Tórshavn on sympaattinen pääkaupunki

Tórshavn on sympaattinen pääkaupunki

Lentoliikenne Färsaarille on arpapeliä. Kyse ei ole turvallisuudesta tai sen puuttumisesta vaan arvaamattomasta säästä. Kun 18 saaren rypäs sijaitsee keskellä Golfvirtaa Pohjois-Atlantilla, sääolot eivät ole vakaat. Tiesin, että lennot lähtevät ajallaan – jos lähtevät. Niinkin voi käydä, että liikkeelle päästään hyvin, mutta ei taivaalta alas. Arvannet, että puhun kokemuksesta. Sumu voi nousta sakeana aivan hetkessä, ja silloin laskeutuminen on mahdotonta. Ensimmäinen yritys päättyi ylösvetoon, ja toista odoteltiin pyörimällä tunnin verran saarten ympäri, mutta sitä ei tullut, ja kone jatkoi matkaansa Islantiin tankattavaksi ja takaisin. Neljän ja puolen tunnin myöhästymisestä ei taida kannattaa alkaa kysellä viivästyskorvauksia.

Färsaaret on merkillinen kokonaisuus keskellä merta, kaukana kaikesta. Jos kaikki menee hyvin, se sijaitsee kaksi tuntia Kööpenhaminasta. Mutta aika ei ole kovin luotettava mittari tässä tapauksessa. Vaikka Färsaaret kuuluu Tanskalle, asukkaat eivät miellä itseään tanskalaisiksi vaan färsaarelaisiksi. Turistin ei parane puhua olevansa Tanskassa. Vahvalla kansallistunteella varustettuja saarelaisia on alle 50 000. On hassua, että heistä 20 000:n sanotaan asuvan metropolialueella. Metropoli? Meitä oli aamulla hotellin portilla vastassa pässi.

Tórshavn

“Mä en kestä!” Tätä hoin suunnilleen siitä hetkestä, kun olin saanut silmäni auki ensimmäiseen aamuun Tórshavnissa, Färsaarten pääkaupungissa. Huoneen ikkunasta hotelli Føroyarissa* näkyi ruohokatto ja kauempana kaupunki, vielä sen takana Nólsoyn saari. Kaikki kietoutui sateen harmauteen ja alhaalla roikkuviin pilviin, mutta sen tiesinkin, ettei näille saarille tulla syksyllä (eikä minään muunakaan vuodenaikana) varsinaiselle aurinkolomalle.

Tórshavn

Sateisen harmaa satama ja sen taustalla Skansinin majakka

Tórshavn

Skansinin majakka on linnoituksessa, joka rakennettiin 1580 luvulla suojaamaan merirosvoilta.

Tórshavn

Ruohokaton reuna

Tórshavn

Turisti-infon edessä värjöttelevä tyyppi ei ole suinkaan ainoa Tórshavnin keskustassa. Patsaita on oikeastaan kaikkialla.

Tórshavn

Vähän modernimpaa taidetta edutaa tämä illalla valaistava teos.

Tórshavnin keskusta on pikkuruinen, kuten kaupungin väkimäärästäkin voi päätellä. Mutta kuinka monta “mä en kestää” ehdinkään siellä kävellessämme päästellä. Eduskunnan rakennukset ovat vanhoja, puisia ja punaisia. Mutta kun niissä on vielä ruohokattokin. “Mä en kestä!” Miten niin liikuttavaa voi olla? Siinä ne seisovat satamassa. Niiden vieressä on pieni historiallinen alue, jonka rakennukset ovat kerta kaikkiaan niin söpöjä, että tekisi mieli kulkea ikkunalta toiselle ja kurkkia sisälle, mutta sain pidäteltyä. Ovat kuitenkin ihmisten koteja. 

Tórshavn

Parlamentin rakennuksia oikealla

Tórshavn

Tórshavn

Tórshavnissa saa ihan uuden ulottuvuuden sanonta asua historiallisessa rakennuksessa.

Tórshavn

Tórshavn

Vaikka sää oli niin harmaa kuin se voi olla olematta suorastaan musta, satama veneineen ja keskusta vanhan ja modernin liittoineen oli aika kiva kuljettava. Välillä ropsahteli sadetta, mutta huppu syvemmällä silmillä pärjäsi taas. Keskustassa on hämmästyttävän paljon ravintoloita, pitserioita ja kaikenlaisia kuppiloita. Vaateliikkeistä huomasi, että aika paljon käytetään ulkoiluvaatteita, mutta islantilaistyyppisesti kaikilla vastaantulijoilla ei ollut Helly Hanseneja. Toisaalta kulkijoita oli sateisessa sunnuntaissa hyvin vähän, koiranulkoiluttajia ja kirkkoon kiiruhtajia lähinnä ja romanialaisia, jotka olivat tulleet illan Färsaaret – Romania-jalkapallo-otteluun. 

Tórshavn

Tórshavn

Ravintola Áarstovan ikkunalla kuivuu kalaa.

Tórshavn on helppo liikuttava jalkaisin, mutta huonossa säässä en pannut pahakseni, että meillä oli auto*. Toisaalta saatoimme suhailla kaupungilla ja saada siitä helpolla yleiskäsityksen, toisaalta lähteä myös keskustan ulkopuolelle ihan vain katselemaan, mitä kaikkea siellä on. Toiseen suuntaan löytyi kauniisti virtaavaa vettä, toiseen kallioita ja karua maisemaa, sellaista, mitä tällaisesta maailmankolkasta odotinkin. Kun vielä siellä täällä näkyi lampaita, keskellä kaupunkia tönöttää punavalkoraitainen majakka ja ravintolan räystään alla kuivuu kaloja, kuului aika monta kertaa “mä en kestä!”. 

Rantakallioita Hoyvikissa, Tórshavnin naapurikunnassa

Untitled

Untitled

Untitled

Helikopterikentän naapurissa on lammasaitauksia ja taustalla Nólsoyn saari.

Untitled

*Yhteistyössä Visit Faroe Islandsin, Atlantic Airwaysin, Hotelli Føroyarin ja 62°N:n kanssa 

 

Next Post:
Previous Post:
There are 4 comments for this article
  1. Avatar
    Tiia/ReiseReise at 22:42

    Vautsi, oon halunnut jo pitkään käydä Färsaarilla(kin), näyttää kyllä syksyiseltä, mutta niin suloiselta.

    • Avatar
      Annika Author at 23:34

      Sää on aika samanlainen ympäri vuoden, mutta totta, kun tulimme, säässä oli todella syksyinen fiilis. Odotahan, kun näet, mitä muuta täällä on! Jos yhtään olet luontoihminen, alat varailla lentoja ennen kuin huomaatkaan. 🙂

  2. Avatar
    Maarit Johanna at 19:22

    Määkään en kestä! Haluaisin joskus viettää uuden vuoden Fääreillä, mutta silloin sinne on varmaan täysin mahdotonta päästä 😀 Siellä on kuulemma mielenkiintoiset viikinkiseremoniat silloin. Vaihtariystäväni on Klaksvikista kotoisin ja se on kuulemma vieläkin sumuisempi ja tuulisempi kuin Torshavn. Ensi kesänä laivalla tuonne <3

    • Avatar
      Annika Author at 19:35

      Ollaan Klaksvíkissa juuri nyt. Eilen satoi ja tuuli niin hulluna, että kuviteltiin mökin kohta seilaavan Atlantilla kohti Amerikkaa. Oih, laivalla Färsaarille. Nautit varmasti! Et ehkä laivamatkasta, mutta saarista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.