Mikään ei ehkä ole vaikeampaa kuin ennustaa säätä Norjan Atlantin puoliselle rannikolle. Se näytti ennusteissa erilaiselta tunnin välein. Koko viikonlopuksi luvattu aurinko siirtyi koko ajan kohti seuraavaa viikkoa, ja uhkaavat sateet täyttivät ruudun. Siksi olin täydellisen yllättynyt, kun satamassa näin pari auringonsädettä paksujen pilvikerrosten takaa. Säänjumala oli siis puolellani ainakin vielä aamulla, kun hyppäsin alukseen.
Rødne tekee vuonoristeilyjä ympäri vuoden. Lähtöpaikka on ihan kaupungin ytimessä juuri siinä Fishmarketin kulmalla, missä kaikki turistit pörräävät joka tapauksessa. Vuonoristeily on helppo tapa toisaalta nähdä vuonoja, toisaalta norjalaista vaurautta: kun alus oli päässyt satamasta ja ajeli reipasta vauhtia vuonoon, kasvoivat toinen toistaan upeammat talot jyrkillä rinteillä. Mitkä näköalat! Mutta toisaalta talojen takapihoilta oli kymmenien metrien pystysuora pudotus suoraan veteen, mikä sai kateuden pistoksen vähän laantumaan.
Olin ensikertalainen vuonoilla. Keikuin kannella niin kauan kuin tarkenin, mutta vauhti lisäsi viiman purevuutta, ja minä olin typeryyksissäni jättänyt pipon hotellille – paistoihan aurinko lähtiessä. Samaa tekivät muutkin: vuorottelivat ulkona ja lämmittelemässä sisällä. Mutta mitä pidemmälle mentiin, sitä kauniimmaksi kaikki alkoi muuttua. Oli vain huokailtava kannella kauneudelle ja ajateltava, että kaakao satamassa kyllä sitten sulattaa.
Talot ja vuoret heijastuivat veteen. Pilvet roikkuivat niin alhaalla, että tuli tunne, kuin niihin voisi koskea. Luonnon ihmeellisyys tuli taas todistettua: vaikka vesi oli lähes tyyni, tuuli oli niin kova, että paikoin hädin tuskin pääsin liikkumaan kannella vastatuuleen. Kauneimmissa paikoissa alus hidasti vauhtiaan. Kapteeni ymmärtää, että kauneuden ei voi antaa vain kiitää silmien ohitse. Aivan yhtäkkiä saattoi kyllä myös laskeutua sumu, joka esti hetkellisesti näkemästä mitään.
Norjalaisille luonnon puhtaus taitaa olla samanlainen valttikortti ja ylpeyden aihe kuin meille suomalaisille. Alus ajoi kiinni vuorenseinämään putouksen alle. Henkilökunnan edustaja kurkotti pitkän varren päässä olevan ämpärin suoraan luonnon vesisuihkuun ja otti talteen vettä matkustajille tarjottavaksi. Suurelle osalle mukana olevista tällainen oli uskomatonta: juoda nyt suoraan luonnosta. Sisäinen suomalaiseni myhäili. Tällaistahan se on täällä Pohjolassa.
Bergen kaikkineen oli minusta erinomainen minilomakohde, mutta kyllä vuonoristeily taisi olla kohokohta. Tällainen Bergen – Mostraumen-risteily, jolta kuvat ja kokemukset ovat, maksaa sesongin ulkopuolella 60 euroa, reilut 10 prosenttia enemmän. Lisää voit lukea ja etenkin ihailla mielettömiä kuvia Rødnen verkkosivuilta täältä.
Yhteistyössä Rødne
4 comments
Tosi kauniita maisemia! Olisi mukavaa joskus käydä tuolla, sillä olen käynyt Norjassa lähinnä Oslon seudulla. En tosin ole yhtään viileiden säiden ystävä, mutta maisemien vuoksi täytyy välillä vähän kärsiä. 🙂
Voi Norjaan mennä kesälläkin. Viime kesänä Oslossa oli pitkään paljon paremmat säät kuin Kaukoidässä. 🙂 Mutta melkeinpä sanoisin, että vuonoissa oli jotain taikaa juuri tuollaisena kylmänä talvipäivänä. Muistan lukeneeni jotain Hurtigruten-postauksia. Niissä kaikki vuodenajat vaikuttivat juuri passeleilta.
Milloin olet tuonne kerennyt?
Norja on kyllä yksi kiistattomista suosikkimaistani. Siellä kaikki toimii, eikä tarvitse pahoittaa mieltään eläinten huonosta kohtelusta, tai pilalle roskatusta luonnosta. Ja nuo vuonomaisemat ovat todella kauniita, niissä viihtyisi pidempäänkin <3
Itsenäisyyspäiväviikonloppuna olin. Ei vaan ole elämä antanut periksi viime aikoina kirjoittaa kovin tiiviisti, vaikka olisin tahtonutkin.
Norja on kyllä ihastuttava. Sen ehkä ainoa ongelma on järjettömät hinnat. Kävisin useammin, jos kassa kestäisi.