T erveisiä vapaaehtoisesta mutta vahvasti suositellusta karanteenista. Kyllä, minä olen lähinnä kotona. Kyllä, vältän lähikontakteja. Kyllä, käyn kaupassa mahdollisimman hiljaisina aikoina ja maski kasvoillani nyt, kun oikeastaan kukaan muu ei sellaista enää käytä. Elin myös matkalla niin, että mahdollisen tartunnan mahdollisuus on häviävän pieni. Vain Frankfurtin lentokentällä turvaväleistä huolehdittiin heikosti, mutta sielläkin pysyttelin mahdollisimman kaukana muista, menin koneeseen viimeisten joukossa, lutrasin käsidesiä.
Tälle matkalle minun piti lähteä jo maaliskuussa. Kaikki oli valmiina, mutta sitten tuli korona ja muutti kaiken. Kyse oli Visit Sintran järjestämästä pressimatkasta. Tästä syystä olin tavallisesta poiketen paneutunut kohteeseen etukäteen aika paljon. Näin jo itseni kävelemässä Sintravuorten rinteillä, riisumassa kengät rannalla, syömässä kalaa, juomassa portugalilaista viiniä… ja yhtäkkiä maailma pysähtyi. Kun kesäkuussa tuli uusi tilaisuus lähteä, tietenkin harkitsin, voinko mennä, mitä siitä voisi seurata, onko nyt oikea aika jne. Tutkin tilastoja. Päätöksen ja lähdön välillä tilanne oli vähän muuttunut. Lissabonissa oli joitain tautikeskittymiä, kuten Suomessakin. Tein suunnitelmaan muutoksen ja vaihdoin Lissaboniin suunnittelemani lisäpäivän Sintraan jäämiseen. Vaikka lisääntyneissä tapauksissa oli kyse nuorten suurista juhlista ja ahtaasti asuvista maahanmuuttajista, tuntui paremmalta jäädä Sintraan.
Minulla oli ennen matkaa ja on edelleen todella ristiriitaiset tunnelmat. Itsekkäästi ajatellen kertakaikkiaan halusin matkalle. Kotona oleminen oli tällaiselle muuttolinnulle vähän kuin vankila, vaikka tiedänkin, ettei matkustaminen ole mikään subjektiivinen kansalaisoikeus. (Perustuslain mukaan tietenkin on oikeus poistua maasta ja tulla takaisin, mutta ymmärtänet, mitä tarkoitan.) Itsekkäästi ajatellen minä yksinkertaisesti ja palavasti halusin niille rinteille, rannoille ja viinilasillisten äärelle, joista olin haaveillut. Matkaan lähtemistä puoltavat myös taloudelliset syyt: matkailun osuus on 20 prosenttia Portugalin bruttokansantuotteesta. On paljon maita, jotka kipeästi tarvitsevat meitä päästäkseen taas jaloilleen. En tietenkään voi syödä ja juoda yksin niin paljon, että pelastaisin yhtään yksilöä edes, mutta puhun nyt turismista yleisemmin.
Sitten taas oman itsekkyyden vuoksi lähteminen ja mahdollinen tartunnan saaminen ja taudin levittäminen olisi kauheaa. Se olisi anteeksiantamatonta. Mutta mahdollisuus, että olisin sairastunut, on niin pieni, ettei sitä oikeastaan ole. Olin ainoa yskijä, jonka kohtasin. Oma yskäni on allergista ja jatkunut jo jonkin aikaa. Kaikissa sisätiloissa ja esimerkiksi taksissa jokainen käytti maskia. Maskia käytetään myös ulkona aina, kun puhutaan jollekulle. Käsidesipulloja oli kaikkialla, ja ihmiset todella käyttivät ainetta. Yhden ainoan kerran söin ravintolassa sisällä. Pöytien välissä oli pleksit ja turvavälit pitkät. Maskin saa ottaa pois vasta pöydässä. Vierailemissani nähtävyyksissä oli niin vähän ihmisiä, että turvavälien pitäminen oli todella helppoa, ja kaiken kaikkiaan suurimman osan hereilläoloajasta olin ulkona.
