Paljon matkustavalta kysytään usein, mikä on suosikkikohde. Yhtä usein vastaan, etten osaa sanoa. Paitsi Venetsia. Se on ehdoton rakkaus. Tällaisen ehdottoman rakkauden lisäksi on hurjasti kaikkia ihania paikkoja, joista on jäänyt vain hyviä muistoja ja joihin mielessäni palaan aina uudelleen – joihinkin ihan fyysisestikin. Venetsian jälkeen on ihan mahdotonta laittaa kohteita paremmuusjärjestykseen. Keräsin tähän 12 paikkaa, joilla jostain syystä on erityinen paikka reissutytön sydämessä. Osa on maita, osa kaupunkeja. Listalla voisi olla muitakin, mutta päädyin nyt näihin. Usein muuten pidän kaikkein parhaana tai ainakin todella kivana kohdetta, jossa juuri parhaillaan olen. Mutta ei, listalla ei ole Helsinkiä.
Venetsia
Venetsia tuntui ensihetkestä asti siltä, kuin olisin tullut kotiin. Onhan sillä puolensa, joista en pidä, esimerkiksi ytimen valtavat turistimassat ja kiskurihinnat, mutta toisaalta ei minun tarvitse hengata juuri siellä, missä kaikki muutkin liikkuvat. Rakastan kaupungin kauneutta, vaporettojen kolinaa, raitapaitaisia gondolieereja, kapeita kujia, lempibaariani (ja monia muitakin baareja), kalatoria, traghettoja. Venetsiassa on ehkä parasta se, että siellä ei tarvitse mennä mihinkään, koska aina on perillä.
Lue lisää Venetsiasta klikkaamalla tästä.
São Tomé
São Tomé on aidointa näkemääni Afrikkaa. Siellä on niin vähän ulkomaalaisia, että mitään ei oikeastaan ole tehty meitä varten. Hotelleja on muutama, mutta esimerkiksi auton saa parhaiten vuokrattua respan tuttavalta, jolla sattumoisin on pieni neliveto ylimääräisenä. Täällä pikkubussissa voi olla ihmisten lisäksi vuohia, kuten epäilemättä monessa muussakin paikassa, mutta muualla Afrikassa en ole liikkunut näin vapaasti paikallisten keskuudessa, koska sitä ei aina pidetä turvallisena. Ja kun menee rannalle, se on kuin se on ollut aina. Ei ole korneja rantabaareja. On ranta.
Lue lisää Sao Tomesta klikkaamalla tästä.
Slovenia
Pieni Slovenia on sulattanut sydämeni täysin. Se on mielettömän monipuolinen. On pieni kaistale merenrantaa, vuoria, viiniä, luontoa, kaupunkeja, erinomaista ruokaa ja ihmisetkin jotenkin kuin sielunveljiä suomalaisille. Brdan viinialue on minulle mieluisinta Sloveniaa, mutta vielä en ole nähnyt paikkaa, josta en pitäisi, vaikka olen maata aika paljon kolunnut.
Lue lisää Sloveniasta klikkaamalla tästä.
Uganda
Uganda oli Kenian jälkeen aika erilainen safarikohde. Siinä valloitti aidompi meininki. Keniassa eläimet ovat enemmän tuote ja masai-kylät sirkusta turisteille. Ugandassa norsulauma voi kulkea maantien vartta, samaa leijonaa ei ole tiirailemassa kuin oma auto, ei kymmeniä. Vuoristogorillat olivat mieletön kokemus. Muistan myös edelleen yhden majapaikan aivan hurjan kauniin maalaismaiseman, josta olisi voinut maalata taulun (jos osaisi maalata).
Lue lisää Ugandasta klikkaamalla tästä.
New York
Suhteeni New Yorkiin muuttui samalla, kun suhteeni kuluttamiseen muuttui. Ensimmäisillä kerroilla kiersin paljon kaupoissa, ostin paljon vaatteita. Se oli minulle tärkeää. Vuosien varrella kiinnostus ostelemiseen katosi ja kiinnostus siirtyi alakaupunkiin ja Brooklyniin, jotka eivät olekaan vain lasia ja terästä, pilvenpiirtäjiä ja kiirettä. Löysin sen New Yorkin, johon on helppo rakastua.
Lue lisää New Yorkista klikkaamalla tästä.
Kööpenhamina
Kööpenhaminassa on yksi vika: kovin kalliit hotellit. Muuten pidän epäilemättä kaikesta siinä. Pidän kaupungin tanskalaisesta tyylikkyydestä, ihmisten asenteesta, rakastan Nyhavnia ja smørrebrødiä enkä yhtään välitä, vaikka merenneitopatsas on pieni kuin Brysselin pissivä poika. Kööpenhaminassa on jotain tutun kotoisaa pohjoismaalaisuutta mutta Manner-Euroopan tyyliä ja eloisuutta.
