Parque natural de El Hondo ja Elchen palmut

Omassa elämässäni on ollut vähän rankkaa aikaa. Tämän loman varsinaisia tavoitteita eivät siksi niinkään ole olleet nähtävyydet tai erityiset kokemukset vaan enemmänkin syvään hengittäminen, säännöllinen syöminen, riittävä uni ja ulkoilu. Ulkona kävelemisen suhteen olen onnistunut parhaiten, ja askeleita on kertynyt 15 000 – 20 000 päivittäin. Tästä lähtökohdasta ehkä selittyy, miksi yksi kohteeni oli Parque natural de El Hondo. En edes muista, mistä koko paikan keksin, mutta vaikka se oli ihan jotain muuta kuin kohteeni yleensä, tykkäsin tosi paljon. 

Kaikkien ennusteiden ulkopuolelta Espanjan etelärannikolle saapui sade. Kun tarkoituksena on lähteä ulos katsomaan lintuja, sade on kovin ei-toivottu. Mutta yhtä nopeasti kuin se tuli, se myös hävisi. Perillä tuli enää niin hentoja pisaroita, että hädin tuskin huomasi, ja varsin pian paistoi taas aurinko. 

Parque natural de El Hondo sijaitsee 15 kilometrin päässä Elchestä, 51 kilsan päässä Murchiasta ja 46:n Alicantesta, eli se on helposti autoilijan saavutettavissa. Se on kosteikkoalue, johon tullaan lähinnä katsomaan lintuja. Muitakin eläimiä saattaa kylttien mukaan olla, mutta petonisäkkäiden näkeminen vapaana olisi ehkä ollut jo vähän liikaa. Lyhin merkitty reitti on alle kilometrin, ja se kulkee osittain veden päälle rakennetuilla puusilloilla. Vähän pidempi on noin neljä kilometriä, mutta sitäkin voi varioida, koska itse tallustelin ehkä seitsemän. Pisin reitti on 18 kilsaa lähinnä pyöräilijöille. Matkan varrella on sitten näköalapaikkoja lintujen bongailuun. 

Pari vinkkiä (älä tee niin kuin minä tein vaan niin kuin minä sanon):

• ota kiikarit, jos haluat nähdä vähän enemmän
• ota kameraan parempi putki, jos sellaisen omistat
• ota vettä, ettet näänny.

Aivan, tiesin jo kotoa lähtiessäni olevani menossa katsomaan lintuja ja kävelemään lämpimällä säällä, mutta en varautunut oikeastaan mitenkään.

Mitä ilmeisimmin mahdollista olisi nähdä vaikka mitä, mutta minä näin vain jotain. Enhän minä lintuja edes tunnista, mutta valkoiset näyttivät samoilta kuin olen joskus nähnyt Afrikassa, ja mustat olivat – noh, lintuja. Sen sijaan flamingot olivat päivän kohokohta. Järven pohjasta ne kovasti jotain tuntuivat tonkivan. Niiden tarkkailuun oli hyvät paikat järven molemmilla puolilla, ja flamingoja oli paljon.

Varsinaiset kävelyreitit eivät olleet mitenkään erityisiä. Ei niiden varrella ollut oikein nähtävää, mitä nyt reilu parimetristä kaislikkoa. Minulla ei oikein ollut tarkkailutorneissakaan tuuria. En nähnyt oikein mitään. Mutta kävellessäni keskellä ei oikeastaan yhtään mitään huomasin hengittäväni syvään, joten Parque natural de El Hondo teki juuri sen, mitä siltä odotin.

Sisäänkäynnin infopisteessä herra antoi kartan ja neuvoja. Siinä oli muuten myös automaatti, josta nääntynyt sai ostaa juoman. Ei vaan tajunnut ostaa jo mennessä. Pysäköinti ja sisäänpääsy eivät maksaneet mitään. GoogleMaps löytää perille laittamalla osoitteeksi Parque natural de El Hondo.

Matkalla kohti Elcheä, jossa aioin yöpyä, noudatin taas Googlen ohjeita. Päädyin keskelle palmumetsää. Ehkä tämä oli lyhin reitti. Ainakin se oli kuin minut olisi viety metsään Karibialla. Tällaisista tulee niin hyvälle tuulelle, yllätyksistä, joita ei mitenkään osannut odottaa.

Kaupunkina Elche oli minusta mitäänsanomaton, mutta sen kasvitieteellinen puutarha Huerto del Cura on hieno. Puutarhan omilla nettisivuilla sitä kuvataan näin: ” Welcome to the Jardín Huerto del Cura, the jewel of Elche’s historic palm grove, the Palmeral. We invite you to stroll along the paths of the Huerto in peace, enjoying the coexistence of Mediterranean and tropical plants, in the silence of this haven in the centre of the city. Enjoy the light and its reflection in the numerous ponds where fish and birds accompany the palm trees in their daily siesta.” En minä osaisi kokemusta paremmin kuvata. Lisäisin vielä tepastelevat riikinkukot mukaan ja mainitsisin palmujen lisäksi erityisesti kaktukset, ihan vain koska itse pidän niistä. 

Puutarha on aika pieni, joten siellä voi pistäytyä pikaisestikin ja näkee silti kaiken. Siellä ei siis vaellella kilometritolkulla vaan pyörähdetään pari polkua. Mutta silti se on hieno. Kuuden euron pääsymaksulla saa paljon. 

Tässä vielä linkit molempien kohteiden omille sivuille: lintupaikka ja palmumesta.