Kööpenhamina – 10 syytä matkustaa

Kööpenhamina on mainio kaupunki pikkulomalle. Lentoaika on vain reilun tunnin, ja lentoja saa yleensä aika edullisesti. Muuten kaupunkia ei voi pitää halpana, onhan majoittuminen ja ulkona syöminen aika hintavaa, mutta epäilemättä tästäkin kaupungista löytää sopivia ratkaisuja kaikille budjeteille. Me lensimme reteästi bisnesluokassa. Ai miksi? No ei siinä olisi mitään järkeä, jollei olisi hankittu lippuja Finnairin puolien pisteiden tarjouksesta ja jos turistiluokan liput olisi saanut haluamillemme lentoajoille. Erotus oli joitain tuhansia pisteitä, mutta sillä saimme vuorokauden lisäaikaa olla reissussa, joten ehdottomasti kannatti.

Kööpenhamina on mukavan pieni, helposti käveltävissä (tai ajeltavissa fillarilla, jos haluaa olla kuin paikallinen) ja siksi parissakin päivässä ehtii nähdä kaikenlaista. Listasin kymmenen juttua, joista minä kaupungissa pidin. Paremmuusjärjestykseen en niitä osannut laittaa.

Nyhavn

Nyhavn on rivi Lego-talon näköisiä ihania vanhoja rakennuksia, niissä ravintoloita ja terasseja, kanava suurine veneineen ja paljon iloisia tanskalaisia. Jouduin kirjoittamaan Nyhavnista kokonaan oman jutunkin, koska se vain oli minusta kertakaikkiaan valloittava, ehdottomasti paikka, jossa viihdyin. Klikkaa tästä, jos haluat zoomailla paikkaa tarkemmin. Minulle Kööpenhamina on oikeastaan synonyymi Nyhavnille. 

Smørrebrød

Ylipäätään ruoka oli hyvää kaikkialla, missä söimme, mutta ihan paras kokemus oli nautiskella sateelta suojassa smørrebrødejä. Niissä voileipä saavuttaa ihan uuden tason. Kolmen leivän setti maksoi 119 kruunua (noin 16 euroa) Bar Brooklynissa, Nyhavnissa. Sen verran runsaita olivat leivät, etten kahta enempää jaksanut syödä. Silmä olisi syönyt vielä monta, mutta ei vatsa vetänyt.

Tivoli

Kööpenhaminan Tivoli on klassikko. Se on niin paljon enemmän kuin pelkkä huvipuisto. Siellä on lukuisia ravintoloita (ei mitään pikaruokasnagareita), joihin pitää varata pöytä, jos haluaa ainakin viikonloppuiltana päästä syömään, konsertteja, puistomaisia kukkaistutuksia – ja tietenkin niitä laitteita. Tivoliin on pääsymaksu, mutta sen maksaa ihan vain siitä ilosta, että menee alueelle hengailemaan. Laitteet maksavat 3,50 – 10 euroa, jollei ota kaikenkattavaa lippua. Minä halusin testata Himmelskibetin, yläilmoihin nousevan ketjukarusellin, jota olin ihmetellyt pari päivää hotellihuoneen ikkunasta. Olen vastaavissa ketjukaruselleissa ollut, mutta ne eivät ole nousseet taivaisiin. Tunnustan: ei ollut nautinto. Odotin vain, että kierros loppuisi. Minulle tuli ihan järkyttävän huono olo, joka jatkui koko illan. Ihanan näköinen vuoristorata oli jätettävä seuraavaan kertaan. Ei samalla mahalla kahta laitetta.

Tyyli ja desing

Tanskalainen muoti ja design on käsite. Kaupunki on tyylikäs. Kaikki liikkeet, kahvilat, ravintolat, kaupat ovat tyylikkäitä. Ihmiset osaavat pukeutua, näyttävät kadehdittavilta. Vain pelkästään kaiken kauniin ihailuun saa menemään päiviä.

Shoppailu

Kööpenhamina on ihan paratiisi shoppailijalle. Mutta koska matkustan kaikki rahani, kävelin vain ohi kaikista houkutuksista. Selailin muuten taannoin yhtä muotiblogia. Kuinka paljon jollakulla voikin olla rättiä ja lumppua? Sitten mietin, montako puseroa, mekkoa, housua, käsilaukkua, hametta ostaisin vaikkapa ensi kesän seitsemällä viikolla Aasiassa ja kahdella Afrikassa. Näitä ajatellen kävelin kaikkien ihanien liikkeiden ohi ja vähän häpeilin omia jo hiukan kulahtaneita vermeitäni.

Monarkia

Monarkia tuo mukanaan ainakin palatsit ja joitain sellaisia elementtejä, joita tasavalloissa ei ole. Amalienborgin linnat eivät ole pömpöösejä vaan pohjoismaalaisen maltillisia, mutta korkeisiin hattuihin ja uniformuihin pukeutuneet sotilaat ovat minusta aika hauskoja ja kiva merkki vanhoista perinteistä.

Pieni merenneito

H. C. Andersenin patsas sijaitsee raatihuoneen kupeessa, Tivolia vastapäätä. Hänen tunnetuimman luomuksensa, Pienen merenneidon, patsas sen sijaan istuu viehkeästi rantakivikossa. Nyt merenneito oli ihan ehjä ja puhdas. Kovasti on pieni olento joutunut kokemaan ilkivaltaa olemassaolonsa aikana.

Christiania

Christiania edustaa ehkä kaikkea sitä, mitä minä en, mutta jotenkin tuntui, että jos Kööpenhaminaan menee, pitää tämäkin nähdä. Sunnuntaisena aamupäivänä tuntui, että vapaakaupunki oli vasta heräilemässä. Kahviloissa syötiin aamupalaa, torilla myytiin markkinakamaa, joka selvästi edusti vaihtoehtokulttuureja. Aika yleinen vaate oli musta huppari, joka oli vedetty osittain kasvojen suojaksi. Vain portin tienoilla oli lupa ottaa valokuvia. Muualla suuret kyltit kielsivät kuvaamisen. En alkanut uhmata kieltoa, koska kuulin salakuvaajien kameroita otetun parempaan talteen. Mitäpä sitä turhaan. Pitäkööt sääntönsä.

Vilkas katuelämä

Koska esimerkiksi alkoholipolitiikka on löysempi kuin Suomessa, terasseja on kaikkialla. Aukiolla voi olla pikkuruinen kiska ja sen ympärillä kymmeniä rantatuoleja laiskaan oleiluun. Mutta ei vilkas katuelämä ole pelkkää terassia. Se on myös ihmisiä ulkona, kokoontuneena vaikkapa suihkulähteen reunalle kuin italialaisella piazzalla, runsaasti kävelykatuja, katusoittajia, katujuhlia, joita järjestetään aika paljon kesäaikaan.

Arkkitehtuuri

Kyllä Kööpenhaminassakin joutui välillä miettimään, kuka pöljäke on antanut rakennuttaa noin kammottavia tekeleitä, mutta enimmäkseen kaupunkikuva on kaunis. Rakennukset ovat hyvin hoidettuja, ja mikä parasta, monin paikoin keskellä korttelia voi olla ihastuttavia vanhoja taloja, juuri niitä kapeita, korkeahkoja, värikkäitä kolmiokattoineen.