Kappadokian ihmeellinen luonto

Kappadokian ihmeellinen luonto

Çavuşinista on Göremeen kävellen noin kolmen kilometrin matka – jos suorinta reittiä menee. Siitä saa aika paljon pidemmän, jos valitsee maisemareitin Rose Valleyn ja Red Valleyn kautta. Aika moni turisti lähestyy niitä mönkijällä auringonlaskun aikaan, mutta minun haasteeni oli nähdä ne iltapäivän paahtavassa auringossa, olinhan matkalla kylille lounaalle. Pähkähullu idea. Sentään tajusin ladata laukkuun juotavaa lähikojulta.

Ensimmäisessä risteyksessä oli pieni telttabaari, jonka edustalla mies huuteli, voiko jotenkin auttaa. Kerroin määränpääni. Hänen veljellään on Red Valleyssa kahvila. Jos odottaisin viisi minuuttia, hän voisi viedä minut sinne skootterilla. Kuuma, vielä täräyksestä vähän hutera pää. Kiitos, se olisi mukavaa. Ostin tuorepuristetun appelsiinimehun. Niitä saa kaikkialta ja ovat taivaallisen hyviä. Hinta on jokseenkin aina sama 5 TL (alle kaksi euroa).

Untitled

Untitled

Untitled

Ei me sitten ihan suorinta reittiä veljen luo ajeltu. Kurvattiin pienemmälle tielle ja oltiin kohta parkissa. “Tule, näytän jotain!” Mitä tällaisissa tilanteissa pitäisi ajatella? Minä kaksistaan täysin tuntemattoman miehen kanssa jossain päin Rose Valleya? Mutta seurasin. Kiipesimme pitkin kallioita koverretusta kolosta toiseen. Ja sitten olimme vanhassa kirkossa. En tiennyt tällaisia olevan olemassakaan. Toisille tällaiset aarteet eivät merkitse mitään. He tulevat luoliin, raaputtavat nimiään pehmeään kiveen, tekevät nuotioita, joiden savu tietenkin tummuttaa kattoa ja seiniä. Ihmisen tyhmyys on niin surullista.

Untitled

Untitled

Untitled

Ajelu jatkui. Kun olimme kurvanneet isommalta tieltä seuraavalle pienemmälle, sanoin, että jatkaisin mieluusti tästä nyt yksin. Se ei ollut mikään ongelma. Olin varautunut maksamaan jotain. Ajattelin hänen haluavan jotain opaspalveluistaan, mutta mies vain kaasutti pois. Toki hän sitä ennen ehdotti, että tulisin illalla uudelleen kahvilalle, menisimme katsomaan auringonlaskua. Kiitos, mutta ei kiitos.

Jatkoin matkaani kävellen. En todella tiennyt, missä olin, ja karttani oli vähän samaa tasoa kuin jos Saharasta piirrettäsiin kartta. Sitten näin nuolia, joita seurata. Pian tapasin vanhemman saksalaismiehen, joka tunsi polut. Oli vaellellut niillä jo kai vuosikymmeniä. Nousimme rinnettä, löysimme keitaan: kylmää appelsiinimehua, suoraan appelsiineista, paljon edellistä isompi muki ja sama hinta. Kuuntelin aikani, kuinka saksalainen päti turkkilaiselle kahvilanpitäjälle, mikä turkkilainen puhelinoperaattori on paras ja miten tärkeää tällä olisi olla hyvä mobiilinetti, vaikka toinen kertoi, ettei tarvitse sitä, ettei halua olla koko ajan verkossa.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Seuraavaksi hän sai päteä ja osoittaa minulle reitin kohti Göremeä. En koskaan mielelläni palaa omia jälkiäni takaisi, joten valitsin toisen. Reilu tunti kuulemma olisi matkaa. Kappadokiassa on niin kaunista, että olisin pidempäänkin viihtynyt, mutta nälkä pakotti valitsemaan suorimman reitin. Mutta en tajunnut palaavani kohti Çavuşinia, kohti ensimmäistä telttakahvilaa. Yritin kiertää mahdollisimman kaukaa, mutta kuulin selän takaa jonkun huutavan nimeäni. Kovaa. Kahdesti. En kuullut. Laukkuni haisi edelleen aika voimakkaasti hieltä, koska mies oli kantanut sitä vähän matkaa minun kömpelösti kavutessa kiviseinämää. Haju riitti hänen läsnäolokseen. Enempää en enää tarvinnut.

