Gardens by the Bay on jonkinlainen Singaporen ikoni. Kaikissa matkailukuvissa näytetään aina valaistuja megapuita ja skywalkia niiden välissä. Kuvissa on kauniita, hymyileviä ihmisiä, ja aina vain ne kaksi, ei koskaan muita. Totuus on toki aika tavalla toisenlainen. Puut ovat kyllä näkemisen arvoisia ja valoshow oikeastaan aika kiehtova, mutta. Niin se mutta. Koska Gardens by the Bay oli oikeastaan tärkein syyni palata Singaporeen, olin pettynyt. Onneksi matkallani oli niin paljon muuta kiinnostavaa, kuten värikäs Arab Streetin tienoo ja hipsterimesta Tiong Bahru.
Gardens by the Bay on siis lähinnä kaksi suurta kasvihuonetta ja valaistut megapuut. (On siellä muutakin, mutta noista se on tunnetuin.) Ajattelin viihtyväni siellä tunteja, joten menin jo päivällä ja hengailin auringonlaskuun. Ainakin joulukuussa kasvihuoneet oli äkkiä nähty, jos ei ottanut huomioon jonotusaikoja ja jatkuvaa jonojen pysähtelyä, kun selfiekepit ja kuvaussessiot tukkivat käytävät. Kukkatalo oli puettu jouluun – ja muoviin. Metsä oli aidompi. On todettava, että aika vähästä olisin jäänyt paitsi, jos en olisi mennyt.
Joulu oli päätetty vetää omalla tavallaan överiksi täällä. Ja menin halpaan. Gardens by the Bay väitti muuttuneensa joulun ihmemaaksi. Mielettömissä kuvissa oli jouluvaloja kuin Coca Cola -rekassa, ja koska yksi jouluöveri mahtuu joka vuoteen, olin oikeastaan aika innoissani. Mutta kuten aina mainoksen uhri sai pettyä tälläkin kertaa. Joulumaa oli ehkä eksoottinen aasialaisille. Minulle se oli joulumarkkinat meets talvikitch. Megapuiden juurella oli parisenkymmentä keskieurooppalaiseksi naamioitua myyntikojua, vähän kauempana luistelurata ja jotain muuta talvihommaa. Siellä täällä jotain satunnaista joulukoristetta. Mutta kaikki ne odottamani valot oli oikestaan yksi valoseinä, ei muuta. Kivasti sitä oli osattu hyödyntää kuvissa kuvaamalla eri kulmista.
Yhdessä megapuussa on Indochina-niminen ravintola ja sillä terassi. Viimeksi kävin siellä syömässä, mutta missasin valoshow’n, koska nautiskelin Marina Bay Sandsin terassilla auringonlaskusta. Ruoka oli ihanaa! Nyt yritin tavoitella edes häivähdystä Marina Bay Sandsin auringonlaskutunnelmista, mutta oli pari muuttujaa estämässä, esimerkiksi lähes pilvinen sää. Mutta jos haluaa paeta infernaalista väentungosta maan tasalla, Indochinan terassi on pelastus. Sinne on pääsymaksu, jolla saa yhden drinksun. Valoshow ei terassille näy. Skywalk olisi sille ehkä ihanteellisin, mutta kun jono tuntui kiemurtelevan kymmenien metrien mittaisena, kipitin yhdelle joulukiskalle, ostin hileisen drinkin ja nautin show’sta jalat tukevasti maassa.
Kyllä valoa ja musiikkia yhdistävä show oli vaikuttava. Kyllä minä siitä nautin. Megapuut ovat valaistuna upean näköisiä, jotenkin uniikkeja – Singaporen ikoneita. Mutta kaikki se tungos, kasvihuoneiden vaatimattomuus, joulumaan tuottama pettymys, liikennehärdelli (myönnän, otin lopulta taksin, kun löysin tieni alueelta ulos)… En saanut Gardens by the Baysta ihan sitä, mitä lähdin hakemaan. Ehkä minua ei ole enää helppo miellyttää?
2 comments
Näyttää kyllä vähän överiltä, mutta muuten olen tykännyt trooppisista puutarhoista! Oliko tuonne muuten pääsymaksu? tykkäsin viime kesänä käymästäni Turian puistosta ja palmupuutarhasta Valenciassa. Ne oli siitä hyviä että ne näyttivät vielä aidolta, vaikka oli palmupuutarhan toiseen päähän laitettu ravintola+disco. Ja siitä hyvä ettei niihin ollut pääsymaksua, sillä en pidä siitä että nykyään täytyisi melkein kaikkeen maksaa sisäänpääsymaksy jopa joillekin rannoille Italiassa
On kyllä pääsymaksu. En musta suuruutta, mutta oli jonkin verran, ei ihan halpa. Jos esimerkiksi olisin mennyt skywalkille, sinne maksettiin erikseen. Ymmärrän minä, että tällaisiin maksaa. Ei niiden ylläpito ilmaista ole. Rannat ovatkin jo eri juttu.