Xi’an on taas yksi valtava kiinalaiskaupunki. Tokihan se on muutakin. Entisenä pääkaupunkina sillä on historiansa puolesta paljonkin annettavaa. Oikeasti minun piti mennä Xi’anin sijaan Hainanin saarelle, jossa olisi ollut edes vähän lämpimämpi, mutta lentohinnat ehtivät nousta pilviin. Sen sijaan ostin neljän euron pipon, istuin välillä vanttuut kädessä ravintolassa, välillä ne samat vanttuut jaloissa lämmittämässä kohmeisia varpaita jonkin kohdalle sattuneen hotellin lämpimässä aulabaarissa. Että ihan fiksu veto Finnairilta lentää sinne vain kesäkaudella.
Viikko Kiinassa oli jotenkin uuvuttanut minut. Tiedän Xi’anin kuuluisimmaksi nähtävyydeksi terrakottasotilaat, alueen epäilemättä merkittävimmän Unescon maailmanperintökohteen. Se on kaikkien must see näillä kulmilla, mutta päädyin olemaan menemättä. Kärsivällisyyteni ei olisi riittänyt helpoimpaan vaihtoehtoon eli opastettuun retkeen, joihin kuuluu aina paljon muutakin kuin itse kohde. Hotellillani myytiin esimerkiksi retkeä, jonka osanottajamäärästä on riippuvaista, pitääkö ehkä odottaa ulkona sillä aikaa, kun retkestä enemmän maksaneet käyvät museossa, josta itse en olisi ollut kiinnostunut. Tietenkin tuon 40 kilometrin matkan olisi voinut mennä vaikka taksilla, eli menemisen hankaluus on vain tekosyy. Ei muuten ollut helppo päätös. Vähän kuin ensimmäistä kertaa Pariisiin menevä päättäisi olla edes vilkaisematta Eiffel-tornia, Venetsiaan menevä kiertäisi kaukaa San Marcon aukion tai Lontoon-kävijä Big Benin.
Minulla kävi tuuri hotellin valinnassa: sen lisäksi, että huoneessa oli lämmin, sijainti osoittautui loistavaksi. Kävelyetäisyydellä olivat sekä moskeija ja Muslim Street että Drum Tower, Bell Tower ja vanha kaupunginmuuri. Great Mosque of Xi’an on yksi kauneimpia näkemiäni rakennuksia. Se ei kai objektiivisesti ajatellen ole mitenkään erityinen, mutta jostain syystä se teki minuun syvän vaikutuksen. Tuntui myös jännältä yhdistelmältä, että moskeija näyttää niin kiinalaiselta, ei ollenkaan sellaiselta, kuin olen tottunut moskeijat näkemään. Moskeijaa ympäröiviä kortteleita Drum Towerin takana sanotaan muslimikortteleiksi. Siellä jännin kokemus on Muslim Street, katu täynnä toinen toistaan merkillisempää katuruokaa. Oli helppo nähdä suosituimmat paikat, koska niiden edessä oli jatkuva jono. Tikkujen nokassa ja muutenkin myytiin kyllä sen näköisiä asioita, että syömättä olisivat jääneet kovemmassakin nälässä. Koko katu on kyllä jotenkin ihanan kiinalainen värikkäine mainoksineen, ihmismassoineen, tuoksuineen.
Vanha kaupunginmuuri on todella monumentaalinen ja jotenkin niin kiinalainen. Ainakin minusta tuntuu, että Kiinassa kaikki vain kertakaikkiaan on suurta ja massiivista, mutta niin on näköjään ollut jo 1300-luvulla, jolloin muuri on rakennettu. Muurille on kolme porttia, joista pääsee ylös noin 7 euron pääsymaksua vastaan. Muuri on 13,7 kilometriä pitkä, jos sen haluaa vaikka reippailumielessä kiertää kokonaan. Muurilta saa vuokrattua fillareita (tandemejakin) tai golfautokyydin, jos ei kävely maistu. Näin talvella muurilla oli aika hiljaista, mutta mietin vain, millainen meininki siellä on kesällä, kun jengi suhailee fillareilla ja ottaa selfieitä…
Xi’an oli minulle jotenkin selvästi vaikea ottaa haltuun. Sen mittakaava on jotenkin liian suuri. On jättimäisiä katuja, kilometritolkulla kävelyä, valtavia ostareita, kokonainen vain luksuskelloille. Kaikilla matkailusivuilla on aina samat kohteet ja nähtävyydet. Missä kujat? Missä kiinalainen elämänmeno? Ne jäivät melkeinpä näkemättä. Vain taksin ikkunasta näin kadunkulmaan kokoontuneet eläkeikäisten korttiringit tai mummojen sulkapallon jalkakäytävällä. En osannut Xi’anista etsiä elämää. Yritin kyllä olla reipas turisti ja kierrellä kaikenlaisia nähtävyyksiä, joita kaupungissa vain ymmärsin olevan. Shanghaissa oli mieletön metro, jonka käyttö oli helppo ja lonkerot ylettyivät kaikkialle, mutta Xi’anista en saanut edes selville, montako linjaa on. Latasin yhden sovelluksen. Siinä oli kartta kahdesta linjasta, ei mitään hakutoimintoa. Löysin myös kartan, jossa neljä linjaa. Jotenkin jäi sellainen olo, että joko minä kävelen tai ajan taksilla.
Ihan kaupunkialueellakin on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta: Great Wild Goose Pagoda and Small Wild Goose Pagoda. Ne ovat osana 35 kohteen kokonaisuutta 5000 kilometrin Silkkitiellä. Hämmästelin vähän, miksi nuo kaksi aika vaatimattoman näköistä pagodia ovat paikkansa ansainneet, mutta ehkä asioita laitta vähän perspektiiviin, kun tietää niiden olevan 600-luvulta. Mitä meillä on täällä Suomessa ollut silloin? Niinpä.
2 comments
Kiinaan matkaamisessa tuo syömispuoli hieman mietityttääkin. Sitä kun ei ilmeisesti voi varmuudella tietää, että mitä ruokaa sitä todella saa eteensä. Miten sinä koit Kiinassa ruokailun? Oliko monessa ravintolassa kuvia tarjottavasta ruoasta?
Myönnän kokeneeni aika ajoin vähän haastavaksi. Kuvia on paikoin, mutta yhtä usein vain tekstiä kiinaksi. Kuvasanakirja auttoi usein. Milloin menun sai englanniksi, oli tilanne lähes juhlallinen. 🙂