Wroclaw – paras kaupunkikohde pitkään aikaan!

Pressimatka: Visit Wroclaw

Wroclaw on uusi Praha, tekisi mieleni sanoa. Tšekin pääkaupunki on kiva, mutta tiedätkö mitä – Wroclaw on vähintään yhtä kiinnostava, lähempänä, siellä on vähemmän turisteja ja se on paljon edullisempi. Vertailen näitä kahta siis siksi, että molemmat ovat entistä itäblokkia, keskieurooppalaisia EU-maan kaupunkeja, joihin on helppo lentää ja joista on helppo pitää. Wroclaw tuli entistä lähemmäs, kun Finnair avasi sinne suoran reitin huhtikuun alussa ja lentää nyt seitsemän kertaa viikossa. Lento kestää alle kaksi tuntia, ja hinnat ovat olleet edullisia: alle 150 eurolla pääsee kesällä (toki ilman matkatavaramaksuja).

Olin itse kaupungissa jo toista kertaa. Edellinen kerta oli talvella, koska halusin nähdä Puolan parhaat joulumarkkinat. Silloin kaikki puhuivat, kuinka erilainen kaupunki on, kun se keväällä herää henkiin, terassit levittäytyvät aukioille ja ihmiset tulevat ulos koloistaan. Paljon oli ihmisiä markkinoillakin, mutta totisesti aurinko ja lämpö olivat herättäneet kaupungin eloon.

Lue lisää: Wroclawissa on Puolan parhaat joulumarkkinat

Kiinnostavia kaupunginosia

Suurin osa turisteista palloilee keskusaukiolla (Rynek). Sen vanhat talot ovat upeita. Niiden julkisivut ovat alkuperäisiä, mutta muuten talot tuhoutuivat aika lailla täysin sodassa. Aukio on täynnä ravintoloita, terasseja, elämää. Mutta myös turisteja. Paljon turisteja. Mutta kun lähtee edes pari korttelia sivummalle, turistimassat ovat kadonneet. Aukiolla on muuten yksi hupaisa juttu: 24/7 auki olevat kukkakojut. Siitä on helppo viedä kotiin kukkia, jos ilta on päässyt venähtämään…

Itse tykkään tosi paljon vähän keskustan ulkopuolella olevasta Katedraalisaaresta (Ostrow Tumski). Sinne kävelee keskusaukiolta reilut 20 minuuttia. Wroclaw on ennen koostunut useammasta saaresta kuin nyt. Joenuomat ovat ajan saatossa täyttyneet, joten varsinainen saari se ei enää ole, mutta ei välitetä pikkuseikoista. Kaupungin vanhimmat rakennukset ovat täällä, ja kaupungin myös katsotaan syntyneen täällä.

Katedraalisaaren erikoisuus on kaasulamput, jotka viittaan ja silinteriin pukeutunut herrasmies käy sammuttamassa ja sytyttämässä aamuin illoin. Näin kesäaikaan homma alkaa jo todella aikaisin, ja mekin olimme 3.40 paikalla. Odottelimme väärässä paikassa ja onnistuin näkemään vain kierroksen lopun. Hyvä paikka päivystää olisi Pyhän Johannes Kastajan katedraalin (Cathedral of St. John the Baptist) edessä. Kirkon oven edessä on muuten kaksi leijonaa (joista toisesta jäljellä lähinnä muisto). Legendan mukaan leijonaa silittävä menee naimisiin vuoden sisällä. Taisi olla viimeksi rikki. Kokeilin uudelleen. 

