Koh Mak – trooppinen ja helppo lomasaari Thaimaassa

Koh Mak on pikkuruinen saari Thaimaan länsirannikolla. Pari vuotta sitten saarella käynyt hierojani sanoi siellä olevan yksi tie – tai oikeastaan kaksi. Kuulosti siis juuri sellaiselle, missä olisi tarpeeksi vähän tekemistä ja erinomaiset olosuhteet rentoutumiseen. Minulle se oli paikka, jossa päivät kuluivat kuin huomaamatta, vaikka en oikein muuta tehnyt kuin ajelin skootterilla, pysähdyin rannalle, söin, ajelin taas, makasin riippumatossa, katsoin auringonlaskua, otin drinkin, söin taas ja menin nukkumaan. Koh Mak ei varsinaisesti ole paratiisisaari, mutta se on vehreä, rauhallinen, mukava ja leppoisa, eli omanlaisensa trooppinen paratiisi ainakin minulle.  

Koh Mak elää turismista. Silti sitä voi sanoa ainakin jonkin verran autenttiseksi. Siellä on palveluja, mutta varsin rajallisesti kuitenkin. On eri tasoisia hotelleja, ravintoloita, pari hierojaa, apteekki ja muutama pieni ruokakauppa ja muu liike, mutta eipä oikein muuta. Toisaalta tielläliikkujaa vastaan saattaa tulla katujengin tavoin tietä hallitseva lauma lehmiä. Skoottereita vuokraavat lähinnä hotellit. Retkimyymälän näköinen paikka oli kiinni, ehkä koska korona. Sukelluskeskuksen pihassa näytti aina olevan liikettä, ja frisbeegolf-kenttä on keskellä saarta, mutta aika lailla tässä on se, mitä näin saarella olevan. Ehkä juuri siksi se oli minusta vallan mainio.

Vaikka kuulin, että Koh Mak on lähinnä vain yksi tie, on sillä tiellä kuitenkin pituutta. Saari on 6 x 7,5 kilometriä kooltaan, ettei sentään ihan olematon. Tienviitoissa saattoi lukea, että johonkin on jopa 3,5 kilometrin matka. Skootterilla tuli siis hetkittäin ihan olo, että olen oikeasti matkalla johonkin tukka hulmuten, vaikka totuus on, että usein olin matkalla suorastaan ei mihinkään. Tie vain päättyi. Usein kurvasin teille, jotka olivat niin lehtien peitossa tai niillä oli korkeintaan mopon mentävä puhdas väylä. Heräsi ajatus, mihinköhän tämä vie, joten uteliaisuuttani menin katsomaan. Nyt voin antaa vinkkivitosen: Jos tie herättää kysymyksen, vieköhän tämä johonkin, se ei todellakaan vie. Ehkä tie kulkee pitkin kumipuuviljelmää, mutta niissä on aika vähän nähtävää, ja sitten se vain päättyy.  

Odotin, että Koh Mak olisi pienten rantapoukamien saari, jossa voisin ajella skootterilla rannalta toiselle, mutta tässä erehdyin. Rantahotellitkin saattavat olla kyllä meren äärellä, mutta niillä ei ole omaa hiekkarantaa. Pitkät laiturit ovat joidenkin hotellien vastaus uimarannalle. Sellainen on ainakin Cococape ja Cinnamon Resorteissa. Cococapessa asuin kaksi päivää, kunnes sinne tuli korona ja paikka pantiin viikoksi kiinni. Piti niin kiirettä riippumatossa tai mopoilemassa, etten ehtinyt edes käydä katsomassa, millainen se oli. Cinnamoniin päädyin vahingossa, kun etsin uimarantoja. Sen laituri oli kaunis. Päähän asti en päässyt; se oli vain asukkaille. Tyhjällä laiturilla olin oman elämäni supermalli ja otin tietenkin kuvia.

En tiennyt, että Thaimaasta voi saada mautonta ja suorastaan huonoa ruokaa, mutta Cinnamonissa koin senkin. Toisaalta vieläkin naurattaa, että sain nuudeliannoksen kanssa lautasellisen riisiä mutta en mitään juomista. Rouva ihmetteli, kun en ollut ollenkaan syönyt sitä. Cola light oli muuttunut tilausvaiheessa riisiksi.

Minun pieni paratiisini oli Hidden Beach. Siellä on uusi pieni resort, minikokoinen ranta ja sillä baari. Baaria pitää iso ja kovaääninen jo vuosia saarella asunut amerikkalainen. Selvästi ainakin näin hiljaisena aikana baarilla oli jonkinlainen sisäpiiri, joka siinä notkui, mutta minä ostin limuni ja siirryin muutaman metrin rantakaistaleelle, istuin tuoliin tai riippumattoon, ryhdyin taisteluun hiekkakärpäsiä vastaan, kahlasin vyötäröön saakka ulottuvassa vedessä läheiselle vaakatasossa luonnonlakeja vastaan uhmaavalle palmulle. Tänne halusin palata. Siinä palmun lehvien alta katselin turkoosia merta. Siinä tuntui täydellisen hyvältä.

