Viimekesäisestä liitelystä Réunionin yllä jäi polte: haluan lentoon, jos se vain on mahdollista. Vajaa vuosi meni, ennen kun näin hotellin aulassa mainoksen, että Pamukkalen yllä voisi liidellä. Ensimmäinen yritys päättyi pettymykseen: huonon sään vuoksi ei lennetä. Seuraavana aamuna kävi toisin: “Sinua tullaan hakemaan viiden minuutin päästä.”
Ehdin käydä vaihtamassa pitkät housut ja umpikengät. Sellainen pukeutumisohje oli Réunionilla annettu. Kengät suojaavat alkujuoksussa ja laskeutumisessa. Housuista en ole varma. Rämällä pakulla ajettiin kylälle, ahtauduttiin toiseen kahden hongongilaisen, muutaman pilotin ja useiden varjojen kanssa.
Nämä pojat eivät sitten ohjeita antaneetkaan. Polvisuojat kiinni, kypärä päähän, kiinni valjaisiin, valjaat kiinni kaveriin ja melkein saman tien lähdettiin. Olisi minua hirvittänyt, jos tämä olisi ollut ensimmäinen kertani. Hongkongilaiselle tytölle oli, mutta häntä huoletti vain, miksi ei saa ottaa omaa kameraa mukaan lennolle. Kävi pitkän taistelun mutta luovutti lopulta. Olisin minäkin kameran halunnut. Olisin mielelläni kuvannut maisemia. Firman goprolla kuvat ovat lähinnä minusta itsestäni. Tylsää. Väittivät kameran olevan jotenkin laiton. Ehkä on, ehkä ei. Ainakin tällä tavalla saavat enemmän myytyä omia kuviaan. Lento oli 130 TL ja kuvat muistikortilla 100 TL.
Mutta lentäminen oli taas niin siistiä. Oli mahtava katsoa Hierapolista ja Pamukkalen luonnonilmiökohdetta ylhäältä, kun olin pari päivää aikaisemmin käynyt kävelemässä samoissa paikoissa. Maisemat olivat Réunionilla kuitenkin paremmat ja lento paljon pidempi, mutta olen niin iloinen silti, että menin. Ilmassa leijuessa tuntuu jotenkin niin vapaalta.
Taas haaveilin kurssin suorittamisesta ja soolona lentelystä, mutta sitä en taida koskaan toteuttaa. Ja ensi kerralla, jos joku ehdottaa, että tehdään vähän akrobatiaa, sanon topakasti, että ei muuten tehdä. Muutama äkkikäännös riitti ja olin vähällä oksentaa. Olo oli itse asiassa koko loppulennon tosi hutera. Onneksi temppuilu oli vasta lennon lopulla ja olin siihen asti nauttinut ihan täysillä.
4 comments
Näyttääpä kivalta, mutta voisi olla, että mulla menis pupu pöksyyn vähän ennen liidon aloittamista. 😀 Tykkäisin muuten, jos postauksissa paikallinen rahayksikkö olis aina merkattu myös euroina, sillä mä en ainakaan muista kursseja, vaikka ko. valuuttaa olisin itsekin käyttänyt vähän aiemmin. Ei niitä myöskään postausta lukiessa jaksa rueta googlettelemaan. 🙂
Hyvä huomio! Olen aiemmissa postauksissa sen tehnyt. Jotenkin se nyt jäi. Euro on tällä hetkellä vahva täällä ja noin 3,2 liiraa, joten lentely oli siinä nelisenkymppiä, jos oikein laskin ja kuvat rwilut 30 euroa. Kurssi on muuttunut nopeasti, joten tarkat hinnat vähän vaarallisia.
Pois pupu housuista ja lentämään! Se on huikeaa hommaa!
toi on ihan paras tapa tutustua Pamukkaleen! Olin onnekas – oma lentoni oli ensimmäinen yli viikkoon, kun ei oikeanlaista tuulta ollut, muttase lopputulos… whoah. Lennettiiin jossain vaiheessa yllättävänkin läheltä niitä altaita ja ihan varmasti ainutlaatuinen perspektiivi!
Kyllä mä maan tasaltakin paikkoja tutkin, mutta kaikki on ilmasta niin erilaista. Me pysyttiin aika kaukana (korkealla) kohteista. Ehkä sääli, ehkä ihan hyvä noin tuulten (ja turvallisuuden) kannalta.