Kuumailmapallolla Kappadokian yllä

Kuumailmapallolla Kappadokian yllä

Olin nähnyt kuvia värikkäistä palloista Kappadokian yllä. Olin miettiny palloilua etäisenä haaveena, mutta kun kännykkä herätti 3.45, se alkoi muuttua varsin todeksi. Sääolojen vuoksi Kappadokiassa lennetään aina auringonnousun aikaan – riippumatta siitä, onko matkabloggaaja aamu-uninen tai ei.

Pääsin Royal Balloonin* kyytiin. Se mainostaa olevansa alueen exclusiivisin pallofirma. Yhteen koriin otetaan kyytiin vähemmän kuin muilla firmoilla. Pilotilla on henkilökohtaisen kontaktin mahdollisuus kaikkien kanssa. Aamu aloitetaan täydellä aamupalalla ennen lentoon lähtöä. Kuulostaa hyvältä.

Palloilu oli taas niin erilaista kuin mikään, mitä olin koskaan ennen tehnyt. Aamuhämärässä oli jännittävää seurata, miten pallo ensin täyttyy ilmalla, sitten kaasulla ja vähitellen nousee makuuasennosta pystyyn. On vielä versin pimeää, kun matkustajat nousevat palloon omiin osastoihinsa, joissa Royal Balloonilla kussakin on 3-4 matkustajaa.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Ja sitten kuin varkain ollaan ilmassa. Pallo vain alkaa kohota ja maassa ihmiset näyttää koko ajan pienemmiltä. Ei ole moottorin jylinää tai kiihdytystä. On vain kaasun suhinaa ja sitten ollaan tuulen vietävänä. Pilottihan ei pysty vaikuttamaan kuin pallon korkeuteen, nostaa tai laskea sitä. Palloa ei voi ohjata. Lennolle lähtiessä (matkustaja ainakaan) ei voi tietää, mihin suuntaan mennään tai mihin laskeudutaan. Jotkut tykkäävät lentää maksimikorkeudessa, toiset taas melkein kallioita ja luolastoja hipoen. Mutta vaikka lentäisi kahdesti saman pilotin pallolla, reitti olisi erilainen, koska suuntaan vaikuttaa lähinnä vain tuuli.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Oma pilottini Suat oli aika puhelias. Hän kertoili, mitä alla näkyi. Sanoi olevansa toiselta ammatiltaan historioitsija. Hän kertoili myös tarinoita kyydissä olleista asiakkaista, pieleen menneestä kosinnasta (lopputulos oli kyllä toivotunlainen), valkoisena tutisseesta korkeanpaikankammoisesta, National Geographikin valokuvaajasta, joka otti 9000 kuvaa, ja siitä raukasta, joka uhosi rikkoa ennätyksen, mutta kameran akku sammahti ensimmäisen kuvan jälkeen. Kuvien määrästä ehkä huomaat, että minulla kyllä virtaa riitti. Minulle vähän ujompi pilotti olisi sopinut ehkä paremmin. Luulen, että olisin nauttinut enemmän hiljaisuudesta, mutta olenkin vähän erakko suomalainen. Meitä oli pallossa turisteja viideltä mantereelta, ja moni varmasti nautti tarinoinnista.

Kun aurinko nousi, maisema muutti väriä. Se oikeastaan sai värit, kun harmaa hämärä väistyi. Göremen yllä ja siinä lähistöllä leijui silloin kymmeniä palloja. Näky vain oli taianomainen. Monissa näkemissäni (voimakkaasti käsitellyissä) kuvissa se on tavallaan kauniimpi kuin luonnossa, mutta lopulta kuitenkaan mikään maailman kuva ei pysty vangitsemaan tunnetta, joka pallossa lipuessa tulee. Siinä on jonkinlainen yhteys luontoon, koska ollaan tuulen vietävissä. Toisaalta on vain hauska seurata eri pallojen reittejä. Yksi kohoaa pystysuoraan ja on hetkessä kaikkien muiden yläpuolella. Toinen näyttää kohoavan kallion takaa kuin suuri sieni. Kolmas leijuu yksinään aivan eri suunnassa kuin mikään muu. Kaikessa muhkeudessaan pallot ovat kömpelön näköisiä ja sympaattisia, ja kun alhaalla näkyy jo laskeutunut pallo kallellaan maassa, melkein itkettää, koska se on kadottanut kaiken muotonsa ja makaa kuin kuollut. Kuten huomaat, minulle syntyi jonkinlainen tunneside palloihin.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Omaan pallooni osui chileläistyttö, jolla oli unelma: hän halusi soittaa kitaraa ja laulaa kuumailmapallossa itse säveltämänsä laulun. Voi että se oli kaunista. Se nosti oman kokemuksen taas astetta korkeammalle. Ehkä kuulitkin jo katkelman Travelloverblogin Instagramissa