Lue lisää Venetsiasta klikkaamalla tästä.
Havanna
Olin halunnut Kuubaan jo pitkään. Olin luonut mielikuvan, millainen Havanna olisi, ja se täytti kaikki odotukset ja oli paljon enemmänkin. Tiedän, että turisti on Kuubassa etuoikeutettu ja että käsitykseni Havannan ihanuudesta on turistin ihanuutta, mutta näin on monessa paikassa maailmassa. Havannan vanha kaupunki on juuri niin rappioromanttinen kuin sen voi kuvitella olevan. Se on latinonletkeä. Se on rommia ja salsaa, eikä ainakaan minun Havannassani koskaan voi edes sataa.
Lue lisää Havannasta klikkaamalla tästä.
Malediivit
En oikeastaan tiedä, miksi nostan Malediivit tähän listalle. Mukana ei ole muita rantakohteita, koska vaikka rakastan merta ja palmuja, meret ja palmut ovat aika samanlaisia kaikkialla. Ajatus elämästä täysihoitoresortissa ei sekään vastaa unelmakohdettani. Mutta Canareef Resort oli ihana. Se ei ollut bungalow veden päällä, vaikka sellainen kuulunee kaikkien haaveisiin (minunkin, mutta elämän reaaliteetit tulevat vastaan), mutta se oli oma mökki, paljon tilaa, hyvää ruokaa, ihania ihmisiä, pyöräilyä, ranta, jolla saatoin olla yksin, ja mikä parasta, myös pääsy paikallissaarelle omalla fillarilla pyörimään kylille.
Lue lisää Malediiveista klikkaamalla tästä.
Buenos Aires
Buenos Aires oli ehkä viimeinen suuri matkaunelmani, joka minulla oli. Ehkä sen tärkeys on juuri siinä, että toteutin unelman ja lähdin Etelä-Amerikkaan yksin, vaikka olen maanosaa pelännyt. Pelotkin johtuvat usein siitä, että ei ole kunnolla tietoa tai kokemusta. Minulla oli Buenos Airesissa hyvä olla. Palermon kaupunginosan katutaide, La Bocan värit, San Telmon katumarkkinat ja puistotangot. Näistä tuli minun Buenos Airesini.
Lue lisää Buenos Airesista klikkaamalla tästä.
Färsaaret
Luontokohteista olen miettinyt, kumpi vie voiton, Reunion vai Färsaaret. Mutta Färsaarissa on enemmän luonnetta, vaikka Reunion on ihan mieletön sekin. Färsaarissa kiehtovat karuus, sääolot, jotka yllättävät, sumut ja sateet, jotka tulevat kuin tyhjästä. Muualla en ole nähnyt valaita. Sen veneretken muistan muuten lähinnä hirveästä merenkäynnistä, mutta niin vain kotoaan herätetty isäntä meidät vei vesille.
Lue lisää Färsaarista klikkaamalla tästä.
Lissabon
Lissabonissa minua viehättää oikeastaan kaikki. Mielikuvissani palaan aukiolle aurinkoon juomaan vinho verdeä, ajan Segwaylla kilpaa Praça do Comércio -aukiolla ja pitkin mäkisiä Alfaman kujia, katson parvekkeelta vanhan ratikan kolisevan alapuolella. Tilaan ravintolassa kaupungin pahimmaksi listalla sanottua suklaakakkua, naureskelen vähän fadolle, jota en oikein ymmärrä, syön joka aamu samassa kahvilassa aamiaista, koska se vain on niin hyvää. Monesti olen käynyt ja varmasti vielä palaan.
Lue lisää Lissabonista klikkaamalla tästä.
Gozo
Gozo on varsinainen musta hevonen. Pienen pieni saari sai minut aivan lumoihinsa. Mikään paikka ei voi olla huono, jos siellä ajaa skootterilla tai Segwaylla. Mikään paikka ei voi olla huono, jos sen ruokaa miettii kaiholla vielä vuosien jälkeen tai näkee silmissään veden kirkkaan sinisyyden. Maltassa on jotain italialaista, jotain pohjoisafrikkalaista. Osasinkohan luonnehtia oikein? Oli kombo mikä tahansa, Gozo kertakaikkiaan on lumoava.
Lue lisää Gozosta klikkaamalla tästä.
