Kuuden ja puolen reissuviikon jälkeen iski täydellinen matkaväsymys. Siitä oli ollut merkkejä jo Venetsiassa. Pyörin koko ajan vain pienemmällä alueella ja vietin aika monta iltaakin vain pikku kodissani. Bohinjissa ja Brdassa oli niin paljon tekemistä, että vain puuhasin koko ajan, mutta Ljubljanassa hädin tuskin jaksoin lähteä ulos. Onneksi olin varannut monen tunnin food walkin, etten vain jäänyt makailemaan vanhojen freskojen alle huoneeseeni Antiq Place hotellissa.
Kun tähän väsymyksen yhteyteen tulee vielä muutama kunnon takaisku, tulee hetkiä, jolloin mietin, olisiko hyvä palata kotiin. Ei sittenkään.
Luin torstai-iltana ennen nukkumaanmenoa uutisia: Lowcostholidays on mennyt konkurssiin. Tästä päivästä alkaen (on siis lauantai) pitäisi majoittua sen kautta varatussa hotellissa Farossa, jonka hotellitarjonta on käynyt jo aika vähiin, koska sesonki on kuumimmillaan. Eilisaamuna selvisi, että varaukseni on peruutettu, mutta maksu on kyllä mennyt minulta, muttei tullut hotellille. Mitään asiakaspalvelua ei ole, vakuutus ei korvaa, ja koska olen maksanut debit-kortilla, 327 euroa taisi mennä siinä. (Nordea kuulemma käsittelee korttireklamaatiot tapauskohtaisesti, mutta pahaa pelkään ja superyllätystä toivon.)
Koska on paras sesonki, hotellin hinta oli noussut muilla sivustoilla yli 500 euroon. Ajatus 840 eurosta kolmesta yöstä Portugalissa alkoi syödä naista. Mutta hotellilla ymmärrettiin tilanne, ja sieltä varaamalla saimme alkuperäiseen hintaan. Mutta jää edelleen maksettavaksi yli 200 euroa yöltä – sillä pitäisi jo saada melkoista luksusta, mutta mepä maksamme tavallisen kahteen kertaan. Konkurssissa kuluttaja on kaikkein heikoimmilla (vrt. Anttila case). Olin varannut hotellin vain kolme päivää ennen konkurssia. Aika huonoa tuuria, sanoisin. Mr. Murphy, reissukaverini.
Nyt ei kannata alkaa luennoida luottokortilla maksamisen tärkeydestä. Tiedän kyllä. Se auttoi aikoinaan saamaan rahat takaisin, kun lentoyhtiö Malev meni nurin. Minä kuitenkin edelleen mielelläni hallitsen finanssejani maksamalla suoraan tililtä. Jos varaus on pian, kuten nyt vain 1,5 viikon päässä, varaan aina näin. Ja nyt kävi huonosti.
Eilisaamuksi minulle oli luvattu tilata taksi, joka veisi rautatieasemalle. Oli unohtunut. Soitosta tuli. Kuskille oli kunnia-asia saada minut junaan. Autoilu ei ollut ihan kaikkien sääntöjen mukaista: hirveä ylinopeus, vastaantulevien kaistalla pujottelu. Mutta ehdin. Matka maksoi 3,70, ja isäntä etsi oikean raiteenkin minulle.
Vähän toinen oli tilanne Wienissä. Taksikuski aloitti kusettamisen rautatiesaemalla: 2,5 kilometrin matka 20 euroa. Ei onnistu. Sanoin haluavani ulos. Alkoi valittaa, että joutuu sitten jonon hännille. Lupasi laittaa mittarin. Se juoksi aivan hullua vauhtia. Ihan asiallisesti sanoin hänen nyt huijaavan, koska Suomessa on luultavasti maailman kalleimmat taksit eivätkä hinnat lähellekään tätä. Kuski alkoi vängätä ja haastaa riitaa. Kehotin vain ajamaan. Jatkoi ja jatkoi. Kehotin olemaan hiljaa. Pysäytti auton kilometrin ajon jälkeen (mittarissa 9 euroa, lähtömaksu oli ollut 4) ja heitti minut ulos. Uhkasi poliisilla, kun sanoin, etten todellakaan maksa. Kehotin soittamaan. Taisi ymmärtää olevansa heikoilla ja kaasutti tiehensä.