Ao Soun Yai Beach on ainoa varsinainen ranta Koh Makilla. Se on erinomainen kunnon rantakävelyille ja auringonlaskun katseluun. Sillä on muutamia hotelleja ja ravintoloita. Sen reunaa kulkee myös ns. pääkatu, jonka varrella on palveluja. Toinen lauttalaitureista on myös tässä. Kun itse tulin saarelle, kävelin laituria kohti pääkatua, jonka varresta saisin taksin, minua vastaan juoksi kolme pientä koiraa kulkunen kaulassa kilisten. Oletin koirien jotenkin liittyvän hotelliin, jonka läpi veneeltä tullaan. Tyypit olivat niin sympaattisia, että muutaman kerran palasin koirien toivossa terassille syömään.

Samalla rannalla auringonlaskun aikaan Baan Koh Mak -resortin ihana rantabaari keräsi paljon porukkaa. Aika monella taisi olla syynä sadan bahtin (noin 2,70 e) drinkit, joita oli joka illalle kaksi vaihtuvaa vaihtoehtoa. Maun vuoksi kukaan ei niitä kyllä tainnut valita. Mutta paikka oli viihtyisä, sen riippukeinuissa oli kiva hengailla, ja baarijakkaran virkaa toimittavat keinut olivat sen verran viehättävä keksintö, että niilläkin saattoi hetken pimenevässä illassa viipyä.

Toiset kaksi yötä olin By the Sea Guesthousessa Ao Soun Yai Beachilla. Paikassa on paljon potentiaalia. Se on puitteiltaan viihtyisä, sen ravintolassa on erinomainen ruoka (mutta vähintään 50 prossaa kalliimpaa kuin muualla) mutta henkilökunta on epäammattimaista. Sain huoneeni vasta myöhään, koska omistajan kaverit vain olivat päättäneet ”jäädä vielä yhdeksi yöksi”, ja altaalla, joka oli suoraan terassini oven takana, pidettiin villejä bileitä (vähän vanhempia länskärimiehiä ja maailman lyhimpiin mekkoihin pukeutuneita tai yläosattomia nuoria thai-tyttöjä). Bileiden jäljiltä terassiltani löytyi bokserit, joita edes siivooja ei vienyt pois. En voi suositella, vaikka kuvissa paikka todella viehättävältä näyttääkin.   

Koh Mak on minulle paikka, jossa ollessa se tuntui kivalta, mutta ei erityiseltä, mutta kun olen saanut etäisyyttä, olen hyytäväviimaisessa Helsingissä, mietin, kuinka voisin asemoitua sinne vaikka pariksi viikoksi. Näin minulle käy usein. Lienee osoitus siitä, että kohde on ollut juuri passeli.

Miten pääsee?

Itse lensin Bangkokista Tratiin, otin sieltä taksin satamaan ja satamasta pikaveneen (speed boateista puhuvat) saarelle. Vajaan satasen on taksi Bangkokista satamaan, jos mieluummin menee maata pitkin. Veneitä menee useita päivässä, ja vaikka vuoden vaihteen tienoo on sesonkia, kyytiin kyllä mahtui, vaikkei olisi ollut varausta. Koh Makilla laitureita on kaksi, ja hotellit lähettävät oman autonsa yleensä hakemaan, jos ilmoittaa tulostaan etukäteen. Parilla eurolla saa lavataksin, jos kyytiä ei ole.

Tratin lentokentältä kaikki muut olivat menossa Koh Changille. Vertaile itse, mutta minä ehdottomasti valitsisin Makin, jos näillä tiedoilla menisin.

Lue lisää: Koh Chang sopii rentoiluun

Varaudu hiekkakärpäsongelmaan! Ja rahattomuuden vaaraan

Koh Makilla on hiekkakärpäsongelma. Jos hyttyset ovat auringon laskettua ärsyttäviä, päivällä hiekkakärpäset ovat suoraan sielunvihollisesta. Ne eivät vain pistä vaan purevat palan ihosta. Luin monenlaisia verkkokeskusteluja, joissa sanottiin, että puremilta on melkeinpä mahdotonta välttyä, mutta väitän onnistuneeni varsin hyvin: kokonaistulos neljässä päivässä kaksi puremaa (kuvissa joillain ollut kymmeniä, yksi kertoi yli sadasta). Kookosöljyllä itsensä velelemista pidetään yhtenä suojautumiskeinona, mutta minä koin sen hankalaksi ja ehkä myös hyödyttömäksi. Sen sijaan apteekista saatava DEET-myrkky tepsi. En kyllä väitä sen olevan kovin terveellinen ihmiselle tai luonnolle. Uskon myös myrkyn käytön vaikuttaneen siihen, että sain pahat aurinkoihottumat sekä käsivarsiin että sääriin. Mutta nukuin yöni hyvin raapimatta ihoa verille ja saamatta tulehdusta, josta siitäkin varoitellaan.

Koh Makilla on yksi pankkiautomaatti, josta rahat ovat kuulemma useammin loppuneet kuin olleet saatavilla. Vain joissain harvoissa paikoissa (ilmeisesti vain kalliissa hotelleissa) voi maksaa kortilla, joten käteistä on parasta olla mukana riittävästi.

P:S: Kamerani hajosi, joten kaikki postauksen kuvat on otettu vanhalla iPhone kasilla. Pahoittelen kuvien laadun äkkinäistä heikkenemistä.