Type and press Enter.

Trani – moni kaupunki päältä kaunis (ja töykeä sisältä)

Olen levoton. Tuntui, että Bari on osaltani nähty, koska olin kolunnut vanhaa kaupunkia. Epäilemättä yli 300 000 asukkaan kaupungissa on muutakin, mutta kerrostaloja nyt vain on kaikkialla. Selasin sähköistä Lonely Planetiani ja löysin Tranin. Kesällä upea rantakaupunki, siitä kirjoitettiin (kuten niin moni muukin tässä maassa).

Ei kaupunki pettänyt. Jos Polignano a mare oli talviunilla, oli Trani vilkas. Piazza Repubblicalla oli valtavasti ihmisiä, paljon lapsiperheitä. Jokin tapatuma taisi olla, mutten rohjennut ottaa selvää. Pikku ihmiset oli puettuna parhaimpiinsa, kiiltävät konfettit lentelivät. Nuorisojoukkoja maleksi kaupungilla.

PAP25321
PAP25323
trani

Kävelin puistossa, joka on varmasti upea kesällä. Kävelin rannassa ja ihailin kalastaja- ja huviveneitä. Historiallinen keskusta rannan tuntumassa oli lähes tyhjä. Siellä sain kuljeksia oikeastaan yksin. Pian huomasin, että Trani ei oikein ymmärrä, että turisti on yhtä kuin hänen lompakkonsa, tärkeä myös talvella. Astuin sisään pikku ravintolaan. Minua käännyttiin katsomaan. Jokainen sisällä oleva. Ne katseet käskivät kääntyä takaisin. Pyysin anteeksi ja käännyin. ”Prego, prego”, alkoi kuin yhdestä suusta. Prego on tässä yhteydessä lähinnä ’ole hyvä’ suomeksi. Kyllä vain olisikin ollut helppoa kääntyä ja käydä istumaan muina naisina. Lähdin siis.

PAP25332
PAP25333
PAP25339
PAP25340
PAP25344

Jatkoin matkaa vähän lannistuneena. Ajattelin, että pitseria on helppo. Sinne siis. Alkuruoaksi tilaamani ei ollut, pitsaa oli, oikein hyvääkin vielä. Mutta sitten, minä, muka maailmanmatkaaja oikein, pyysin laskua, paitsi että pyysin alennusta (conto=lasku, sconto=alennus). Satuin kääntymään taaksepäin ja huomasin, kuinka tarjoilijatyttö selittää scontoa muulle henkilökunnalle ja koko porukka nauraa ihan hulluna. Muutaman päivän toimintaloma yksin on ollut melko rankka kesken aika pahan työrupeaman, niinpä pahoitin mieleni. Luulisi todellakin huonolla italiallakin maksetun rahan olevan pikku kielimokaa tärkeämpi. Nöyryytys jäi vaivaamaan, ja lähtiessäni jututin omistajaa, joka luonnollisesti ei puhunut englantia. Johan oli paikalla tulkkaajaa ja kaiken kieltäjää. Paska fiilis. Regina olkoon pannassa, jos satut liikkumaan kulmilla.

Kerroin tapahtumassa Instagramissa tutustumalleni kaverille, joka on jakanut vaivojaan säästelemättä minulle vinkkejä, mihin mennä Barissa ja Pugliassa laajemminkin. Sanoi suoraan, että jos olisi tiennyt minun menevän Traniin, olisi neuvonut, että katsoa saa, muttei mitään enempää, että siellä ei ymmärretä turismin olevan palveluala, että turisti ei ole häiriöksi. Niinpä niin. Pitäkää tunkkinne!

trani1
PAP25362
trani2
trani3
PAP25375

Uskoni italialaisiin palasi kyllä vielä Tranissakin. Menin Mom-nimiseen baariin proseccolle. Kysyin wlan-verkkoa. Ei kuulemma ole, mutta jos tulen istumaan nurkkapöytään baaritiskin kulmalle, voin varastaa naapurin verkosta. Ei yllä kuin siihen tiettyyn kulmaan. Hyvin kommunikoimme italoenglantia eikä kumpaakaan naurattanut paitsi koominen tilanne. Lisää ihania ihmisiä oli juna-asemalla. Automaatti ei taaskaan toiminut. Yhtäkkiä se toimi taas. Asioimassa ollut nainen osti minullekin lipun samalla, koska pelkäsi tominnan taas pätkivän. Koska saimme vain yhden yhteisen lipun, se pakotti meidät myös matkustamaan yhdessä. Oli hauska jutella, todella! Kulttuurimme ovat niin erilaiset. Hän oli 27-vuotias hiljattain valmistunut arkkitehti, asuu vielä vanhempien kanssa, vaikka on seurustellut kuusi vuotta. Taloustilanne estää työllistymistä ja samalla itsenäistymistä. Onneksi olin hukuttanut mielipahaani parilla proseccolla. Se kummasti sai minutkin, ujon suomalaisen, heittäytymään keskusteluun. Barin asemalla hetimme toisillemme hyvästit, ja pääsin kokemaan poskisuudelmarituaalinkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

4 comments

  1. Tässä kirjoituksessasi tuli oivallisesti esiin se paradoksi, että niin kivaa kuin onkin löytöretkeillä ei-niin-turistillisissa paikoissa, niin jos saa tuntea itsensä epätervetulleeksi tai oudoksi kummajaiseksi, niin aika kovanahka saa olla ellei se fiilistä ainakin hieman latista. Nimimerkillä ”samaa joskus kokenut ja ajatellut” !

    1. Juuri noin! Useimmiten muukalaisesta ollaan lähinnä kiinnostuneita, mutta italialaiset ovat sen verran omanarvontuntoisia, että näemmä voivat aukoa päätä tai mulkoilla. 🙂 Varsinkin yksin ollessa tuollainen tuntuu kyllä pahalta vähän aikaa. En minä ainakaan osaa olla välittämättä. Kun itse on vilpittömänä ja avoimin mielin, toivoisi vastaavaa käytöstä myös takaisin.

  2. Se riippuu niin paljon paikasta minne menee, joissain tietyissä kylissä on sellainen sisäänpäinkääntynyt tunnelma, jota kyllä löytyy ihan myös Suomesta ja muistakin maista. Mutta niin, itse olen törmännyt Italian kohteliaimpiin ihmisiin Sisiliassa ja sitten parissa muussa paikassa 🙂

    1. Tokikaan ei ole vain italialainen ominaisuus. Minulla kuitenkin on tapana kertoa rehellisesti, mitä näen ja koen. Siksikin oli minusta merkittävää tietoa, että muissa kylissä, joissa tuollakin matkalla kävin, ihmiset olivat erilaisia.