Vaikka aurinkokin oli jo noussut, Kappadokia oli vielä hiljainen. Mutta kun katsoi alas teille, näkyi siellä täällä ryhmiä pikkubusseja ja trailereita. Ne seuraavat omia pallojaan. Kun on aika laskeutua, jostain vain traileri on ilmaantunut, ja melkein yhtä hiljaa kuin pallo on noussut, kori asettuu laskeutuessaan trailerille. Autokuskin ja pilotin yhteistyö on niin saumatonta, että vissiin muutama kerta on laskeuduttu yhdessä.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Maailman ihka ensimmäinen pallolento oli kuulemma Ranskassa. Sen turvallista laskeutumista juhlistettiin sampanjalla. Tästä on saanut alkunsa perinne, että jokaisen pallolennon jälkeen juodaan lasit kuohuvaa. Royal Balloonilla on oma nimikkoskumppansa, joka kieltämättä maistui aika hyvältä siinä aamun auringossa.

Untitled

Untitled

Palloilu ei ole halpaa, mutta minusta se on jokaisen euron arvoista. Korkeahko hinta on helppo ymmärtää, kun tajuaa, kuinka monta ihmistä, pikkubussia, maasturia trailereineen tarvitaan yhteen lentoon. Asiakkaat haetaan hotelleilta, syötetään, lennätetään, juotetaan ja palautettaan takaisin nukkumaan. Itse ei tarvitse kuin olla valmiina sovittuna aikana hotellin edessä ja sen jälkeen vain nauttia.

Royal Balloonilla on kaksi erilaista lentoa:
Royal King, 1,5 tuntia, max. 10 matkustajaa. 240 euroa
Royal Queen, 1 tunti, max. 16  matkustajaa. 175 euroa
Joitain alennusmahdollisuuksia on, esimerkisi Royal Balloon on member of the prestigious American Express Selects Program, jonka kautta voi saada 10 prosentin alennuksen, mutta näistä enemmän Royal Balloonin nettisivuilla.

Palloilufiiliksistä voit lukea lisää mm. Lauran Tuntemattomaan ja takaisin -blogista. Viimeistään Laurankin jutun luettuasi taidatkin olla varailemassa lentoja Nevsehiriin tai Kayseriin. Jos kesälomasuunnitelmat ovat jo paketissa, on hyvä muistaa, että, Kappadokiassa palloillaan ympäri vuoden.

Eikä tämä tähän jäänyt: minä palloilin toisenkin kerran! Siitä lisää myöhemmin.

Untitled

Untitled

Untitled

*Yhteistyössä Royal Balloonin kanssa

Next Post:
Previous Post:
There are 18 comments for this article
  1. Avatar
    Katja at 20:44

    Tää olis kyllä niin yksi haave ja sitten vielä tuo ilmakonsertti mun lempikielellä. Olisin kyllä ihan myyty. Sitä päivää odotellessa, kun itse lentelen tuolla on onneksi aikaa haaveilla.

    • Avatar
      Annika Author at 21:47

      Kappadokiaan pääsee kätevästi Istanbulin kautta lentämällä, että siitä vaan varaamaan lentoja! Oli kyllä niiiin ihana kokemus!

  2. Avatar
    Satu at 10:12

    Hyvä kirjoitus, kiitos! Kappadokian kuumailmapalloilu on omalla haavelistallani, joten pistänkin samantien tuon järjestäjän nimen talteen.

    • Avatar
      Annika Author at 23:52

      Vinkki: seuraa, milloin kirjoitan palloilusta seuraavaksi. Tämä oli erinomainen firma, ehdottomasti. Ja palloilu ihan parasta! Siksi lensin toisenkin kerran vielä!

  3. Avatar
    Rva Kepponen at 10:56

    Suhtaudun hiukan (tai siis aika paljonkin) pelokkaasti kuumailmapalloiluun. Mutta jos joskus pääsen Kappadokiaan, niin pakko kai se olisi yrittää uskaltaa kokeilla. Tulisi aamupalalle hintaa, jos koriin nousu vaiheessa toteaisinkin, että tämä olikin tässä 😀 😀

    • Avatar
      Annika Author at 23:54

      Ai jestas. Olisi kyllä aika huono homma kääntyä pallolta takaisin. Ymmärrän pienen pelon hyvin. Lentäminen on kuitenkin ihmiselle vieras toiminto noin luonnostaan. Mutta kaikki on niin ammattimaista tuolla, että olet hyvissä käsissä.