Ja nyt kun olen listani tehnyt, kumpuaa mieleen koko ajan lisää listalle laitettavaa: Istanbul, George Town, Pietari, Colonia del Sacramento… Mitkä sinun suosikkejasi ovat? Onko listalla mitään samoja kuin minulla?
8 comments
Onpa kiva, juuri tällaisia juttuja on kiva lukea nyt, kun tuoreita matkapostauksia ei oikein tule.
Venetsiassa olen ollut kahdesti, molemmilta kerroilta on hienoja muistoja. Luulen, että en enää palaa sinne. Haluan pitää minun Venetsiani sellaisena kuin se oli jouluna 2020, hiljaisena, paikallisten omana kaupunkina, jonne sain kurkistaa kuin varkain.
São Tomé -artikkelisi olen lukenut ties kuinka monta kertaa. Ja harkinnut. Katsellut lentoja. Hotellikin on valmiiksi valittu. Mutta koskaan en pääse niin pitkälle, että oikeasti varaisin ne lennot. Tänäkin kesänä olen miettinyt, mutta paluumatkan nuhatodistuksen hankkiminen tuolta tuntuu hankalalta. Haluan São Tomélle!
Sloveniassa olen ollut ehkä 15 vuotta sitten. Vain Ljubljanassa, toukokuussa. Siellä oli sellainen vehreä Suomen kesä, mikä vähän yllätti, mutta jotenkin tuo jäi sellaiseksi ”ihan kiva” -kohteeksi. En kaipaa takaisin, mutta jos pitäisi mennä, ei se harmittaisikaan.
Ugandassa en ole käynyt, eikä minusta oikein ole lähtemään safareille, ainakaan jos pitää istua safariautossa tuntikausia ja lähtö on joskus ennen kukonlaulua. Mutta ensi kuussa yritän Sansibarille ja Dar es Salamiin, eli vähän samoille suunnille sentään.
New York on mahtava! Minulta kun joku kysyy lempikohdetta, niin New York on kyllä vahva suosikki. Mun piti viettää siellä vappu 2020, mutta enpä viettänyt. Enkä edes vappua 2021. Elättelen toivoa, että tänä kesänä vielä pääsisin sinne. Olen henkisesti varautunut siihen, että kunhan peruvat sen maahantulokieltonsa niin varaan liput samantien, maksoi mitä maksoi.
Köpiksestä allekirjoitan kaiken sanomasi!
Ja Havannastakin. Tykkäsin siitä tosi paljon, mutta en ole varma lähtisinkö heti uudestaan. Ehkä se on kuitenkin nyt nähty.
Malediiveille vielä joskus menen. Yö tai kaksi Malessa, muutama jollain paikallisella saarella ja muutama hotellisaarella. En usko, että rakastun tai ihastun, mutta haluan nähdä, millainen se oikein on. Luulen, että kontrastit näiden kolmen välillä ovat aikamoiset.
Buenos Airesin syke on jotain mahtavaa. Ja ne kontrastit. Se paikka on yhtä aikaa niin paljon kaikkea, ja sitten kuitenkin vaan ihan omaa itseään. Vielä minä kolmannen kerran Buenos Airesiin lähden, ja samalla Montevideoon!
Färsaaret – en lähde. Kylmää ja kosteaa ruohikkoa on täällä kotimaassakin ihan tarpeeksi. Ja tämä tulee nyt sitten sellaisen ennakkoluuloisen suusta, joka jätti Prahan väliin vuosikausia vain siksi, että Budapest ei miellyttänyt (kaistapäistä, mutta niin se vaan on), kunnes lopulta lähdin ja tykästyin kovasti. Isä on käynyt Färsaarilla, ja piti siitä erittäin paljon. Että varmaan olen väärässä, mutta lohdutan itseäni sillä, että kaikesta ei tarvitse kiinnostua.
Lissabonista tuli vähän yllättäen viimeinen matkakohteeni ennen koronaa. Olin siellä viime vuoden maaliskuussa Guinea-Bissaun matkan alkuksi ja lopuksi. Menokone oli täynnä ja elämä normaalia, mutta reilua viikkoa myöhemmin paluukoneessa oli jo väljää, kaikki kiinalaiset puuttuivat. Viikko tuon jälkeen Suomi sulki rajansa ulkomaalaisilta.
Gozolla en ole käynyt, Maltalla kyllä. Olisikohan Gozo hyvä tekosyy palata Maltalle? Tuolla muuten näkee hyvin, miten Välimeri ei erota, vaan yhdistää. Sahara ja Alpit ovat ne erottavat tekijät.
