Kaupallinen yhteistyö: Banyan Tree Lijiang
B
anyan Tree on monelle ehkä tuttu Bangkokin kivasta skybarista. En ole tuossa hotellissa koskaan yöpynyt, mutta ketkä ovat, ovat sanoneet, että ihan kiva, mutta ei erityinen. Banyan Treen vahvuus taitaa olla toisentyyppisissä hotelleissa kuin tuollainen valtava kaupunkikerrostalo ja paikoissa, joissa ne todella voivat tarjota ainutlaatuisia elämyksiä. Ensimmäisen kerran yövyin Vietnamissa Banyan Tree Lang Cossa, josta silloin kirjoitin, että hotellikokemus hipoi täydellistä. Kiinassakin halusin yhden kunnon hemmotteluyön, ja sen tarjosi Banyan Tree Lijiang.
Banyan Tree Lijiang sijaitsee kolmen euron taksimatkan päässä Lijiangin vanhasta kaupungista ja alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Shuhen vanhasta kaupungista, joka ei ole lainkaan yhtä tunnettu tai ruuhkainen kuin Lijiang, mutta hyvin samanlainen ja yhtä ihastuttava. Muitakin viiden tähden paikkoja näytti olevan näillä kulmilla. Ja ymmärrän miksi: hotellit haluavat näkymän Jade Dragon snow mountainille, yli 5,5 kilometriin kohoavalle vuorelle, joka on vaikuttava näky varsinkin lumihuippuisena.
Tuntuu hassulta sanoa, että ihan ensimmäisenä nautin siitä, että hotellissa on lämmin ja hanasta tulee lämmintä vettä. Se ei ole näin talvella näillä kulmilla ollenkaan varmaa. Olo ilman villasukkia oli taivaallinen. Mutta kyllä minä nautin siitäkin, että huoneeni on kaunis ja tilava, että sen yksityiskohtia on oikeasti mietitty, että sen minibaarissa on kohtuullisella hinnalla saatavissa italialaista vuosikertavalkoviiniä, että näin Jade Dragon snow mountainin, kun makailin sängyllä. Päätin ottaa kaiken ilon irti 24 tunnin luksustuokiostani Jet pool villassani.
Niinpä kävin vähän vanhassa kaupungissa kävelemässä, tulin takaisin iltapäivällä päivän lämpimimpänä hetkenä, kun mittari kapusi 14:ään ja auringossa oli oikeastaan todella lämmin, avasin sen minibaarin valkkarin ja hyppäsin altaaseeni. Siinä poreissa istuessani en nähnyt lumihuippuista vuorta kuin heijastuksena villani lasiovista, mutta tiesin kauneuden läsnäolon. Tiedän tämän kuulostavan naurettavalta, mutta vuorinäkymä, tai edes ajatus siitä, hiljaisuus, auringonpaiste, lasi viiniä ja vaikka typerien selfieiden ottaminen tekivät minut onnelliseksi. Koko Kiinan-matka oli ollut siihenkin asti ihana, mutta ihmismassat, kiinalaisten tapa kommunikoida kovin äänekkäästi, kieli, josta en ymmärrä kuin kaksi sanaa, tekevät minut levottomaksi. Banyan Tree on pieni hengähdystauko, pieni mikrokosmos, jossa oli hyvä hetki hengitellä.
Tietenkin menin porealtaaseni, kävin suihkussa, josta tuli varmasti lämmintä vettä (ei itsestäänselvyys näillä huudeilla), hengailin erilaisissa kylpytakeissa, koska miksi olla vain yksi, jos voi olla kaksi erilaista. Jotenkin niin turhamaista, järkimittarilla ajateltuna ei ollenkaan välttämätöntä mutta tunnemittarilla mitattuna maailman tärkeintä ja ihaninta antaa itselle monta tasoa arjen yläpuolelle vieviä elämyksiä. Saatoin vähän humaltua onnesta, elämästä ja varmaan vähän viinistäkin.
Vähän toki tuo kaikki meni hukkaan, koska olin siellä yksin. Jaettuna kaikki on, no tiedäthän sinä. Mutta toisaalta miksi ei tekisi ihania asioita ihan vain itselleen? Vaikka tuosta vuorokaudesta on jo kuukausi, muistelen sitä edelleen yhtenä parhaista hotellikokemuksista ikinä.
Hotellin kotivulle pääset tästä.