Kaikkein ihaninta tähän omituiseen aikaan matkustamisessa oli se, miten hiljaista kaikkialla oli. Kun katsoin etukäteen kuvia vaikka Penan palatsista, kaikista näki, että sinne tulee bussilasteittain turisteja Lissabonista joka päivä. Siellä kuljetaan jonoissa, ehkä tönitään, että saadaan parhaat kuvauspaikat, ja kaikkialla on typeriä Insta-kuvia ottavia pimuja (tällä kertaa olin vain minä). Mutta nyt siellä oli satunnaisia turisteja. Tuntui, kuin koko satulinna olisi vain minun. Rannoilla näkyi lähes pelkästään portugalilaisia. Jokaiselle parhaankin näköalan terassille mahtui. Tavallaan tällainen tuntuu aavemaiselta mutta niin ihanalta myös.
En edelleenkään aio olla välinpitämätön, mitä mahdolliseen tartuntaan tulee. Suomalaisen lääkärin neuvo oli, että viikossa ilmaantuu oireet 80 prosentille. Jos matkalla on kaksi eikä kummallakaan ole oireita viikkoon, on lähes sadan prosentin todennäköisyys, ettei tartuntaa ole. Hän sanoi, ettei ole kohdannut yhtään täysin oireetonta tautitapausta. Epäilemättä sellaisiakin on, mutta nyt tarkkailen jokaista ruumiintoimintoani kuin suurennuslasilla. Kun viikko on kulunut, riisun maskin, mutta kartan ihmisiä. Semisti introvertille se ei ole edes vaikeaa.
Seuraavat kohteeni ovat niitä, mitkä virallisestikin ovat jo ihan ok. Sekin tuntuu hyvältä. Tautitilanne ei ole ohi. Varovaisuutta on edelleen noudatettava. Toisen aallon tuleminen on kai nykytiedon valossa lähes väistämätöntä. Tuntuu myös, että toiselle maskimatkalle en haluaisi. Maskin käyttöön tottuu, mutta peitetyt kasvot tekevät taudista konkreettisen, mikä väkisin vähän vaikuttaa olemiseen. Toisaalta taas maskit muistuttavat, että tautitilanne ei ole ohi ja varovainen on oltava. Ei sekään huono ole.
16 comments
Sormi koneen enterilla odotin tietoa rajoitusten (mahdollisesta) purkamisesta ja nyt on kaksi matkaa tiedossa lähitulevaisuudessa ”luvallisiin” maihin, joissa myöskään suomalaisilta ei vaadita karanteenia maahan tullessa. Toinen, Slovenia, jopa sellainen, joka oli suunnitelmissa elokuulle jo alkuvuodesta.
Sen verran on patoutuneita tarpeita päästä matkaan, että etätyöläisenä lähtisin, vaikka kaavaillut suositusten purkamiset eivät toteutuisikaan 😊
Slovenia on ihana! Tosiaan etätyöläiselle onnistuu meneminen, vaikka palatessa pitäisi jäädä kotiin. Minun on loput kesämatkat tehtävä kohteisiin, jotka sallivat mennä töihin. Oma etäilyni on päättynyt. Voi että, kunpa maailma pian palaisi turvallisemmaksi.
Mua kiinnostais kans Sintra, mutta en viiti lähteä sinne nyt kun työtilanne on sellanen, etten pysty olee kahta viikkoa karanteenissa. Kesän hommat loppuu tän kuun viimenen päivä, jonka jälkeen palaan takas vanhaan duuniin 12.8. eli siinä on 1½ viikon loma. Meinasin ensin just Portugalia tai Serbiaa, mutta jos tää tilanne nyt pysyy tällasena, niin lähden varmaan käymään ihan vaan Tanskassa, johon saa matkustaa virallisesti ilman karanteenia.