Asuimme myös Katedraalisaarella The Bridge Hotellissa. Hotelleja saa kesäkuukausina Wroclawissa hyvinkin alle satasella yö. The Bridge on vähän yli. Oma huoneemme oli vähän perushuonetta parempi, mutta kun katsoin kuvia, standard näytti ihan samalta. Luultavasti ero on lähinnä kerroksessa ja näköalassa. Toukokuun lopulla katolle avataan baari, josta on 360 asteen näkymät. Ylhäällä on myös saunaosasto asiakkaiden käytössä ja ulkona suosittu terassi aurinkotuoleineen. Ainoa negatiivinen asia hotellissa oli ruuhkautunut aamupala. En muista koskaan ennen jonottaneeni aamiaiselle. Aamiainen on myös kalliihko. Hyvä se oli, joten jos arvostaa hotelliaamiaista, ei se överi ole. Mutta kaupunki on ja kahviloita valtavasti, joten ilmankin pärjää hyvin.

Toinen kiinnostava mutta ihan erilainen kaupunginosa on Nadodrze. Sillä on parikymmentä vuotta sitten vielä ollut huono maine, mutta nyt se on samalla tavalla nouseva ja vähitellen keskiluokkaistuva kuin Helsingissä on aikoinaan ollut Kallio tai New Yorkissa Soho. Nyt se kerää luovaa luokkaa ja sen mukana gallerioita ja myös kaikenlaisia sosiaalisia taideprojekteja. Nadodrze on arkkitehtuuriltaan myös kiinnostava: on upeasti kunnostettuja vanhoja taloja, sovjet style -betonirakentamista ja uudistuotantoa. Turistit eivät juurikaan ole aluetta löytäneet, vaikka siellä on esimerkiksi upeita muraaleja ja yksi maailman parhaiksi tunnustettu jätskipaikka Lody Roma. Katutaidetta on erityisesti Franklina Delano Roosevelta kadun  sisäpihoilla. Maalauksia on alun perin alettu tehdä siksi, ettei taloja töhrittäisi, ja se on toiminut. Kuvissa on paljon asukkaita ja heidän lemmikkejään, mutta toki myös muita aiheita, vaikkapa Edvard Munchin Huutokin seinäversiona.

Näkemisen arvoista

Kävin edellisellä kerralla aika monissa nähtävyyksissä. (Laitan jutun loppuun linkin, josta pääset helposti katsomaan lisää vinkkejä.) Tällä kertaa kävimme vähän kaupungin ulkopuolella Unescon maailmanperintölistalla olevassa Centennial Hallissa (Hala Studeca) Unescon kriteereissä sanotaan muun muassa Centennial Hallin olleen rakennusaikanaan maailman suurin teräsbetonikupoli ja olevan erinomainen esimerkki varhaisesta modernismista ja teräsbetonirakenteiden käytöstä.  Se on lisäksi merkittävä vedenjakaja modernin arkkitehtuurin historiassa.

Rakennus on vähintäänkin mielenkiintoinen ja edes nopean visiitin arvoinen. Visitor Centressä on näyttely rakentamisesta ja virtuaalilasit, joilla saa kaikkein parhaan käsityksen arkkitehtuurista. Riippuen siitä, onko hallissa jotain tapahtumaa, sitä pääsee katsomaan kokonaan tai katsomosta käsin (tai ei lainkaan). Kannattaa tarkistaa kalenteri tästä. Liput maksavat 30 PLN (noin 7 euroa). Me pääsimme katsomoon, koska jonkin tapahtuman rakentaminen oli juuri meneillään.

Ihan hallin takana on Japanilainen puutarha, jossa on yllättävän autenttinen fiilis. Puutarha on kivasti suunniteltu portteineen, siltoineen, lampineen ja teehuoneineen (vain koriste, ei käytössä). Paikoin hiekka on haravoitukin juuri, kuten japanilaisissa puutarhoissa on tapana. Puisto ei ole suuri, mutta siellä on joitain mainioita paikkoja vaikka pienelle piknikille. Kiinnostavaa on, että puisto on alun perin perustettu yli sata vuotta sitten. 90-luvun suuressa tulvassa kasveista tuhoutui suurin osa. Liput maksavat vain pari euroa.