Kappadokiassa on vaellusreittejä. On Rose valley, viereinen Red valley. Pigeon Valleysta on joidenkin kilometrien matka Çavuşiniin. Näin paikan, mistä polku alkoi, mutta tyydyin vain ihailemaan maisemia. Ulkoilmamuseot ovat myös aika laajalla alueella, ja jos haluaa nähdä kaiken, tulee kilometrien edestä kävelyä. Nämä tiedän. Muitakin varmasti on. Love Valleyssa kivet näyttävät peniksiltä. Sen nimi on ennen ollut Penis Valley. Nimen muuttaminen otettiin vastaan riemuiten, kuulin kerrottavan. Kappadokian ihmeellinen luonto tarjoaa siis ulkoilumahdollisuuksia sellaisia kaipaaville. Näin kesällä on jo vähän turhankin kuuma päivisin, mutta aikaisin aamulla mukavan raikasta. Ilmaston vuoksi sesonki onkin huhti-toukokuussa sekä syyskuussa, kun ilma on vähän viileämpi.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Next Post:
Previous Post:
There are 12 comments for this article
  1. Avatar
    Virpi /Täynnä tie on tarinoita at 11:54

    Aika huikean näköistä seutua! Ja mielenkiintoisia seikkailuja/ tuttavuuksia sulla siellä! 😀 Ja kyllä, olen samaa mieltä, ihmisten tyhmyys ihan missä tahansa on niin surullista.

    • Avatar
      Annika Author at 13:49

      Sinulle luontoihmisenä ja ulkoilijana Kappadokia voisi olla tosi hyvä kohde! Mutta lupaa olla tuhoamatta mitään. 😉

    • Avatar
      Annika Author at 00:48

      Jotenkin tuntuu ihan hyvältä, että nimi on vaihdettu, vaikka eipä se kivien muotoa mihinkään muuta. 😀 Minulla on joitain kuvia sieltä ylhäältä päin (ilmapallosta) otettuna. Niitä sitten seuraavassa postauksessa.

  2. Avatar
    Laura at 21:26

    Naurattaa Penis Valley! Eikös Lesboksenkin saari ollut välillä Lesvos – vai onko se edelleen? 🙂 Ei mutta, tosi kaunista tuolla ja aiko rohkee tuolla lailla yksin hypätä vieraan miehen kyytiin. Onneksi reissu meni kivasti. Maisemat olivat hikoilun arvoiset.

    • Avatar
      Annika Author at 21:30

      En mä oikein tiedä, miksi menin tyypin kyytiin. Luultavasti siksi, että kaikki Turkissa kohtaamani ihmiset olivat niin ihania. En mä tosissaan ajatellut, että tyyppi mulle mitään tekisi. Mutta juu, Penis valley. En mä tiedä, onko sen uusi nimi Love valley sen parempi. Jotenkin vie ne penikset jo niin kuin toiminnan asteelle.

  3. Avatar
    Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi at 10:40

    ah, miten tuttuja maisemia <3 Kappadokia oli ehdottomasti oman Turkin turneeni lempipaikka ja noi out of this world-maisemat tekivät todella lähtemättömän vaikutuksen!

    • Avatar
      Annika Author at 10:47

      Nuo maisemat tosiaan eivät ole ihan tästä maailmasta. Siksi kai niissä piileekin osa Kappadokian salaisuudesta.

  4. Avatar
    Miika ♥ Gia | matkakuume.net at 11:38

    Onpas sinulla siellä kaikenlaisia seikkailuja! Täytyy sanoa että rohkeasti lähdet mukaan, en ole varma olisiko itselläni tarpeeksi seikkailuhenkeä tuohon. 🙂 Mahtavaa!

    Maisemat ovat aivan uskomattoman kauniit. Turkista tulee esiin ihan erilainen puoli näiden postausten myötä, ei suinkaan se kamala turrekeskittymä miltä se aiemmin on tuntunut. Harmi että turvallisuustilanne on mikä on.

    Ja hei Penis Valley, tsihi. 😀

    • Avatar
      Annika Author at 13:02

      Olen tainnut sen verran reissata yksin, että pienet seikkailut alkavat olla enemmän jo must to – kuin mieti vielä vähän -osastoa. En edelleenkään osaa pitää Turkin turvallisuustilannetta kamalan huolestuttavana. Iskuja on ollut, totta, mutta on ollut niin monessa paikassa muuallakin. Mutta juu, tunnetuimpien pakettimatkakeskittymien ulkopuolella ei paljon turreilla. Turisteja on, toki suomalaisiakin satunnaisia, mutta Turkki on maana aivan huikean upea. Ihmiset <3 En minäkään Alanyaan tai Antaliaan menisi, vaikka niilläkin on faninsa, jotka palaavat vuosi toisensa jälkeen. Ehkä eivät ole nähneet muuta. Jos uskaltaisivat laajentaa reviiriään, ehkä palaisivat Turkkiin, mutta muuhun kohteeseen.

  5. Avatar
    tiinanen at 14:05

    Olin tuolla juuri viime viikolla! Siis mm. Love Valleyssa ja Pigeon Valleyssa. Katselemassa maisemia ja kiertelemässä. Aikaa Turkissa oli vain viikko, mutta olisin viihtynyt pidempäänkin. Ne ihmiset. <3

    • Avatar
      Annika Author at 17:16

      Pelkästään Kappadokiaankin viikko on lyhyt aika. Niin ihana paikka. Ja vielä ne ihmiset <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.