Type and press Enter.

Pamukkale kuin pumpulia ja jäätä

Olen lapsesta asti nähnyt kuvia eri kohteista Turkissa. Yksi niistä on ollut Pamukkale, sen pumpulilta ja jäältä näyttävät kalliot, pienet vesialtaat kuin enkelien uima-altaat, käsittämättömän valkoisuuden. Kunpa olisin nähnyt paikan silloin, kun se vielä oli valkoinen. Toisaalta silloin olisin ollut yhtenä mukana tuhoamassa sitä.

Olin varannut pienen perhehotellin, mutta sinne saavuttuani sanottiin, että pitäisi siirtyä toiseen saman perheen omistamaan. Syy oli ihan järkevä: tähän pienempään oli tehty vain pari varausta, joten olisi asiakkaallekin kivempaa olla siinä toisessa ja henkilökuntaa ei olisi sidottuna molempiin. Meni pari minuuttia, kun minua jo tultiin hakemaan. Päädyin Melrose Viewpoint hotelliin, luultavasti ihan uuteen ja hyvin lähelle keskustaa ja kohteita, joiden vuoksi Pamukkaleen tullaan. Suosittelen lämpimästi! Hotellilta sai hyvää ruokaa edullisesti, sen pihassa palloili pienin koskaan näkemäni kissa, ja henkilökunta oli huippua.

Luonnonilmiötä ja Hierapolisin rauniokaupunkia voi lähestyä ainakin kahdesta suunnasta, ja ihan paras oli mennä autolla ylös (nimi luultavasti eteläinen portti), kiertää koko valtava alue ja tulla alas kallioiden puolelta suoraan kylään. Luonnollisesti hotelliltani järjestettiin kuljetus kahdesti päivässä, koska siellä oikeasti ajatellaan kaikkea.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Varaa aikaa tunteja. Pelkästään kävelymatkat kohteiden välillä ovat aika pitkät. Saatat joutua pysähtymään vahvistavalle viinille, syömään jätskin tai vain jäädä katsomaan jotain kohdetta pitkäksi aikaa. Näin minulle kävi amfiteatterin kanssa. Olin kahden vaiheilla, viitsinkö kävellä jyrkähkön rinteen ylös, olihan aika kuumakin. Kaukaa ja ulkoapäin teatteri kun näytti aika mitäänsanomattomalta. No, sisäpuolella meininki oli vähän toinen. Sitä katsellessa olisi mennyt tovi jos toinenkin.

Untitled

Untitled

Muinaisesta kaupungista ei teatteria lukuunottamatta ole kovin paljon jäljellä, mutta jotenkin vain silti jaksan vuodesta toiseen olla kiinnostunut kivikasoista. Onhan muinaisessa elämässä jotain kamalan kiehtovaa. Arvokkaana maailmanperintönä Hierapolista pidetään, koska se on mukana Unescon maailmanperintölistalla.

Untitled

Untitled

Samalla listalla on luonnonilmiökohde. Jos joskus olet googlaillut Pamukkalea, on pakko todeta, että suuri osa kuvista on aika isolla kädellä käsiteltyjä. Valkoisuus on photarista, aika paljolti taianomaisuuskin. Paikka on ehdottomasti ainutlaatuinen, mutta ei niin kaunis, kuin minäkin kuvien perusteella kuvittelin.

Jos sää on selkeä, ehkä viipyisin vaikka viinittelemässä sen aikaa, että näkisin rinnettä laskeutuessani auringonlaskun. En tiedä, onko se hieno, mutta voisin kuvitella olevan. Oma iltani oli niin pilvinen, että aurinko vain vähän näkyi pilvien lomasta.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Pamukkalen kylä on pikkuruinen. Se ei tarjoa coctailbaareja tai hienoja ravintoloita, mutta siellä on ihan kivoja pikku ravintoloita ja varmaan suurimmalla osalla hotelleista uima-allas. Periaatteessa jos tulee kylille aamupäivällä, menee kohteille vaikkapa iltapäiväksi ja illaksi, syö illallisen jossain, on kaikki sillä tavalla nähty, että on aamulla valmis lähtemään jatkamaan matkaa. Minä olen iloinen, että viivyin kaksi yötä. Toisena päivänä saatoin vain hengailla, nukkua vähän päikkäreitä, istuksia altaalla. Pamukkalessa aika pysähtyy. Lähtöaamuna tein kyllä jotain ihan muutakin kuin pysähtynyttä. Siitä ensi kerralla.

Untitled

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

6 comments

  1. Mielenkiintoinen kohde. Minäkin tykkään ”kivikasoista”

    1. Minustakin ne ovat kiinnostavia. Kerran vaan yksi tuttu pilkkasi, että me ei miehen kanssa matkalla kuvata toisiamme vaan jotain kivikasoja. No me myös ollaan matkalla usein paikoissa, joissa kivikasat aika paljon eksoottiisempia kuin se rinnalla vuosia kulkenut puoliso. 🙂

  2. Ehkä ei niin taianomainen kuin monissa kuvissa, mutta tuo on kyllä Kappadokian kanssa silti korkealla haavelistalla, sen verran kuvia siitä on kuitenkin tullut ihmeteltyä. Ja näyttää kyllä näissäkin kuvissa aika ihmeelliseltä paikalta! Pääseekö noihin altaisiin uimaan?

    1. Näissä matalissa voi kahlata. On ehkä polviin asti vettä. Kenenkään en nähnyt istumassa ja olemassa. Luin Kleopatra-altaasta, että siinä voisi oleilla, mutta myönnän, etten nähny sellaista. Kun kävin viinillä, se oli jossain kylpylätyyppisessä ratkaisussa. En aitten tiedä, olisiko se ollut tämä allas. Sinnoli erillinen sisäänpääsymaksu, ja minulla ei ollut ihan tarkoituksella uikkareita mukana. Jos menet, kannattaa selvittää paremmin kuin minä. 🙂

  3. Jep, mullekin tää on yksi must-see-kohde Turkissa Kappadokian rinnalla. Lisäksi noissa sun kuvissa ei näy ihan hirveästi turisteja, oot ollut siellä ilmeisesti kreivin aikaan!

    1. Mä odotin aina pitkiä aikoja, että sain kaikki selfiekiinalaiset pois kuvista. Kun halusin näkymään luonnon, en heitä. Olivat selvästi kiinnostuneempia luonnonilmiöstä kuin Hierapoliksesta. Raunioilla oli aika hiljaista.