Sekä Nadodrzeen että Szczytnicki Parkiin, jossa sekä halli että puutarha ovat, pääsee kätevästi ratikalla. Wroclawissa on kattava ratikkaverkosto. Kertaliput ovat halpoja (75 senttiä), ja ratikoiden sisällä olevissa automaateissa voi maksaa lähimaksulla omalla pankkikortilla. Myös Boltilla ajaminen on paljon halvempaa kuin Suomessa. Suosittelen sovelluksen lataamista, jos sinulla ei vielä ole. Keskimäärin maksoimme noin viisi euroa matkasta kaupunkialueella. Wroclaw on myös pyöräilykaupunki. Pyöräteitä ja fillarikaistoja on paljon, mutta pyöriä siihen nähden aika vähän. Meillä oli turisti-infon vuokrafillarit, mutta kaupungissa on myös kaupunkipyöriä (vastaavia kuin Alepa-pyörät Helsingissä tai Föli-fillarit Turussa). Fillareilla on kätevä kierrellä vaikka rantabaareja, joita Wroclawissa on paljon. Joen rannassa eri puolilla kaupunkia on jos jonkinlaisia kelluvia terasseja tai ”hiekkarantoja”. Kuvat ovat Pool Beach Barista.

Viihdettä, ruokaa ja virvokkeita

Wroclaw on ylipäätään ravintoloiden, kahviloiden, baarien ja erilaisten terassien luvattu kaupunki. Hintataso on edullinen. Varsinaisia tänne kannattaa ehdottomasti mennä -ravintolavinkkejä en osaa antaa, mutta kaikki, mitä olen Wroclawissa syönyt, on ollut hyvää. Söimme ihanan salaattilounaan yhdellä Katedraalisaaren terasseista, illallisen Piwnica Świdnickassa keskusaukiolla ja toisen lounaan Mleczarniassa. Kaikki olivat kivoja paikkoja. Edes turistisimmalla aukiolla ei tunnuta myyvän huonoa kalliilla, kuten monissa Euroopan turistisissa kaupungeissa. Mutta parista elämyksestä haluan erityisesti kertoa.

Vertigo Jazz club – kokeilemisen arvoinen koko illan viihtymispaikka

Vertigo Jazz Club on aivan loistava, jos haluaa nauttia illallista, vähän ehkä viiniä ja katsoa show’ta. Vertigossa on jazzia mutta myös muuta, esimerkiksi burleskia, bluesia, jameja. (Ohjelman voit katsoa täältä.) Liput kannattaa hankkia hyvissä ajoin. Loma-aikoina niitä on hyvin saatavilla, mutta talvella myyvät loppuun jo viikkoja ennen. Liput ovat joitain kymppejä pöydän sijainnista riippuen. Paikka on tyylikäs ja palvelu hyvää. Meillä meni koko iltaan ruokineen, juomineen ja pääsylippuineen reilu satanen yhteensä. Mitään kovin vaikeaa clubilla harvoin on, eli jazzista vähän vähemmän ymmärtäväkin pärjää hyvin. Me nautimme illasta todella!

Inkognito – täydellinen cocktailbaari

Inkognito on cocktailbaari ja vähän kuin julkinen salakapakka. Sinne mennään ihan tavallisen kahvilan läpi ja nurkasta portaat alas kellariin. Musiikki tukee salakapakkameininkiä, samoin kuin tarjoilijoiden vaatteet. Ne ovat kuin mafialeffasta henkseleineen. Parasta Inkognitossa on palvelu – ja tietenkin cocktailit. Juomalistaa ei ole. Tarjoilija tulee kysymään, millaisista drinkeistä asiakas pitää, esittää muutaman tarkentavan kysymyksen ja tekee ehdotuksen, millaista juomaa ajattelisi. Ja kun juoma tulee, se on juuri sellainen, kuin asiakas osasi toivoa. Koska listaa ei ole, itse vähän mietin, kuinka kalliiksi juomat tulivat, koska saatoimme ottaa kahdet ihan vain siksi, että paikka oli ihana ja baarimestarien työtä oli mahtava seurata. Olisin raaskinut ottaa vaikka kolmannet. Juomat olivat noin 8,50–9 euroa aineksista riippuen – ja ihan järjettömän hyviä!

