”It’s said it is the most romantic route in the world from Régua to São João Da Pesqueira”, minulle sanottiin. Romantiikka ei ollut se, mitä ensisijaisesti olin etsimässä, mutta Douron laaksoon halusin ajelemaan. Koska koko alue on täysin vieras, ei minulla ollut oikeastaan vaihtoehtoistakaan reittisuunnitelmaa. Douron laakso rinteille kohoavine viinitiloineen on Unescon maailmanperintökohde myös.
Vaikka Portossa olisi helposti saanut kulumaan koko viikon, tuntui, että halusin nähdä muutakin. Douro mutkittelevine vuoristoteineen, pienine kylineen ja viiniviljelmineen oli juuri se, mitä kaipasin. Autovuokraamon mies oli myyntihenkinen mutta myös erittäin fiksu kysyessään, mihin olin menossa. Kun kerroin, ehdotti, että jos kuitenkin laittaisin vähän extraa ja saisin tehokkaamman auton. 1.2-litrainen Polo kun on aika onneton nuhapumppu vuoristoteillä. Muistin edellisen kun halvalla sai -autoni Baskimaassa ja suostuin ehdotukseen. Pikku-Mersu olikin sitten täydellinen reissukaveri: tehokas mutkaisilla vuoristoteillä ja motarilla mutta kompakti, kun ihan vähän jossain vanhan kaupungin kujilla saatoin eksyä aika tukaliin paikkoihin.
Portosta kun lähtee kohti Douron laaksoa, alkumatka on moottoritietä, ei mitenkään kaunista. Mutta kun pääsee riittävän etäälle, alkaa ympärillä olla lähes pelkästään vain kauneutta – jopa näin helmikuussa, kun puissa ei ole edes lehtiä ja viiniviljelmät ovat enimmäkseen ruskeita.
Tie alkaa mutkitella Douron rinteillä. Suuntavaistoni ja karttataitoni ovat onnettomat, joten en todella tiedä, mihin goolemapsin nainen minua opastaa, mutta seuraan kuuliaisena. Milloin vain on tilaisuus, pysähdyn ja yritän ottaa kuvia, mutta ei mikään kuva tee paikalle oikeutta. Kerran käännyn jostain syystä katsomaan taakseni. ”Voi saatana, mikä maisema!” lipsahtaa suustani. Oikeasti. Jotenkin juuri silloin olin tullut jonkin rinteen toiselle puolelle ja takavasemmalla kimmelsi Douro.
Jotain tavanomaista eteläeurooppalaista oli maisemassa ja meiningissä. Ihan uniikkina en osannut pitää, milloin tie mutkitteli kapeana kylien läpi, jossain kohosi kirkko, rakennukset tuntuivat kuin kasvavan tielle, vastaantulijat liian usein oikaisivat kaistalleni. Mutta silti fiiliksessä oli jotain erilaista. Jossain näkyi tielle vierinyt appelsiini, puissa roikkui valtavia sitruunoita. Kivisen tietä reunustavan matalan aidan takana oli yhtäkkiä hevonen, pieni koira juoksi vastaan. Kuolemattomat kolmekymppiset nuoret miehet roikkuvat puskurissa. Ja taas minusta tuntui, etten olisi halunnut olla missään muualla.
Vähän ennen auringonlaskua löydän majapaikkani. Jos reitti ei ollut sittenkään erityisen romanttinen, hotelli on. Sen olohuoneessa räiskyy takkatuli, omalta terassilta aukeaa näkymä laaksoon, jonka aurinko laskiessaan värjää kellertäväksi. Jotenkin tämä oli liikaa. Ei tällaisessa paikassa pitäisi kenenkään olla yksin. Avaan viinipullon, sen ainoan kaupassa olleen vinho verden, jossa oli kierrekorkki, kääriydyn peittoon ja katselen, kuinka maisema pimenee. Täällä on kuitenkin hyvä olla.