30 astetta, 30 kiloa kamaa, 1,5 kilsaa matkaa jäljellä ja GoogleMaps. Ei siinä hikisenä taivaltaessa ollut kovin tervetullut olo kaupunkiin.
Wienissä en ottanut kameraa kertaakaan laukusta esille. Kävelin ympäriinsä mutta en aistit auki, kuten reissussa yleensä. Kaupunki ei tuntunut miltään. Ostin söpöstä karkkikaupasta muutaman kalliin konvehdin, menin viereisen kahvilan terassille ja tilasin viiniä suklaan kaveriksi. Nekään eivät oikein maistuneet. Tämä on kai reissuväsymystä.
Reilikaveri tuli Wieniin. Meidän piti kiertää Itä-Eurooppaa, mutta suunnitelma muuttui, koska halusin merelle. Odotellaan juuri Faron-lentoa. Über ajoi saman matkan junalle 4 eurolla E300-Mersulla. Kunpa saisin reissuvirtaa takaisin, ettei parin viikon päästä kotiin palatessani tarvitsisi ajatella, että onpa kiva mennä töihin lepäämään.
12 comments
Voi muru! Ei tohon löydy sanoja. Halaus ja jaksuja. Minusta ei olisi tuohon. Toivottavasti fiilikset ja reissu muuttuu paremmiks.
Taisin saada vähän uutta puhtia, kun maisema vaihtui ihan kokonaan ja lennettiin Portugaliin. Tällaista fiilistä ei olekaan ollut ennen. Suunnilleen saman ajan olin viime kesänäkin reissussa putkeen mutta vähemmän yksin. Jänniä tuntemuksia, kun kuitenkin tämä on parasta mitä tiedän.
Kivat kuvat! matkaväsymykseen auttaa se kun viettää esim. yhden koko päivän vaan sisätiloissa, tai se että käy vaan lähikadulla kävelyllä, syö hyvin ja menee takaisin sisälle. Aina ei tarvitse olla menossa, sillä sitten kyllä jaksaa taas.
Aika inhottava kokemus sinullakin Wienistä, minäkin tulin Wienissä huijatuksi mutta lyhytaikaisen majoituksen suhteen. Jäi saamatta takaisin varausmaksu, mutta senpä takia en maksanutkaan muuta kuin sen varausmaksun, onneksi. Myös taxeista on Wienissä kokemus, yksi italialainen kuski oli aika hyvä ja esitteli samalla kaupunkia viime kesänä, mutta ei kumminkaan ajanut mitään hitaita kiertoteitä. Yksi ulkomaalainen taxikuski sen sijaan ei ymmärtänyt eikä tiennyt edes sitä osoitetta jota etsin ja hän sen takia hidasteli kun ei tiennyt mitään. Viimeksi kun olin Italiassa risteilyllä niin taxikuski alkoi selittämään oikeen urakalla hänen kaupungistaan miten hieno se on (olin jo nähnyt ko.kaupungin) ja hän kierteli tahalteen kaikki kujat jotta hän tienasi enemmän, ärsytti
Taksikuskit ovat usein ongelma. Niin usein jekuttajat ovat juurikin heitä. Argh! Kokeiltiin Überiä tänään kahdesti, ja se todella toimii.
Oletko paljon matkustanut pitkiä aikoja yksin?