Kyllä mullakin on itsekkäitä ajatuksia matkustamisesta ja haluaisin jo lähteä ihan mihin tahansa. Oon kans aika introvertti enkä yleensäkään hakeudu ihmisten seuraan, joten uskoisin että voisin välttää tartunnan melko hyvin. Maskeja on varastossa eri tasoisia, koska ehdin ostaa niitä maaliskuussa ennen aiottua Meksikon matkaa, jonka sit jouduin skippaamaan rajojen sulkeuduttua.
Välillä on ihan ok asian kanssa, mut sit taas toisinaan tulee sellanen tuskastuttava olo, et eikö täältä jumalauta pääse koko loppuvuonna mihinkään. Kovin pala on ollu etenkin tuo Meksikon peruuntuminen, kun se on sellanen et meen aina keväisin hakee sieltä energiaa, millä jaksaa vähän paremmin tätä Suomen arkea.
Mun työt loppuu näillä näkymin syyskuun lopussa, joten toivon että pääsisin sen jälkeen Balkanille reissaa, mut vähän pahalta näyttää, että tuolloin syksyllä olis toinen aalto jo huuhtomassa Eurooppaa. Kyllä on ollu ihan paska vuosi suoraan sanottuna.
Mä niin ymmärrän sua! Oli sama tilanne: jonnekin nyt vain kertakaikkiaan oli päästävä. Kyllä tulee talvesta pitkä, jos välillä ei ole asiaa mihinkään.
Katsoin itse myös Tanskaa. Olisi ihana päästä käymään vaikka Köpiksessä. Mulla on smørrebrödvajaus. Mutta toistaiseksi pitää olla hotellivaraus vähintään kuudeksi päiväksi. Se tuntuu aika pitkältä.
Hieno kohde, niinkin voi olla että koronatilanne saattaa jatkua vuosikausia jolloin pitää joko valita lähteä tai olla lähtemättä. Tosin nythän moni jo menee laivoille, kyllä niistäkin voi tartunnan saada
Vähän samaa olen tuuminut. Voi olla kotona ja odottaa kaiken olevan ohi tai voi varovasti yrittää palata normaaliin turvallisuudesta pahemmin tinkimättä. Kun katsoin jotain kuvia laivaterminaalien ruuhkista, oli helppo todeta, että lähellekään samanlaisessa ihmispaljoudessa en ainakaan Portugalin-matkalla ollut.
Kuulostaa kyllä äärettömän vastuulliselta toiminnalta, tuskinpa tautia sait tai sitä keneenkään tartutit. En osaa varsinaisesti paheksua sitä, jos ihmiset päättävät lähteä matkalle, etenkin noin vastuullisesti. Tilanteet vaan ovat koronan kanssa niin arvaamattomia, ettei voi ikinä tietää, mistä karanteenikasarmista sitä itsensä löytäisi, jos reissuun lähtisi. Ja tietenkin, jos sairastua pitäisi, Suomessa kiitos. Nytkin taas Espanjassa alueita suljetaan ja laitetaan karanteeniin. Oikeastaan ainoa reissu, mitä nyt tosissani kaihoan, olisi päästä kuukaudeksi Vietnamiin ensi talvena, mutta saa nähdä onnistuuko silloinkaan.
Sintrassa varmaan oli tosi kivaa viettää useampi päivä, sillä hienohan se on. Itse olen käynyt juurikin pikaisella päiväretkellä Lissabonista (ja kulkenut helvetillisessä jonossa siellä Satulinnassa).
Ymmärrän hyvin senkin, jos joku paheksuu. En mitenkään väheksy riskejä, mutta toisaalta kaikella toiminnallani minimoin riskit. Tietenkin voi kyseenalaistaa senkin, oliko järkeä lähteä ylipäätään vai ei. Kaikin puolin minulle kuitenkin jäi hirveän positiivinen olo. Sain matkasta aivan hirveästi. Se oli kotikaranteenin arvoista myös. Omankin sairastumisen vielä hyväksyisin, mutta olisi vaikea antaa itselle anteeksi, jos tartuttaisin muita.
