Temppeleitä ja turistinähtävyyksiä Chengdussa

Olimme aamulla aikeissa mennä bussilla Huaglongxiin päiväretkelle, mutta ensimmäiset vapaat paikat olivat vasta puolen päivän tienoilla. Koska viimeinen paluubussi olisi jo neljältä emmekä yhtään tienneet, millaisesta paikasta on kyse, muutimme suunnitelmaa ja jäimme Chengduun. Kiersimme muutaman The Rough Guide to Southwest Chinan esittelemän kaupunkikohteen täällä Chengdussa.

Wenshu temple

Wenshu-temppeli on zenluostari. Pakko myönstää, mutta sen verran monta temppeliä, luostaria, kirkkoa ja muuta uskonnollista kohdetta olen nähnyt, että ihan jokainen yksityiskohta ei enää herätä samanlaista innostusta kuin joskus aikaisemmin. Toisaalta kesällä nähtyjen katolisten ja ortodoksikirkkojen jälkeen itämaisessa estetiikassa on puolensa. Minua rakennukset viehättävät ulkoa enemmän kuin sisältä. Lasikaapeissa olevat kullanhohtoiset jumalhahmot ovat niin kaukana omasta elinpiiristä.

Wenshu Fang

Wenshu Fang on Wenshun temppelin läheisyydessä oleva Chengdun suurin rekonstruoitu alue, siis kuin vanhaa Kiinaa, ei moderneja taloja. Kaupat ja ravintolat vaikuttivat kuitenkin kertakaikkisen epäaidoilta, teennäisiltä. Aidompi Kiina tuntui sittenkin olevan siellä, missä puitteet eivät näin paljon korostuneet. Toisaalta alimmaisessa kuvassa näkyvä hotelli olisi voinut olla persoonallinen vaihtoehto länsimaiselle ketju-Sofitelille.

Qingyang Gong

Qingyang Gong (Vihreän vuohen temppeli) on Chengdun suurin taolainen luostari. Arkkitehtonisesti en osaisi juurikaan tehdä eroa zeniläisen ja taolaisen välille, mutta munkeissa ero oli huomattava. Taolaiset olivat kaljupäisiä, kun taas zeniläisillä oli solmittu parta ja pitkä tukka poninhännällä. Kysyimme yhdeltä munkilta lupaa ottaa kuvan hänestä, mutta emme saaneet. Kummankaan luostarin alueella ei saanut ottaa kuvia kuin rakennusten ulkopuolella.

Jin Li

Kun kysyimme hotellilta ravintoloista ensimmäisenä iltana, meille neuvottiin yhtenä mahdollisuutena Jin Li. Onneksi emme silloin menneet. Olisi mennyt usko Chengduun heti alkuunsa. Jin Li on turistien (lähinnä kiinalaisten, eipä valkonaamoja juuri näkynyt) kansoittama kapea katu, jonka varrelta saa kaikenlaista turistikamaa ja ruokaa. Sorruimme ensimmäiseen terassiravintolaan, jossa oli kiinalaisittain kallis ja jopa melkolailla mauton ruoka. Sama sääntö siis pätee jokseenkin kaikkialla maailmassa: turisteille ei tarjota parasta. Kadun toisessa päässä oli paljon pikaruokakojuja, joista luultavasti olisi saanut murto-osalla hinnasta paljon parempaa syötävää kuin nuudeleja lihaliemessä ja pari sattumaa. Koko Jin Lin idea ja tarkoitus eivät oikein selvinneet minulle.