Singapore täynnä elämää

Matkablogit toimivat kuulemma monilla inspiraation lähteinä. Mutta on mahtavaa, miten joskus käy toisin päin: lukijalta saa kommentteja, jotka inspiroivat bloggaajaa. Kiitos siis Danielin, löysin Singaporesta elämää. Kävin kesällä täällä jotenkin puolivaloilla. Koko Singapore jäi jotenkin puolitiehen. Pidin kaupungista, siksihän tulin nyt takaisin, mutta kuljin vain jotenkin liian pienellä alueella ja jätin tekemättä asioita, joiden vuoksi halusin nyt takaisin.

Etniset kaupunginosat viehättivät, Little India erityisesti. Chinatown oli ehkä vähän turhan kliininen. Mutta Daniel vihjasi Arab Streetin kulmista. Niillä nurkilla on nimestään päätellen arabimeininkiä moskeijoineen. Muutama lähikortteli on kauniita, vanhoja kiinalaistyyppisiä taloja. Mutta etnisyys on minusta jotenkin enemmän yleisetnistä, monenlaisen sekoitus enemmin kuin pelkkää arabivaikutteista. Sulassa sovussa ovat muslimiravintolat ja muut.

Alue on turistisempi kuin vaikka Little India, joka oikeasti näytti intialaisvähemmistön arkea. Siellä tuoksuivat mausteet. Mutta kaikesta kaupallisuudesta huolimatta Arab Streetin kulmat viehättivät minua valtavasti. Onneksi otin hotellin ihan siitä huudeilta. Oli helppo mennen tullen käydä aina pyörähtämässä kulmilla. Ostosten kannalta mielenkiintoisin oli Haji Lane. Sen varrella on monenlaisia kiinnostavia kauppoja alkaen tanskalaisvaikutteisesta Hyggestä. Hintataso vaikutti maltilliselta, paikoin edulliseltakin. Uskaltauduin Haji Linella myös varsinaiseen hipsterikahvilaan nimeltä Limaa, joka osoittautui ihastuttavaksi kahden musliminaisen pyörittämäksi herkkukeitaaksi. Tiskin takana työskentelevällä naisella oli selkärepussa nukkumassa pieni poika. Herättihän tämä taas ajatuksia naisista, naisten asemasta työelämässä jne.

Läheisen Bugisin ja Bras Basahin metroasemien välistä aluetta pidetään yhtenä Singaporen parhaista paikoista katutaiteen ystäville. Hotellilta saamani kartta mainitsi muutaman kadun, mutta vaikka kuljin niitä tietääkseni silmät auki, eipä näkynyt taidetta. Mutta kun aloin harhailla, tungin pääni joka kujalle, yritin katsoa talojen taakse ja takapihoille, löysin sitä, mitä lähdin etsimään. Tässä pieni galleria singaporelaista katutaidetta:

Bras Basahin metroaseman vieressä on myös SAM, Singapore Art Museum. Se lupasi ulkomainoksissaan aasialaista modernia taidetta. Nyt oli menossa nuorten, ilmeisesti palkittujen taiteilijoiden näyttely, jossa viisi taiteilijaa pääsi esittelemään töitään. Niin paljon kuin modernin taiteen ystävä yleensä olenkin, oli täällä todettava, että nyt ei aukea. Kuljin huoneesta toiseen päätäni pudistellen. Kertakaikkiaan nyt ei löytynyt tarttumapintaa. Läheisessä National Galleryssa oli myös mielenkiintoinen näyttely vanhoista singaporelaisista mainoksista. Se oli kiinnostava katsaus menneisyyteen, ja todella jännä nähdä, kuinka paljon mainonnan maailma on muuttunut.

Bugis näytti olevan myös shoppailijan paratiiseja, joita Singaporessa toki on kaikkialla. Siellä on länsimaista ostaria ja kapeita basaarikujia tungoksessa viihtyville. Itse istahdin syömään vietnamilaista katuruokaa vastaiskuna kalliille ravintolaruoille.

Waterloo Streetillä on rinnakkain buddhalainen ja hindutemppeli. Kävelykaduilla temppelien kulmilla pääsee seuraamaan taas jotain aivan erilaista. Temppelien edustalla poltetaan suitsukkeita ja suoritetaan muita rituaaleja. Mutta kymmenissä kojuissa ennustetaan kädestä tai korteista. Yksikin lupasi vastauksen yli kymmeneen erilaiseen mieltä askarruttavaan asiaan, kuten aina olennaisiin raha- ja rakkauskysymyksiin.

Kuljin viimeksi liikaa bisneskortteissa. Jämähdin Orchard Roadin ja Merlionin kulmille liikaa. Näillä uusilla kulmilla Singapore alkoi viehättää entistä enemmän. En minä vanhoja kulmiani nytkään välttelemään päässyt. Halusin tosituristina jokiristeilylle. Noin 17 euron hintainen ja vajaan tunnin mittainen risteily ei tarjoa varsinaisesti mitään erityistä, mutta minusta se oli kiva. Kyllä Singapore vähän eri kulmasta näkyy vedestä käsin. Ainakin vedessä käy pieni tuulenvire, kun kaupunki muuten on melkoinen hornankattila helteessä.

Veneestä näin Clarke Quayn, mielenkiintoisen entisiin varastomakasiineihin rakennetun viihdekeskittymän. Pitihän sekin rantautua katsomaan. Jos on Singaporessa baareja vailla, täällä niitä on vieri vieressä kymmenittäin. Minusta Clarke Quay oli kiinnostavampi veneestä käsin. Join happy hourissa yhden drinksun puoleen hintaan ja totesin, että eiköhän tämä ollut tässä. Mutta jos olisin biletuulella…

Ah, Singapore. Meillä on kivaa!