Venetsia San Marco – ikonisia paikkoja

Venetsia San Marco – ikonisia paikkoja

Kaupungissa käymätönkin on epäilemättä nähnyt kuvia gondoleista, Pyhän Markuksen kirkosta ja aukiosta ja ehkä Canal Grandesta, näistä Venetsian ikoneista. Nämä kuvat tekevät kaupungille oikeutta; niiden vuoksi minäkin kaupunkiin ensimmäisen kerran halusin. Kuitenkaan käymättä Venetsiassa itse ei ehkä oivalla, millainen on kaupunki ilman autoja, kaupunki, jossa kuljetaan vain kävellen tai veneellä.

Hannu Raittila kuvaa Finlandia-palkitussa romaanissaan Canal Grande (2001) kaupunkia näin:

“Aikatauluja tai karttoja vilkaisemattakaan Saraspää kertoi vielä, että ykköslijan vaporetto pysähtyy kanavan vastarannalle ja meidän olisi käveltävä pitkin kujia puoli kilometriä Ponte Rialtolle ja sieltä sama matka takaiisn Suuren kanavan toista rantaa. Kujat olisivat sokkeloisia, pienten kanavien pirstomia ja kaartuisivat petollisesti niin, että kohta kulkija etenisi tietämättään sitä suuntaa vastaan, johon oli äsken lähtenyt. Saraspää ilmoitti, että siinä sumussa meidän ei pitänyt matkatavaroinemme ottaa askeltakaan sivukujille.

– –

Olisin kovasti halunnut nähdä kaikki palatsit, joita Heikkilä esitteli. – – kuvia, joissa talot nousevat suoraan vedestä ja siinä, missä normaalissa rakennuksessa on rappuset, onkin laituri.”

Viime viikolla ei ollut sumua vaan ihana syyspäivä, sininen taivas ja sen verran lämpöasteita, että kaupungista todella nautti.

San Marcon aukio on Venetsian sydän, ja kuten kaikkialla, tällaiset paikat ovat turistien kansoittamia ja kalliita. Kesällä aukiolla on ihmisiä ruuhkaksi asti, näin syksyllä ei. Ero tunnelmassakin on huomattava. Istuin Quadrin suojaisalle ja aurinkoiselle terassille, nautin lasin proseccoa ja vain fiilistelin. Koska asiakkaita oli vain vähän, ei elävää musiikkia ollut, kuten aukiolla tavallisesti. Toisaalta viulut kuuluvat aukiolle, mutta niiden puuttuminen teki laskusta kuusi euroa halvemman.

Vasemmalla Torre dell’Orologio, koristeellinen renessanssiaikainen kellotorni ja oikealla San Marcon kirkko

Untitled

Quadri-kahvilan terassi San Marcolla

San Marcon aukiolla ja sen välittömässä läheisyydessä on neljä tunnettua nähtävyyttä: San Marcon kirkko, Dogen palatsi, Campanile (kellotorni) ja Ponte dei sospiri (Huokausten silta). Vilkkaimpina turistiaikoina kirkkoon, palatsiin ja torniin on kymmenien metrien jonot ja sillan nähdäkseen saa käyttää kyynärpäitä, mutta nyt saatoin vain kävellä sisälle tai Ponte della Paglian kaiteelle katsomaan Huokausten siltaa.

Basilica San Marco on rakennettu 1000-luvulla ja ihan mielettömän upea. Koristeellisessa kirkossa olisi tutkittavaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta aika moni turisti kävelee sen vain nopeasti läpi päästäkseen sitten kiipeämään kirkon parvekkeelle, josta on hyvä näköala aukiolle ja laguunille. Parvekkeelle on viiden euron pääsymaksu, jolla toki pääsee myös museoon.

Untitled

Kirkon parvekettakin paremmat näköalat ovat ehdottomasti kellotornista. Kahdeksalla eurolla hissi nostaa turistin 60 metrin korkeuteen Venetsian kattojen yläpuolelle. Oikeastaan vain tornista voi nähdä kunnolla kirkon viisi kupolia, mutta sieltä näkee kauaskin, oikeastaan yli koko kaupungin. En torniin mennessäni muistanut, että sen kellot soittavat tasatunnein. Onneksi en osunut ylös siihen aikaan. Pauhua ei olisi ihan heti päässyt pakoon.

Untitled

Untitled

San Marcon aukio ylhäältä kellotornista

Untitled

Etualalla San Marcon kirkon kupolit ja Dogen palatsi

Untitled

Santa Maria della Salute -kirkko Canal Granden suulla näkyy myös hienosti yläilmoista.

Huokausten silta on kaunis. En muista nähneeni sitä ennen ilman, että jossain on pressua tai muuta merkkiä saneerauksesta. Sen alta lipuvat gondolit, sitä vasten otetaan rakastavaisten kuvia ja osui paikalle hääparikin kuvattavaksi. Sillan tarina kuitenkaan ei ole romanttinen, vaan se on alun perin vienyt vankilasta oikeuteen, ja vankien päästämistä huokauksista sen sanotaan saaneen nimensä.

Huokausten silta (Ponte dei Sospiri)

Aukiolla laguunin rannassa gondolit keinuvat hiljaa aallokossa ja vaporettot puksuttavat. Vastapäätä näkyy San Giorgio Maggioren pikkuinen luostarisaari upeine kirkkoineen. Rannassa ovat myös San Marcon ja San Teodoron pylväät, jotka olivat pääportti kaupunkiin silloin, kun sinne pääsi vain vesitse.

Vasemmalla Dogen palatsi (Palazzo Ducale) ja taustalla San Marcon ja San Teodoron pylväät ja laguuni

Untitled

 

Next Post:
Previous Post:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.