Aamulla ajattelen olevani reipas ja lähden lenkille. Hengitys lähes höyryää. Aamu on kylmä. Vaihtoehtona on lähteä rinnettä alas ja palata ylöspäin tai lähteä toiseen suuntaan. Ei ollut tämäkään minun lenkkiaamuni. Oli suosiolla todettava, että korkeanpaikan leirejä tarvittaisiin muutama lisää. Mutta maisemaa ei voinut moittia. Douron laakso on täydellinen.
14 comments
No nyt, kertakaikkisen upeita maisemia! Pakko laittaa tämä reitti muistiin, sen verran houkuttelevalta näyttää! Ei ole tullut muutenkaan tuolla suunnalla Portugalia koskaan käytyä, joten tässähän sitä olisi jo ihan pätevä syy. Ihania nuo kumpuilevat rinteet, joilla on viljelmiä.
Tuolla on niin mahdottoman kaunista. Monesta upeimmista kohteista ei voinut ottaa edes kuvia, kun ei ollut mitään mahdollisuuta pysähtyä. Jos en olisi jo varannut seuraavaa hotellia, olisin käyttänyt yhden päivän pikkutiellä pörräämiseen. Uskon, että olisin saanut yliannostuksen kauneutta, mutta kaikki olisi ollut sen arvoista.
Ei voi muuta kuin yhtyä suhun Annika – voi saatana, mitkä maisemat! 😀 Miks mä en käyny tuollaisilla maisemilla omalla Porton visiitilläni?
Vähän mua kauhistutti lukea, että tosiaan, omasta suustani tuo saatana tuli ja vielä sen kirjoitin julkisesti, mutta kun se oikeasti lipsahti suusta. Vaikka Porto oli mukava, Douron laakso oli ihan omaa luokkaansa. Siellä oli niin mielettömän kaunista.
Voi miten kaunista Douron jokilaaksossa on helmikuussakin! Minkälaiset olivat kelit matkasi aikana?
Ja tuo majapaikka on aivan ihana, minkä niminen tämä on?
Päivälämpötilat olivat siinä 14 – 18 astetta. Enimmäkseen oli aurinkoista. Yöllä lämpötila laski lähelle nollaa. Eli sää oli oikeastaan aivan huippuihana kaupunkilomailuun ja ajeluun laaksossa. Hotellin nimi on Casa de Canilhas.
Kyllä on upeat maisemat! touko-kesäkuussa varmasti vielä upeammat kun viiniviljelmät ovat lehdessä, puhumattakaan syksystä! Ihanan kodikkaalta näytti myös tuo majoitus ja maisemat sieltä! Vuoristoteillä sekä Keski-Euroopan motareilla on kyllä hyvä jos käytössä on joku muu kuin nuhapumppu, niin pääsee helposti sekaan!
Kevät ja syksy olisivat varmasti ihanaa aikaa Douron laaksossa, kun siellä on näin ihanaa talvellakin. Tuolla oli aivan ihania majapaikkoja, joista oli vielä tuotakin kauniimmat maisemat, mutta yksin matkustavalle ne olivat vähän kalliita. Epäilemättä tämänkin hinta nousee, kun mennään sesonkia pidemmälle.
Douron laakso on todella ihana! Myös toukokuussa.
Me yövyttiin samassa hotellissa. Upea näköala ja todella herttainen henkilökunta. Halasivat, kun lähdettiin.
Ja neuvoivat illalliselle kylälle pikkupaikkaan.
Sattuipa! Minulle tuli hotellissa vähän olo, kuin olisin ollut häiriöksi, vaikka ei sitä mitenkään esille tuotu. Tuntui, kuin olisin tullut toisten ihmisten kotiin. 🙂 Mutta epäilemättä olemme olleet syömässä samassa paikassa. Hyvää, mutkatonta ruokaa kävelymatkan päässä. Douron laakso oli kyllä ihanaa seutua!
Heippa vaan!
Ollaan suunnittelemassa syysretkeä tuonne Dourolle…. Mikä on nimeltään tuo ihana hotelli?
Löysinkin jo!
Hyvä, että löysit haluamasi. Tykkäsin ja voin lämpimästi suositella paikkaa.
[…] myös risteilemään Portosta käsin. Dourosta ovat omissa matkablogeissaan kirjoittaneet myös mm. Travellover, Tämä matka ja Lähdetään […]