Koska tuo menolento olikaan, ilmeisesti noin viikko sitten? Kyllä kai tuollaisesta reissusta todennäköisesti ilman tartuntaa selviää, kunhan on riittävän varovainen ja järkevä, mutta aina kai on se mahdollisuus, että joudut kohdemaassa karanteeniin ja se onkin varmasti todella inhottavaa se.
Viikko sitten tulin takaisin. Nyt siis pitäisi viimeistään oireilla jommankumman reissussa olleen.
Karanteeni kohdemaassa olisi kamala. Mennä nyt johonkin olemaan vain hotellissa. Ikkunasta näkisi vain maailman. Siitä toki olin lähtiessä varma, että karanteenia ei Portugalissa vaadittu.
Onneksi lähdit, ja toivottavasti nautit!
Onhan se vähän ironista, että Eurooppa on juuri nyt parhaimmillaan. Amsterdam oli kesäkuun alussa rauhallinen, mitä nyt fillareita sai väistellä joka paikassa, mutta turistimassoja ei tarvinnut väistellä. Berliinissä puhuteltiin juhannuksen alla kerrankin saksaksi, eikä aina englanniksi – en taida näyttää riittävän saksalaiselta normaalioloissa, mutta nyt kelpasin. Jotenkin houkuttelisi lähteä juuri nyt Venetsiaan, mutta ehkä jätän menemättä. Italiassa kun korona-tilanne tuntuu elävän vähän liian nopeasti.
Sairastumisen todennäköisyys on niin pitkälti kiinni omista valinnoista, sekä kotimaassa että ulkomailla. Omalla toiminnallaan siihen voi vaikuttaa paljon. Muiden paheksunnasta en välitä, mutta kunnioitan toki heitä, jotka noiden reissujeni jälkeen eivät tahdo minua ihan heti tavata.
Minunhan tekisi mieleni vaikka minne, mutta tuo matka olkoon nyt ainoa tuota laatua. Seuraavat Riikan ja Pohjois-Norjaan. Ne ovat ainakin toistaiseksi verrattain turvallisia. Olen iloinen, että Riikan tuli valittua lento, ei laivaa, koska laivoilla altistumisia. Maskilennot tässä tilanteessa oikein hyvä vaihtoehto.
Tunti (tod. näk. puolityhjässä) lentokoneessa ja kaksi autiota lentoasemaa on minustakin huomattavasti pienempi riski kuin nuo laivat.
Vanha laiva, ikivanha ilmastointi joka taatusti siirtää virukset hytistä toiseen ja ympäri ämpäri, ahtaat käytävät ja ravintolat, parituhatta matkustajaa… Vain ajan kysymys. Ja juuri laivoillahan korona levisi silloin kevättalvella. Sääliksi käy varustamoja, mutta nyt ei kyllä ole laivareissun aika.
Tämä kevät ja kesä ovat ihan kamala katastrofi kaikille matkailuyrityksille. Se tuntuu kamalalta. Niin paljon ihmisiä vailla töitä. Pakko myöntää, että omakin suhtautumiseni laivamatkustamiseen muuttui.
Matkakuume on kova vaikka tulin takaisin suomeen Thaimaasta vuoden jälkeen. Virossa olen ehtinyt käymään kahesti ja latviassa kerran. Mutta se ei vaan riitä… ! Menispä tämä virus nopeasti ohi että pääsee taas matkailemaan ihan vapaasti. Nyt ei viitsi ottaa riskejä ihan varmuuden vuoksi. :I
Jaetaan sama ongelma: ei vaan Tallinna riitä! Ja nyt en oikein uskaltaudu edes Tallinnan-laivoille, vaikka ihan hirmuisesti tekisi mieli vaikka just kiertelemään Viroa. Sen verran on laivoilla ruuhkaa. Voi perskuta! Saisi todellakin virus hävitä maailmankaikkeudesta nopeasti! (Tietenkin monesta muustakin syystä.)