Ulkoilmapakopeli – Helsingin kävelyfestivaalin parasta antia

Helsingin kävelyfestivaali järjestetään nyt kolmannen kerran. Itse löysin sen viime keväänä ja ihastuin konseptiin ikihyviksi. Sen idea on siis järjestää opastettuja kävelykikerroksia ympäri Helsinkiä. Niillä on kaikilla jokin teema, esimerkiksi murhat tai vaikkapa patsaiden pyllyt. Keväällä osallistuin Vallilan katutaidekävelyyn, prostituution historiaa käsittelevään ja Helsingin “oudompaan puoleen” tutustuttavaan. Omaan kotikaupunkiin saa ihan uuden perspektiivin, kun kulkee katuja, joille ei normaalisti tule mentyä, ja kuulee mielenkintoisia tarinoita menneisyydestä.

Tällä viikolla kuulin vakoilun historiasta Helsingissä. Opas Pekka Lehtiö oli todella hyvä. Väittäisin, että vaikka aihe ei olisi kiinnostanut, hänen kävelyllään olisi viihtynyt silti. Ammattioppaan tapa kertoa juttuja oli koukuttava. Ja kun puheissa vilisee tuttujakin nimiä, kuten Kerttu Nuorteva, Hella Wuolijoki, Kekkonen, Georg Ots, voi hetken kuvitella itsekin tietävänsä historiasta jotain (vaikkei tietäisi). Nyt tiedän esimerkiksi, missä KGP piti majaansa Helsingissä ja missä olisi voinut törmätä CIA:n agentteihin, missä Mannerheim kuuli Neuvostoliiton tulleen rajan yli ja monta muuta tarinaa. 

Open air escape room – pakene Krunikasta

Pakopelien ystävänä halusin ehdottomasti kokeilla ensimmäistä kertaa pakopeliä ulkona. Helsingin historiaan perehtynyt tietokirjailija Pauli Jokinen on suunnitellut pelin Kruununhakaan. Pelin luonne on toki erilainen kuin sisällä pelattavien. Ei ole numerolukkoja tai pöydän alle kätkettyjä avaimia, salalokeroita ja oven alta työnnettäviä vihjelappuja. Mutta on arvoituksia ja anagrammeja, kompakysymyksiä ja sellaisia, joihin vastauksen joko löytää, jos osaa etsiä, tietää tai voi löytää googlailemalla. Myönnän, että yksin en olisi annetussa 1,5 tunnissa selvinnyt Krunikasta ulos. Pyörisin siellä varmaan edelleen kuin se kuuluisa puolukka jossakin. Mutta olinpa kerännyt itselleni mainion joukkueen, josta löytyi yllättävää tietoa Helsingistä ja sen lähihistoriasta. 

Olin ajatellut lähteväni peliin ulkoilumielessä. Olisi mukava katsella Krunikan katuja, ihailla sen kaunista arkkitehtuuria. Mutta niin vain kävi, että kun huomasimme onnistuvamme ja pääsevämme eteenpäin, kilpailunälkä kasvoi ja lopulta pistelimme puolijuoksua. Aina kun vastaan tuli muita joukkueita, hiljensimme ääntä tai hämäyksen vuoksi poistuimme paikalta vähin äänin. Mietimme jo, että olisi pitänyt olla toinen hämäysjoukkue kovaan ääneen hämmentämässä muita joukkueita. Niin, ihminen on aika kilpailuhenkinen eläin loppujen lopuksi… Alkoi sataa kaatamalla, ohjepaperista alkoi muste valua, mutta onneksi olimme silloin viimeisellä rastilla. 

Tunti ja 15 minuuttia meillä meni. Aika itsevarmoina kiiruhdimme puolijuoksua maaliin. Pahus, olimme vasta neljänsiä. Jälkipeleissä skumppalasin äärellä pistesija alkoi tuntua melkein voitolta. Kaksi parasta joukkuetta sai kirjapalkinnon, neljännet kuitenkin skumppaa, että ei oikeastaan huono ollenkaan. Spekuloinnille ei kuitenkaan ollut tulla loppua. Mitalisija ehkä missattiin sillä, että yksi laskutehtävä oli mennyt pieleen. Tiedäthän niitä omena + banaani – mansikka = 15, mikä on banaanin arvo -tyyppisiä arvoituksia. Mutta hyvin me vedettiin silti. 

Pakopeli järjestetään myös tulevana sunnuntaina kello 12. Ja kaikkien doping-epäilyjen välttämiseksi joudun ikäväksesi kertomaan, että postauksen kuvat eivät liity tapaukseen. Matkan varrelta olen ne ottanut, mutta vihjeitä peliin ne eivät sisällä. Yhden vinkin kuitenkin kerron: lue ohje oikeasti loppuun asti. Sillä säästää kullanarvoisia minuutteja. Kokemus saattaa puhua just nyt…  

Tällä viikolla on vielä muitakin kävelyjä. Katsohan tarjonta täältä ja lähde mukaan! 

Yhteistyössä Helsingin kävelyfestivaali