Wienissä voi mennä niille ei kaikkein tunnetuimmille palatseille, eli vaikka Liechensteinin palatsia voin suositella 🙂 siellä on rauhallisempaa ja vähemmän turisteja myös kesällä, vaikka on silti upea. Sitten vaan klassista musiikkia soimaan, pääsee ehkä paremmin kaupungin tunnelmaan mukaan. Tai no, Wien on nykyään aika monikulttuurinen ja kaikki alueet eroavat runsaasti toisistaan. Pakko kyllä myöntää ettei Wienistä tullut suosikkikaupunkiani
Wien jäi yhden yön jälkeen taakse. Meillä vähän outoa tämä matkailu. 🙂 Terkkuja Farosta.
No onpa inhottavia vastoinkäymisiä. Väsyneenä nuo tietysti vielä rassaa hermoja paljon enemmän kuin normaalisti. Reissaaminen on todella väsyttävää puuhaa, en yhtään ihmettele jos noinkin pitkän reissun jälkeen on vähän uupunut olo! Oon huomannut, että helposti menee viikkokin usein kotiin palattua ihan vaan reissusta toipuessa. En tiedä auttaisko, jos vaan lepäisi paikoillaan sen verran mitä tuntuu, että kroppa ja pääkoppa vaatii, pakottamatta itseään näkemään ja kokemaan. Mutta hyvä jos Portugali on tuonut uutta virtaa, ehkä se siitä! Nauti! 🙂
Kiitti tsempeistä, Anna. Täydellinen maisemanmuutos tosiaan vähän auttoi. Varmaan myös seuran saaminen, vaikka tykkään matkustaa yksin. Ja 11 tunnin yöunet. Nekin tekevät ihmiselle ihmeitä.
Tsemppiä tsemppiä, kyllä se kadonnut innostus sieltä löytyy! Ja p.s. oi kuinka kiva oli lukea, että joku muukin maksaa suoraan tililtä reissujaan. Olen kuvitellut olevani ihan outo lintu, kun sosiaalisen median kanavilla kaikki kyselee kaikenmaailman crediteistä ja maksukorteista, käykö siellä ja täällä. Itsellä periaate, sinne mennään mihin on omalla tilillä varaa. 😀 Toivottavasti saat menetetyt manit takaisin!
Tämän konkurssin jälkeen pitänee alkaa muuttaa käytänteitä: maksaa luotolla ja siirtää saman tien sama raha kortille. Melkein sama kuin tililtä maksaminen mutta vähän lisää vaivaa.
Tosi hyvä, että nostit tuon raha-asian esiin. Täällä toinen, joka ei oikein tykkää maksaa luotolla, mutta näemmä isompien ostoksien kohdalla täytyy kyllä alkaa taas miettiä kahteen kertaan.
Noista taksikuskeista en viitsi edes alottaa…Olen ollut itse nyt nelisen kuukautta reissussa ja niiin kyllästynyt välillä. Muutenkkn matkaväsymys on täälläkin ihan tuttu homma ja niin kuin joku täällä sanoikin, parhaiten siihen toimii ihan se, että oikeasti antaa itsensä vain olla ja ottaa iisisti. Aina ei tarvitse suorittaa sitä matkaa! 🙂
T. Eräs, joka vietti muinoin kaksi päivää Vietnamissa Animal Palnetia tuijottaen
Pitää opetella maksamaan luotolla. Ei auta. Kyllä sen verran syö naista, jos (kun) tuo yli 300 menee uhan hukkaan.
Ihanaa, että tunnustit katsoneesi pari päivää Animal Planetia. Oma Venetsiani oli vähän sama. En avannut telkkua, mutta en mennyt yhteenkään museoon tai näyttelyyn, vaikka oikeasti olisin halunnut. En oikeastaan tehnyt mitään. En pidä itseäni suorittajamatkailijana, mutta oli kyllä vähän syyllinen olo, kun vain hengailin. Mutta toisaalta nautin siitä pienestä elämästäni. Kahden kuukauden reissu tuntuu kuitenkin liian lyhyeltä olla tekemättä mitään. Mutta oikeasti se on pitkä aika. Hassua, kuinka paljon kaikenlaisia tunteita tähänkin liittyy.