Ei nyt ollut tarkoitus lähteä näin kamalan pitkästi kirjoittamaan. Mahtaakohan edes mennä näin pitkä kommentti läpi. Mutta kiva oli lukea tätä listaa ja muistella omia kokemuksia, joten vähän innostuin. Kehtaisiko toivoa pettymysten listaa? Toivottavasti niitä ei ole yhtä monta, mutta varmaan muutama kuitenkin.
Jännä juttu, millaisia ennakkoluuloja meillä ihmisillä on, kuten sinun ajatuksesi Färsaarista. Mutta ei kaikesta todellakaan tarvitse innostua. Harvassa ovat paikat, joista en itse innostuisi edes ajatuksen tasolla, mutta varmasti niitäkin on. Jos menet Sao Tomelle, älä kerro siitä minulle. tulen liian kateelliseksi. 🙂
Joka kerta, kun kerron jostain kohteesta, joka ei miellyttänyt, saan haukut, että kyllä kannattaisi pysyä kotona tai että noin kirjoittaa vain ihminen, joka ei käy kuin Ruotsin-laivoilla, että kyllä näkee, että missään et ole käynyt. Viimeksi viime viikolla joku ärsyyntyi siitä, että en pitänyt juurikaan Montenegrosta tai oikeastaan siis kerroin Budvan aiheuttamasta pettymyksestä. Matkabloggaaja ei ikinä tee mitään oikein. Jos kerron, kuinka ihanaa on, se on feikkiä. Jos kerron, että nyt ei oikein miellytä, pitäisi pitää suu kiinni ja muija kotona.
Tuo Sao Tome olisi varmasti kiinnostava. Suurimmassa osassa noista kohteista olenkin käynyt, mutta oli siellä Sao Tomen lisäksi muutama muukin kohde, joka on vielä käymättä, kuten Färsaaret, jonne kovasti haluaisin.
Ugandan gorillat ovat jääneet minullakin mieleen, mutta muuten maa ei aivan omaksi suosikiksi kyllä nouse, vaikka onhan siinä puolensa. Buenos Aires on todennäköisi oma suosikki kaupunki Etelä-Amerikassa. Slovenia puolestaan ok yksi ehdottomista suosikkimaistani koko Euroopassa.
Kohteisiin vaikuttaa paljon sekin, millä mielellä niissä on, mistä niihin tulee ja mitä niissä tekee. Esimerkiksi Slovenia on minusta parhaimmillaan pääkaupungin ulkopuolella, vaikka Ljubljanasta tykkäänkin.
New York, Köpis ja Havanna ihan parhaat. Mutta sitten Venetsia.
Uskoisin, että syttyisin myös Gozolle ja Ugandalle sekä Färsaarille. Portugalista Porto oli enemmän mieleeni.
Mulla on ristiriitainen suhde Portoon. Olin siellä luultavasti vähän väärässä mielentilassa enkä oikein lämmennyt. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna siinä kaupungissahan oli kaikki kohdallaan.
Kohteistasi New York, Slovenia ja Havanna voisivat olla minun suosikkeja. Pari kerta kahdessa ensimmäisessä käynyt, ja Havannan rento meno ja salsan rytmi sai jäyhän suomalaisen miehenkin lanteet notkumaan. Venetsissa, Gozolla, Köpiksessä, Malediiveilla ja Lissabonissa käynyt – mutta eivät minun super-suosikkeja vaikka voisin niihin kaikkiin lähteä uudestaan. Omalta suosikkilistaltani löytyy sellaisia kohteita kuin Praha (kahdeksan kertaa käynyt.. olut kulttuuria ja historiaa), Saksa (historialliset kaupungit ja gasthauset), Balkanin alue kokonaisuutena — kuten myös Kaukasus erityisesti Georgia (ruoka, ruoka, ruoka — ja sitten vielä viinit), Uusi-Seelanti (luonto, luonto ja luonto) sekä Etelä-Afrikka (viinit, viinit ja eläimet).
Kiitos, että jaoit omia suosikkejasi.
Uskon, että tykkäisin itsekin Uudesta-Seelannista ja Etelä-Afrikasta, jos niihin menisin. Balkanilla ja Kaukasuksella olen myös viihtynyt erinomaisesti. Saksaa tunnen liian vähän. Olen monesti miettinyt automatkaa vaikkapa Reinin laaksossa. Luultavasti tykkäisin tosi paljon. Praha on minusta kiva, mutta se ei herätä intohimoja. Koska ystäväni asuu siellä, epäilemättä vielä menen, mutta syy ei silloin niinkään ole kaupungissa. Ja toki muistot noitana vanhassa kaupungissa hengailusta ovat tuoreena mielessä. Sellaiseen ryhdyn kyllä koska tahansa uudelleen.