Porto on rakennettu Dourojoen rantamille. Se kohoaa joen rantamilla rinteille, ja mikäli haluaa tutustua vanhaan kaupunkiin ja keskustaan, se tarkoittaa kävelyä mäkeä ylös ja alas. Ensimmäisen päivän jälkeen kännykän askelmittari näytti 12,5 kilometriä, ja myönnän, että se tuntui jaloissa. Mutta koska olin pakannut tossut ja juoksutrikoot ja koska ainainen halu olla vähän paremmassa kunnossa aktivoituu aina, kun ollaan menossa kohti kesää, en antanut itselleni armoa. Vuokraamani asunto on aivan Douron rannassa. Aamuisin ikkunasta näkee juoksijoita. On helppo ymmärtää, miksi he viihtyvät joen rannassa, tasamaalla. Liityin siis seuraan.
Lähdin juoksemaan kohti Ponte Da Arrábidaa, pois päin vanhasta kaupungista ja turisteista.
Olin ensimmäisen päivän Portossa todella väsynyt. Asuntoni on hirveän meluisa. Yläkerrassa on ehkä armeijan komppaniallisen verran lapsia, jotka ehkä vielä jonain päivänä tulevat lattian läpi asuntooni. Vilkas katu rekkoineen ja moottoripyörineen on suoraan ikkunan alla, ja koska ikkunat ovat kuin elmukelmua, äänimaisema on kuin yrittäisi nukkua keskellä katua. En päässyt oikein lomailun fiilikseen. Mutta kun olin toisena iltana mennyt ajoissa nukkumaan korvatulpat suojanani, toinen aamu valkeni eri tunnelmissa. Aurinko ei paistanut enää sinisellä taivaalla, mutta ei kaikkea voi saada. Mutta hyvien yöunien jälkeen sain lenkkimaisemistani ihan eri tavalla irti. Aloin innostua. Olisiko Porto sittenkin minun kaupunkini?
Auts. Jalat eivät tahdo kantaa. Sattuu. Mutta maisemat ovat kivat. On pakko jatkaa.
Aurinko yrittää tehdä itseään näkyväksi pilvien takaa. Se luo sillan joen pintaan. Ympärillä talot ovat juuri sellaisia kuin olin kuvitellut niiden täällä olevan. Teen päätöksen: juoksen johonkin, jotta voin palata takaisin kävelemällä. Onneksi on edes kännykkä mukana, että saan jonkinlaisia kuvia. Kaakelipintaisia julkisivuja, kertakaikkisesti jo romahtaneita rakennuksia, mutta sitten parvekkeella voi tönöttää yksinäinen nojatuoli, tyylihuonekalu menneiltä ajoilta. Pieni, suloinen raitiovaunu ajelee raiteellaan. Risteyksessä kuljettajan pitää käydä kääntämässä raiteen asentoa, jos haluaa mennä eri suuntaan kuin edellinen. Vaaleanpunainen minitalo on kuin litistettynä suurempiensa väliin.
Rantaviivaa seuraavalla, mutkittelevalla sillalla pitää juosta ritilän päällä. Tossujen alla on vain pudotus ja vettä.
16 comments
Ihanaa fiilistelyä ja tunnelmia! Portoon voisin palata ja juokseminen maistuisi kyllä paljon paremmalle niissä kauniissa maisemissa kuin täällä 25 asteen pakkasessa.
Onko Suomessa jossain kolkassa noin hulluna pakkasta? 😮 Olen ihan hirmu huono lähtemään lenkille talvella, joten siksikin lämpimämmät sään leirit tulevat tarpeeseen.
Voi miten kiva postaus! Porto on kyllä kiva kaupunki, ja on ollut monesti mielessä, että sinne voisi piakkoin palata. Meiltä lentää sinne halvalla ja nopeasti eli oikeastaan mitään syytä ei ole olla menemättä. Minulla olisi huhti-toukokuussa mahdollisuus lähteä käväisemään jossain ihan itsekseni ja Portugal voisi olla yksi vaihtoehto. Lentohintoja tsekkailen päivittäin 😀
Minulle Porto oli hankala kohde yksin, mutta kyse on epäilemättä pelkästään ongelmista korvieni välissä. 😀 Mutta siis kyllä, ihana kaupunki. Suosittelen!
Kivaa fiilistelyä! Porto on itsellä kyllä joskus suunnitelmissa myös.
Ehkä heräsi sellainen fiilis, että ajatukset vaihtuisivat tekoihin? 🙂
Upea tunnelma näissä kuvissa! Minussa ei juurikaan ole lenkkeilijän vikaa, mutta ehkä noissa maisemissa… 😀 Tuo yleensä käy kyllä juuri noin, että lomalla tulee huomaamatta käveltyä vaikka kuinka ja jalat sitten ilmoittelevat itsestään seuraavana päivänä. Melko reipasta lähteä niiden huutelevien jalkojen kanssa lenkille, mutta taisi olla tervetullut piristysruiske edellisen päivän huonohkon fiiliksen jälkeen.
Minulla oli sellainen ajatus, että tuolla matkalla pitää taas juosta, kun sääolot niin paljon paremmat kuin kotona. Lähdin siis vähän niin kuin väkisin. Ja kas, ei se ihan paras idea ollut. Mutta maisemat olivat ihan huiput!
Olen kerran valmistellut matkaa Douroon, mutta se ei toteutunut silloin. Alkoi tehdä mieli uuteen yritykseen, kiitos tunnelmista!
Douron laakso on todellakin näkemisen arvoinen! Suosittelen!
Kivaa tunnelmointia ja kivoja maisemia! Porto on omalla Portugalin listallani, joten toivottavasti pääsen käymään siellä mahdollisimman pian. Täytyy ottaa mukaan myös lenkkarit! 🙂
Terve menoa Portoon! Se oli kiva! Uskon, että siellä on paljon tekemistä ilman tossujakin. Minulla vain oli oma hetkeni, jolloin päätin lähteä vähän omiani ulkoiluttamaan.
Hienoja kuvia! Meillä Porto on suunnitelmissa tänä keväänä/kesänä 🙂
Nauttikaahan! Seuraavassa postauksessa on sitten paljon lisää Portosta, jos haluat etukäteen vähän fiilistellä.
Mitä juoksija huomaa tästä postauksesta – onpa kivat, uutuuttaan kimaltelevat tossut! Ihania lenkkejä keväälle! 🙂
Ja hyvät tossut muuten onkin! Kiitos, kyllä sitä vaan noissa maisemissa enemmin kipittäisi kuin omilla kotikulmilla. 🙂