Kreikka – niin täynnä historiaa. Osa 1. Peloponnesos

Palaan Kreikkaan ja syksyyn 2010, koska viikon kuluttua tähän aikaan olen Ateenan keväässä. Tuolloin rajasimme viikon matkasta kokonaan Ateenan pois, koska se yksin olisi syönyt aika suuren osan lomasta. Päätimme, että Ateenan aika on joskus myöhemmin. Monesti sinne menemisestä on puhuttu, ja aina on kiilannut muita kohteita oikealta ja vasemmalta ohi. Omille pikku matkoillenikin olen sitä monesti harkinnut, mutta usein syynä menemättä olemiseen ovat olleet muihin kohteisiin nähden suhteessa kalliit lentoliput. En niitä kyllä halvalla nytkään saanut (370 euroa), kun halusin rajata matkustusajat lyhyeksi. Käymättömien Euroopan pääkaupunkien lista alkaa olla sen verran lyhyt, että nyt on Ateenan vuoro. Todennäköisyys kauniiseen säähän on myös noin etelässä on aika hyvä. Tällä viikolla on päästy jo 20 asteeseen, alkuviikoksi luvataan vähän alle. Sadepilviä ei ennusteissa näy.

Enpä kirjoittanut blogia vielä tuolloin, ja täytyy sanoa, että kuvia katsellessa palailee pätkittäin muistikuvia, mutta ilman Facebookiin lataamiani kuvia paikkatietoineen en ihan heti olisi pystynyt sanomaan, missä kaikkialla kävimme. Matka oli kyllä hurjan onnistunut ja siitä on hyvä fiilis, vaikka yksityiskohdat hataria ovatkin. Jos oikein muistan, tämä oli matkaan ilman suunnitelmia -reissu. Ensimmäinen yö lentokenttähotellista oli varattuna. Siinä sitten matkan edetessä mietimme, mihin seuraavaksi. Silloin vielä lainasin oppaatkin kirjastosta, joten en muista, minkä oppaan mukaan reittiä rakensimme.

Matkan alkuun liittyi ripaus romantiikkaa (not). Mies tuli koulutusmatkalta suoraan jostain päin Brittein saaria, minä Helsingistä, ja meillä oli treffit lentokenttähotellissa. Olin muutaman tunnin häntä ennen ja turhautuneena vain odotin, että tulisi nyt jo. Kenttä on niin kaukana keskustasta, että olin hotellin vankina. Koska miehen lento oli perillä vasta myöhään, ei ollut järkeä odotella kentälläkään ja lähteä yötä myöten ajelemaan.

Ensimmäinen kohteemme oli Nafplion rantakaupunki. En enää muista, mikä on ollut syynä sinne päätymiseen. Luultavasti matkaoppaassani on sanottu kaupungin olevan pretty tai charming. Eihän valintaan muuta tarvita. Molempia kaupunki ehdottomasti myös oli. Ehkä syy kuitenkin on ollut se, että kaupunki oli itsenäisen, modernin Kreikan ensimmäinen pääkaupunki. Turismista se kuitenkin nykyään elää. Palamidin linnoitusta lukuunottamatta emme kaupungissa nähtävyyksiä kierrelleet (niiden olemassaolostakaan en tiedä).

Nafplionista matka jatkui Mystrasiin, vuoren rinteelle 1200-luvulla perustettuun linnoituskaupunkiin. Se kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. En muista rakennuksista, mikä mitäkin on, mutta vuoren rinteellä on varsin hyvin säilyneitä palatsin, luostarin, linnoituksen ja kirkon raunioita. Paikka on kaunis ja sieltä on upeat maisemat. Vilkaisin Tripadvisorin arvioita. 4,5/5 on arvio Mystrasista. Kuitenkin viisi arvioijaa 139:stä on pitänyt sitä vain menettelevänä. Yhdellä syynä oli se, että paikka oli mennyt liian aikaisin kiinni, vaikka hän nimenomaan oli halunnut juuri tämän paikan Kreikassa nähdä. Jos Mystrasiin joskus päädyt, ota hyvät kengät. Jonkin verran saa rinnettä kiivetä.

Aikana ennen bloggailua olin aika kitsas valokuvaaja. Koko viikon uskomattomalta reissulta on vain reilut 200 kuvaa, eikä voi sanoa, että ne olisivat vain niin tarkkaan harkittuja, ettei enempää olisi tarvittu (vrt. viikko Ugandassa, noin 3000 kuvaa). Hyvin olen ikuistanut nähtävyyksiä, kuten nyt Mystrasin raunioita, mutta muuta elämää ei juuri ole. Kiva hotellia vastapäätä sijainnut ravintola Mystrasissa sentään on ikuistunut.

Viimeinen kohteemme Peloponnesoksella oli Olympia. Yritimme miehenkin kanssa saada tolkkua harvoista kuvistani, mistä mikä on, missä majoituimme, mikä oli hotelli, jossa omistaja laittoi setelit taskuunsa, missä taas aulassa oli yksi 70-luvun sohva valtavassa hallissa. Sohvan sijoitin nimenomaan Olympiaan. Muistan sen sisäänkäynnin ja ajatukseni, että tämä on kuin Hassen matkalta 80-luvun alusta, kahden tähden hotellista. Sellainen meillä taisi Olympiassa ollakin. Kaupunki taisi olla olemassa vain turisteja varten. Lokakuussa se oli siis jo varsin hiljainen.

Itse historiallisesta Olympiasta en oikein innostunut. Jäljellä oli vaikkapa nyt Mystrasiin verrattuna niin kovin vähän. Olimme samana vuonna olleet Syyriassa, jossa antiikin aikaiset rauniot olivat tehneet mielettömän vaikutuksen. Niihin verrattuna Olympiassa oli pylvästä pystyssä enää kovin vähän. Portilla oli määräys, että kaikki laukut pitää jättää säilytykseen. Melko suuri kantoväline saisi olla, että pylväänpaloja saisi mukaan otettua.

Olympiasta matkamme jatkui Manner-Kreikan puolelle.