Helsingin kävelyfestivaali vei kaupungin oudompaan puoleen

Helsingin kävelyfestivaali järjestettiin ensimmäisen kerran viime syksynä. Silloin 700 kävelijää osallistui kierroksille, jotka tutustuttavat Helsingin historiaan ja nykyaikaan erilaisilla teemoilla. Kevään kävelyfestivaali alkoi eilen ja jatkuu huhtikuun 29. päivään. En ollut kuullut koko tapahtumasta mitään, ennen kuin Facebook-feediini tuli mainos muutama viikko sitten. Innostuin heti tarjonnasta niin paljon, että ilmoittauduin kolmelle erilaiselle. Kympin kävelyt ovat minusta niin sopuhintaisia, että ei tarvinnut miettiä, osallistuako vai ei. 

Eilen Verkkokaupan edestä Jätkäsaaresta alkoi Helsingin pudompi puoli -niminen kävely. Heti alkuun on todettava, että se ei ollut oikeastaan lainkaan sellainen kuin odotin, mutta kun annoin periksi ja luovuin ajatuksesta, että enhän minä tällaiselle kierrokselle mielestäni ilmoittautunut, osasin nauttia. Mutta siinäpä se, millainen olisi outo Helsinki? Mitä ajattelin siihen sisältyvän? En tiedä. Jotain undergroundia, jotain keskiluokkaisen kuplani ulkopuolista? Kierros oli kuitenkin vetäjänsä Aava Gröhnin näköinen: hän on erikoistunut teemabaarikierroksiin. Kertoi hän toki esimerkiksi, mistä voi vuokrata mallinukkeja, jos tarve yllättää, tai missä on kokonaan musta leikkipuisto. Jälkimmäinen varsinkin on minusta verrattain outo. 

Kesät talvet pissaavan patsaan juurelta siirryimme Weird Antiquesiin. Voi miksi en ole käynyt siellä aiemmin? Rakennus on menossa remonttiin ja tämä antiikkiliike muuttamassa Hämeentielle Tuusulaan. Kaiken muuttotohinan keskelläkin oli helppo huomata, että liike on ihan helmi. Myönnän, että tällainen ei herätä minussa ostohaluja, mutta fiilistelyn ja tutkimisen halua kylläkin. Huono asiakas siis, mutta ilosanoman levittäjänä aika hyvä.  

Tästä eteenpäin kiertelimme lähinnä baareja, kahviloita ja ravintoloita. Maailmalla ihailen aina kaikkea persoonallista ja mietin, miksi meillä Suomessa kaikki kuppilat ovat samanlaista vihreän kortin massaa – mutta kuinka väärässä olinkaan. En vain ole osannut etsiä oikeista paikoista. (Päivää aikaisemmin olin kyllä ystävieni kanssa käynyt Kafe Moskovassa, “pysähtyneisyyden ajan viimeisessä valuuttabaarissa”, lasillisella ihan kammottavaa ehtaa neuvostosampanjaa ja Why join the navy when you can be a piratessa innovatiivisilla drinkeillä – kiitos asioista paremmin perillä olevien ystävien.)

Olin ajatellut, että Helsingin kävelyfestivaali, tai ainakin tämä oudompi puoli -kävely, vetäisi keski-iältään nuorempaa porukkaa, mutta olinkin itse selvästi nuorimpia. Astuminen ensimmäiseen kuppilaan, 100 dogsiin, olikin toisille selvästi vähän kulttuurishokki. Mutta kun opas sanoi, että tässähän voi tilata vaikka hodarin tai lasillisen, kummasti alkoi porukka relata. 100 dogs on japanilaistyyppinen drinkkibaari, jonka baarimestareista ainakin Juuso Villanen on edustanut Suomea alan kansainvälisissä kilpailuissa. Drinksujen nimet olivat lastenelokuvien sankareita ja ainekset asteen verran epätavallisia, vaikkapa kuivattua punajuurta. Muita kierroksen kiinnostavimpia kuppiloita olivat Bar Mendocino, “vaihtoehtoinen rokkibaari”, jonka keski-ikä on kuulemma hyvinkin 30+, italialainen ralliautobaari, Milli miglia, jonka nimi ja sisustus liittyvät johonkin ihan oikeasti olemassaolevaan autokilpailuun sekä Steam Hellsinki, joka henkii koneromantiikkaa ja tarjoilee mm. 120 erilaista chilijuomaa. 

Kävimme myös joissain kaupoissa. Tiesitkö, että Helsingissä on tähtitiedekauppa Alnilam, joka myy karttapalloja, tähtitieteeseen liittyvää kamaa mutta myös kaikenlaista lahjasälää? Sen ikkunassa on kuumailmapalloja ja muuta sympaattista pyöreää kamaa. Tokyakanista saa kaikkea Japaniin liittyvää, myös vaihdettua Japan airlinesin pisteitä lahjakorttiin ja vaikka bisnesneuvoja, jos haluaa perustaa japanilaisen ravintolan. Kaupat eivät olleet outoja, mutta tietyn teeman mukaisia ja pitkälle erikoistuneita kyllä. Seuraavat kuvat ovat kaikki Destinystä, vaate- ja sisustuskaupasta, joka on luultavasti kaunein liike, missä olen Suomessa käynyt.   

Ja jos kerran toivoin jotain kuplani ulkopuolelta, sitä loppujen lopuksi kyllä sain. Jouduin häpeäkseni tunnustamaan, kuinka vähän tunnen kotikaupunkini baarisceneä (en yhtään). Opin siis paljon uutta, ja kun seuraavan kerran ollaan ystävien kanssa lähdössä drinksulle, on tässä jo valmis lista, mihin voidaan mennä. Ei ollenkaan huono saldo.

Tulevalla viikolla Helsingin kävelyfestivaali vie minut tutustumaan Vallilan katutaiteeseen ja Helsingin prostituution historiaan. Näistä lisää ainakin Travelloverblogin Facebookissa. Koko Helsingin kävelyfestivaalin ohjelman löydät täältä.