Opas kertoi kaikenlaista alueen luonnosta, kuumista lähteistä, vajoavasta kalkkikivestä, mutta keskittymiseni meni joko kiipeämiseen tai paikkojen ihailuun, joten mitään en niistä osaa sanoa. Aamu alkoi seikkailulla kylmään suihkuun ja jatkui varsinaisena parkourina, joihin molempiin olen liian vanha, mutta kaikesta huolimatta Hell’s gate oli aivan uskomaton ja kaiken kiipeämisen ja noloilun arvoinen. Iltapäivällä suihkuvesikin oli lämmennyt muutaman asteen muttei hiustenpesun tarpeisiin asti.