Pestka – kantapaikkani

Pestka Bistron esittelin jo viimeksi käydessäni. Toistan itseäni, koska paikka on kerta kaikkiaan ihana. Omistajapari on suloinen, viinilista mittava. Ja jos haluaa vain pistäytyä edullisella viinilasillisella, sekin onnistuu. Talon viinit ovat edelleen hanassa ja maksavat reilut kaksi euroa lasilta. Pestkasta saa myös erilaisia liköörejä, grappoja ja muita kivoja juomia hanasta. Omistaja ihmetteli, miten edeltävänä viikonloppunakin oli ollut viisi tai kuusi suomalaista seuruetta, jotka kaikki näyttivät blogia, että täältä saimme vinkin paikasta. Hymyilyttää vieläkin.  

Omaleimainen Wroclaw

Wroclaw on puheissa saanut ylennyksen: se on kuulemma Puolan Venetsia. Ei jokia ja joenuomia sentään ole kuin Venetsiassa kanaaleja, vaikka siltoja onkin yli sata. Mutta joella näkee jos jonkinlaista kulkupeliä. Me lähdimme pikkuisella sähkökatamaraanilla pikku kierrokselle, ja vastaan tuli polkuveneitä, siipiratasalus, kajakkeja, suppilautoja, bilevene… Hyvä paikka vuokrata oma kajakki tai lauta on ainakin Odra Center, jossa on myös kivanoloinen kahvila ja pieni terassi.

Wroclaw on kuulemma myös Puolan Lontoo. Sääennustuksiin ei kannata luottaa. Sateet tulevat ja menevät. Meille ennusteet näyttivät täysin pilvistä tai lähes taukoamatonta sadetta, mutta sateet olivat yksi vartin kova kuuro ja kaksi kymmenen minuutin tihkua. Muuten oli pilvistä tai jopa aurinkoista. Ennusteet olivat masentaa minut, mutta ihan toisin kävi. Jos sää on kirkas, paras näköalapaikka on Pyhän Maria Magdaleenan katedraalin tornien välissä oleva The Penitent Bridge. Me menimme liian myöhään, ja sisäänkäynti oli jo suljettu. Näköala on kuitenkin kuvien perusteella ihan mieletön – ja luultavasti 45 metrin korkeuteen nousemisen arvoinen. Hissiä ei ole.

Ei kai kaupungista voi kirjoittaa puhumatta kääpiöistä. Wroclaw on tunnettu kaikkialle ilmestyvistä pikkuruisista kääpiöistä, joista on vaikea olla innostumatta. Niitä on satoja. Joskus turisteille tehtiin karttoja kääpiöiden (dwarf) etsimiseen, mutta se muuttui turhaksi hommaksi, koska niitä ilmaantui koko ajan lisää. Ainakin minun sisäinen lapseni innostui ihan jokaisesta. Kääpiöillä on alun perin ollut tärkeä tehtävä. Voit lukea siitä ja muista Wroclaw-vinkeistäni alla olevasta linkistä.

Lue lisää: 12 syytä nähdä ja kokea Wrocław

Minäkään en joitain vuosia sitten ajatellut, että Puola olisi erityisen kiinnostava matkakohde, mutta kun aloin siellä käydä, tykkäsin joka kerta enemmän. Wroclaw on niin mahtava, että palaan takuulla vielä kolmannenkin kerran. Varsova on käymättä, ja Tatravuorillekin haluaisin. Jos vielä epäröit, suosittelen vahvasti antamaan Puolalle mahdollisuuden!

Jos päädyt Wroclawiin, samalla reissulla kannattaa käydä Ksiazin linnalla. Ihan huikea! Lue tästä lisää!