Chulilla on sympaattinen patikointikohde Espanjassa

Chulilla tuskin on laajalti tunnettu, mutta sen sietäisi olla. Se on lyhyen matkan päässä Valenciasta oleva pikkuruinen valkoinen kylä vuorenrinteessä. Sen läpi kulkee tie, ja kylän alusta loppuun menee ajamalla ehkä kolme minuuttia, neljä, jos joutuu jäämään liikennevaloihin. Valot ovat siksi, että pääkatu on paikoin niin kapea, ettei kahta autoa mahdu rinnakkain. Minut toivat paikalle riippusillat ja kanjonin pohjalla oleva makean näköinen laituri. Vain riippusillat lopulta näin. 

Vahva suositus: älä tule maanantaina. Chulilla on silloin melkein kokonaan kiinni. Toisaalta turisti-info oli auki, vaikka tiistaina ei ollut. Piti olla joka päivä. Viikonloppuisin saa todennäköisesti ruokaa myös kello kuuden jälkeen. Aamiasta ja lounasta saa kivasta brasseriesta myös alkuviikosta. Siellä puhutaan myös englantia. Keskusaukion terassi kerää kaikki turistit ja varmaan paikallisetkin janoiset. Se vaikutti vähän nuhjuiselta, mutta kahden euron viinilasi oli varsinkin patikan jälkeen aika jees. 

Reittejä luontoon lähtee suoraan kyliltä, mutta ajamalla suunnilleen kilsan seuraavalle parkkipaikalle pääsee suoraan rotkon reunalle ja säästää jalkoja. Jos kavuta haluaa, on kylässä linnoitus urbaanimpaan patikkaan. Turisti-infon nainen antoi hyviä neuvoja hyvällä englannilla. Noudatin niitä ja lähdin matkaan. Vallan kaunista.

Rotkon pohjalla virtaa vesi. Välillä kuuluu pieni pauhu, eli jossain vesi virtaa voimalla. Mitään ei näy. Jyrkänteet nousevat pystysuoraan vedestä. Korkeuserot eivät ole suuria. Välillä vähän alas, sitten vähän ylös. Reitti on helppokulkuinen. Riippusilloista pidempi ja korkeampi on aika kiva. Sille laskeudutaan 80 metriä alaspäin portaita. Ihastuin siltoihin Taiwanissa. Eivät nämä nyt Tarokon kansallispuiston silloille pärjänneet, mutta täyttivät riippusiltatarpeeni. Jälkimmäinen oli matala ja lyhyt, mutta keinuihan sekin. 

Lue lisää: Tarokoon piti päästä vielä toinenkin kerta

Jatkoin matkaa. Hetken tuntui kuin olisin kävellyt hiekkarannalla. Polku oli pehmeää vaaleaa hiekkaa. Kaikki tästä eteenpäin oli luontomielessä aika turhaa. Kävelin vielä pitkälle, koska oletin tulossa olevan sellaista, mistä olin nähnyt kuvia, mutta ei tullut. Siltojen jälkeen ei kannata edetä kuin muutama minuutti, jos haluaa nähdä hiekkapolun ja kulkea hetken jylhän kallion viertä. Sen jälkeen ei ollut mitään kiinnostavaa. Ja kun se tylsä pitää vielä kävellä takaisinkin. 

Kylillä ei enää ollut avointa ravintolaa, kun tulin takaisin. Yksi pieni kauppa onneksi oli auki. Ostin spagettia ja jotain valmiskastiketta, valkosipulia, tomaattia. Menin viinille. Olin vuokrannut Airbnb-kämpän. Se oli omalla tavallaan aika viehättävän autenttinen. Mutta kymmenen kilometriä helteessä luonnossa ja hanasta vain jääkylmää vettä. Sillä sitten itseni ja ison tukkani väkisin pesin. Seuraava voi nyt helv%#&i taisi päästä suustani, kun aloin keittää spagetille vettä. Juu ei toimi hella. Ei auttanut kuin vaihtaa pyjama farkkuun ja neuleeseen ja lähteä takaisin baariin. Jos sitten viinillä ja sipseillä siirrän nälän aamuun. 

Kyselen, puhuuko kukaan englantia. En tiedä, mitä ajattelin. Varmaan että jos joku kertakaikkiaan nyt päättäisi fiksata hellani tai jotain. Nero olen nälkäisenä. Yksi mies kertoi puhuvansa. Kerroin huoleni. ”Ei mitään hätää. Meillä on keittiö auki. Mitä joisit? Mitä haluaisit syödä?” Kohta edessäni oli maailman parhaalta maistuva salaatti perunasta, porkkanasta, majoneesista ja jostain muusta. ”Haluaako darling jotain muuta, vaikka juustoa? Toinen viini?” Kohta darling söi juustojaan ja melkein itki. En ollut nähnyt kenenkään aiemmin syövän tuossa paikassa. Kuvittelin kohdanneeni supersankarini. Pian hän pelasti muutaman muunkin nälkäisen turistin. 

Asunnossa ei toiminut verkko kunnolla sisällä, koska kiviseinät ovat niin paksut. Kuikuilin aina välillä ranskalaisella parvekkeella, että sain viestit lähtemään. Seurasin, miten kissat mittelivät herruuttaan kujalla. Selvyyttä kuninkaasta ei tullut. 

Aamulla Chulilla oli erilainen. Kylällä oli auki parikin kauppaa ja leipomo, brasserieni tarjosi ihanan aamupalan. Minua ainoastaan harmitti, miksi en ollut varannut kahta yötä. Olisikohan aukion baarin sankari tarjonnut minulle lämpimän suihkunkin jossain? 

Sitä paitsi jos matkalla jonnekin kasvaa mandariineja puussa, ei paikka voi olla muuta kuin hyvä. Auringon puolella alkoi olla jo keltaisia, varjossa vielä vihreää. Tien toisella puolella kasvoi myös jotain, mutta en tiedä, mitä ne olivat. Lisää sympaattisuuspisteitä sai Chulilla niistäkin.