  4. Avatar
    Rimma | RIMMA + LAURA -matkablogi at 18:23

    HUIKEETA!!! Pakko päästä joskus. Mulle käy ehkä samoin ku sille NG toimittajalle :’D

    • Avatar
      Annika Author at 23:57

      Pelkäsin, että mullekin käy, mutta yritin muistaa vain nauttiakin välillä. Mutta aina näytti niin ihanalta, että oli pakko ottaa vielä yksi kuva, ja vielä ja vielä. Toisella kerralla vain nojailin korin reunaan ja kuuntelin hiljaisuutta ja katselin taivaalla leijuvia palloja. Se on maagista.

    • Avatar
      Annika Author at 15:19

      Uskaltaisi! Siellä ei ole mitään putoamisvaaraa eikä edes tunnetta siitä. Korin reuna on melkein kainaloihin. Pallo lipuu hitaasti. Ei ole mitään äkkinäistä. Kokemus on niin hieno, että pelon voittaminen todella kannattaa.

  5. Avatar
    Kohteena maailma / Rami at 19:31

    Tämä kuuluu itsellä Top10 listalle, mitkä on kuvien perusteella itse koettava. Aivan huikean näköistä ja yhtä mukavaa luettavaa joka kerta 🙂

    Trolltungan vaellus Norjassa kuuluu samalle listalle, toivottavasti on suunnitelmien mukaan viikon päästä tehtynä 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 22:46

      Minulla palloilu ei ollut syy mennä Kappadokiaan. Se oli vähän niin kuin sivutuote – vaikka aivan huikean upeaa olikin. Se tosiaan on koettava itse. Kuvista välittyvä fiilis on sama, jonka kokee livenä. Kuvista näkee, kuinka upealta kaikki näyttää, mutta niistä ei voi kuulla hiljaisuutta tai laasun suhinaa. Mukavaa reissua Norjaan. On mahtavaa, kun voi toteuttaa omia unelmia.

  6. Avatar
    Marikaw at 20:40

    Voi vitsi miten ihanan näköstä, kuumailmapallo todellakin houkuttelis, mutta se hinta vaan on vähän nihkeä. On se pakko silti ehkä joskus. 🙂 Ihania noi pallot kun niitä on noin paljon ja jotenkin voin vaan kuvitella ton tunteen tuolla ilmassa.

    • Avatar
      Annika Author at 21:27

      Kaikki firmat eivät ole noin kalliita. Kirjoitan siitä myöhemmin. Palloilu on kyllä niin upea kokemus, että siitä maksettu raha unohtuu aika pian, luulisin.

  7. Avatar
    Johanna @ Out of Office at 12:54

    Olipa kiva tavata viime viikolla livenä 🙂

    Kirjoitin juuri oman palloilujuttuni kotimaisista maisemista, ja googletin muiden palloilujuttuja. Tämän muistin kyllä lukeneeni jo ilmestymishetkellä.

    Milloinkas se seuraava juttu tulee? Sitä jo innoissani täällä odottelen.

    • Avatar
      Annika Author at 14:07

      Kyllä! On kiva nähdä oikeassa elämässä kasvoja kommenttien ja blogien takaa. 🙂
      Ai niin, lupasin kirjoittaa lisää palloilusta. Varmaan ensi viikonlopun jälkeen, koska suuntaan taas Kappadokiaan ja lentämään. 🙂 Se hommateki minusta addiktin.

  8. Avatar
    Maarit Johanna at 12:47

    Hei sulla kun on nyt muutamasta kerrasta kokemusta, niin miten pahasti se laskeutuessa tömähtää maahan/alustaan? Kun matkustaa selkävaivaisen kanssa, joka ei voi edes juosta, niin tätä jäin tuumimaan. Joissain blogipostauksissa oli juttua rajuistakin laskeutumisista pomppuineen, mutta jos tämä yhtiö osaa smoothit laskut, niin pistetään vakavasti harkintaan 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 17:06

      Olen kolme kertaa ollut, ja yksi laskuista oli pomppuinen, muut todella pehmeitä. Molemmat lentäjät olivat erittäin kokeneita, mutta ei ole heistä vaan säästä kiinni. Kaksi kertaa laskeuduttiin traileriin suoraan, yhdellä oli laskeuduttava maahan, koska ei vaan pystynyt muuhun. Silloin vähän pomppi. Mitään yleispätevää tästä ei valittetavasti pysty sanomaan. Laskun aikana pitäisi olla matalana, jolloin pomputkin kai tuntuvat vähemmän. Ei siis mitään mutkalle tarvitse taipua, mutta mennä vähän kyykkyyn.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.