Myönnän, etten tiedä tanskalaisuudesta mitään, mutta silti minusta tuntuu, että Nyhavn tiivistää koko tanskalaisuuden: kauniit, tyylikkäät, vauraat ja onnelliset ihmiset istuvat terasseilla auringossa ja nauttivat elämästään. Uuden YK:n julkaiseman World Happiness -raportin mukaan tanskalaiset muuten ovat maailman kolmanneksi onnellisimpia, joten eivät havaintoni ihan pelkkä mutua ole.
Olimme siis vapun Kööpenhaminassa. Segway-kierroksen (tästä ehkä joskus luvassa videomateriaalia) opas sanoi Kööpenhaminan olevan kallis ja Nyhavnin vielä kalliimpi. Paikalliset sanovat sitä Osloksi (vai Norjaksi?) juuri tästä syystä. Segwaylla hurautimme vain pitkin rantaa kierroksen ja jatkoimme matkaa, mutta joka päivä tulimme takaisin. Nyhavnissa on jotain tyylikästä, jotain rentoa – jotain niin tanskalaista. Eikä suomalainen Nyhavnin hintoja säikähdä, jos edes silloin tällöin käy kotimaassa ulkona syömässä. Esimerkiksi erinomainen simpukka-annokseni maksoi vajaat pari kymppiä. Epäilemättä hinnassa oli oma Nyhavn-lisänsä, mutta niin on vaikkapa Venetsiassa San Marco -lisänsä. Paikoissa, joihin kaikki kuitenkin haluavat, hinnat ovat kovat.
Kun aurinko sateiden jälkeen alkoi paistaa, täyttyivät lukuisien ravintoloiden terassit. Sisällä saattoi olla muutama ruokailija, mutta terassit viimeistä paikkaa myöten täynnä. Tanskalaisen alkoholipolitiikan vapaus näkyi myös Nyhavnissa: terassien lisäksi juomia nautittiin kanavan rannalla istuksien. Ei ollut ollenkaan harvinaista, että paikalle tultiin sipsipussin ja sixpackin kanssa, tai jos mieli olisi tehnyt terassille eikä tilaa ollut, saattoi juoman ostaa ravintolan baarista ja ottaa mukaan. Vaikka alkoholia on tarjolla suunnilleen kaikkialla ja se on helposti saatavilla, humalaisia ei Nyhavnissa näkynyt ainuttakaan (kaljamahojakin vain satunnaisia).
Terassikulttuuri on näkyvintä Nyhavnia, mutta ainakin minusta parasta siellä ovat talot. Vieri vieressä seisoo pieniä taloja kaikissa kirkkaissa väreissä. Ne ovat kuin Legoista rakennettuja lelutaloja. Ei niin suloisia oikein voi olla – paitsi ehkä juuri Tanskassa. Siksi sopiikin, että sellaisen edessä tyylikäs tanskalaispariskunta tilaa pullon Lansonia ja istuksii vapaapäivänä auringossa. Ovathan tanskalaiset tunnettuja myös muodikkuudestaan ja tyylitajustaan – kuinkas muuten.
Kanavassa oli joitain valtavia purjeveneitä. Melkein sanoisin niitä laivoiksi. Sunnuntaiaamuna saattoi nähdä, miten onnelliset tanskalaiset istuivat veneissään aamupalalla. Jos vesille mielii, pääsee kanavasta tunnin välein pienille risteilyille 50 kruunun hintaan (jota voi muuten tanskalaisittain pitää erittäin halpana), ja aurinkoisina päivinä ne näyttivät täyttyvän ääriään myöten.
8 comments
Nyhavn on niin ihana! Me yövyimme joulukuussa yhdessä niistä laivoista, joita siinä edustalla keikkuu, oli hauska kokemus. Ja syötiin brunssi jossain noista kahviloista. Itse asiassa Lego-kaupassa oli pienoismalli tuosta talorivistöstä, ihan samannäköinen kuin alkuperäinen :). Lähtisin heti uudestaan Köpikseen, jos tulisi mahdollisuus!
Nyt olen kade! Siis tuosta yöpymisestä.
Oi, ihana Nyhavn! Kävin myös ekaa kertaa elämässäni Kööpenhaminassa (lentokentän ulkopuolella) maaliskuun lopulla, ja rakastuin Nyhavniin täysin. Itse asiassa niin paljon, että oikein runosuoni puhkesi kukkaan: http://livenowdreamlater.net/2015/04/08/taru-koopenhaminasta-runollinen-nyhavn/
Kööpenhamina oli kyllä kokonaisuudessaan ihana minilomakohde. Nyhavnissa oli muuten jännä huomata, että vaikka ilma oli kylmä ja sateinen, terassikausi oli alkanut ja vilkas kuin mikä. Täällä Suomessa alkaa vasta nyt näkymään terassipöytiä ja -tuoleja ravintoloiden edustoilla, eikä niillä vielä ihmisiä istuskele, vaikka aurinko alkaakin hiljalleen jo lämmittää.
Terasseilla ympäri kaupunkia oli peittoja. Kun aurinko ei ekana päivänä vielä paistanut, avasin terassikauden kolmen peiton alla rannassa. Suomessa terasseille valutaan melkeinpä vasta helteellä. Mutta suomalaisessa kännikulttuurissa ehkä ihan hyvä, että kausi ei ole pitkä.
Tanskasta tulee kyllä aina mieleen juuri noi värikkäät talot. 🙂
Nyhavnissa ovat parhaiten edustettuna, mutta ympäri kaupunkia niitä oli. Ihania, värikkäitä, vanhoja – ja sympaattisesti vähän vinoja.
Näitä kuvia katsellessa tulee ihan matkakuume, voi miten ihanaa olisikaan istuskella tuolla, juoda vähän viiniä ja ihan vain nauttia elämästä… ah, siitä on ikuisuus, kun olen itse kävellyt tuolla!
Kattelin äsken lentojen hintoja ja kyllä niillä oli sen verran hintaa, etten nyt heti ainakaan ala matkaa suunnittelemaan Köpikseen 😉 Kun sielläkin on jo käynyt, jotenkin sitä tarvii pätevän syyn uudelleen lähtemiselle, koska on niin monta paikkaa, jossa ei vielä olla käyty. Käytkö muuten itse usein paikoissa, joissa olet jo käynyt?
Finnairin kesähinnoissa oli alkaen 89 euroa lennot. Se ei kuulosta pahalta. 🙂
Kyllä jonkin verran käyn myös samoissa paikoissa, vaikkapa Venetsiassa seitsemän kertaa, Roomassa pari, New Yorkissa kolme. Mutta ajattelen samoin kuin sinä, että niin paljon on näkemättä, että uusia on kiva koluta. Toisaalta mitään kaupunkiakaan ei saa haltuun kerralla (tai edes niillä seitsemällä).