Kappadokia on keskellä Turkkia, mutta Suomesta käsin helposti saavutettavissa. Turkish Airlines (neljästi vai viidesti Euroopan parhaaksi valittu lentoyhtiö) lentää Helsingistä Istanbulin kautta Nevsehiriin ja Kayseriin yhdellä pysähdyksellä lyhimmillään 6,5 tunnissa ja reilulla 300 eurolla. Vaikka lennot eivät ole kaikkein halvimmat, muuten matka ei tule kalliiksi. Hotelleissa on valinnanvaraa vaikka kuinka, ja todella kivoja saa esimerkiksi Göremestä viikoksi parilla sadalla (2 hh). Kuvittelin itse varaavani Göremestä, mutta Phocas Cave Suites onkin muutaman kilometrin päässä Çavuşinissa. Se oli hinnaltaan jonkin verran kalliimpi (halvimmat huoneet 70 e/yö), mutta kun näin kuvat hotellista, näin jo itseni istumassa omalla terassilla mustassa Kappadokian yössä. Täällä nyt olen enkä voisi olla hotellivalintaani tyytyväisempi.
Suurin osa turisteista tulee Kappadokiaan vain muutamaksi päiväksi, mutta haluain tutustua alueeseen kaikessa rauhassa ja päätin olla melkein viikon. Haaveilin tietenkin kaiken näkemisestä nyt ja heti. Sen verran utelias olin, kuinka erilaiselta paikka tuntuu kuin 23 vuotta sitten, jolloin olin Kappadokiassa viimeksi. Mutta kuten Facebookissa jo kerroin, kaikki ei mennyt ihan täydellisesti: sain luultavasti lievän aivotärähdyksen lennolla, kun joku mies vähän sääti ja pudotti matkatavarahyllyltä painavan repun suoraan päähäni.
Olo oli ensimmäisenä iltana niin hutera, että kävin vain syömässä ja vähän kävelemässä Çavuşinin pikkukylässä. Illalla katsoin, miten aurinko laski vastapäisten vuorten taakse. Kun aurinko laskee, ilma kylmenee melkeinpä hetkessä. Illat ovat ihanan viileät. Täytyy vetää pitkää housua jalkaan ja neuletta päälle. Älä siis kesälläkään lähde Kappadokiaan pelkissä hellevermeissä, jos haluat nauttia kauniista ja hiljaisista illoista tai aikaisista aamuista.
Ihmisten ystävällisyys on täälläkin suloista. Kohtaaminen vaatturimiehen kanssa oli hyvä osoitus taas siitä, että kaikki onnistuu, kun vain tahtoa on: Näin liikkeensä ihan sattumalta, kun olin kävelyllä. Muistin, että minulla on mukana housut, joiden vyötärökuminauhan kireys on osastoa ihmisbarbi. Ajattelin kysyä, mihin hintaan fiksaisi housuni. Mutta kun setä ei puhunut sanaakaan englantia (ei sen puoleen että hänen sitä todellakaan pitäisi puhua). Näytin sitten seinällä roikkuvien housujen vyötäröä ja perään itseäni ja käsillä, että kapea on. Isäntä nyökkäili. Näytin sormilla, että kävelen pois ja takaisin. Isäntä nyökkäili taas ymmärtämisen merkiksi. Hain housut. Hotellilla kirjoittivat vielä varuiksi lapulle turkiksi asiani.
Mies venytteli housuja, tutki vyötäröä, tutki saumoja. Sitten otti mittanauhan, mittasi minut ja sanoi jotain. Kun en ymmärtänyt, sanoi painokkaammin. Sitten muistin nettisanakirjan. Etsin sanan huomenna. Mies nyökkäsi ja kirjoitti paperille 18. Oletin kellonajaksi. (Arveluni osui oikeaan. Vielä 20 vaille mies oli moskeijassa ja liikkeensä ovi kiinni. Kun miehiä tuli moskeijasta ulos, pian aukesi myös ovi.) Seuraavaksi näytin kukkaroani. “How much?” kysyi mies ja yllätti minut täysin. Tämän kysymyksen osasi. Vastauksen kirjoitti paperille: 15 TL. Alle vitosella fiksaisi vyötärön ja lahkeet. Päätin jo hotellille kävellessäni maksaa 20.
Aamulla kannattaa herätä vähän auringonnousun jälkeen ja katsoa ulos. Näky voi olla maaginen. Jos sää on hyvä, taivaalla voi lipua kymmeniä kuumailmapalloja. Phocas Cave Suitesta näkymät ovat avarat, koska se on rinteessä. Yhtään ei harmittanut herätä 5.30, pukea päälle ja mennä hetkeksi ulos. Kiipesin myös talon taakse kalliolle, josta laakso alla avautui ehkäpä vielä paremmin.