Kun tämä Balkanin-kierros oli vielä suunnitteluvaiheessa, vasta lennot ostettuna, kuulin sattumalta radiosta Sofian kulkukoiraongelmasta. Niitä on kuulemani mukaan 30 000, ja koiralauma oli surmannut miehen ilmeisesti tänä keväänä. Tämän kuultuani ilmoitin ykskantaan kotona, että mehän kierretään Sofia kaukaa. Kulkukissat ja -koirat ovat muutenkin heikko kohtani. Minulle kissat ja koirat ovat lemmikkejä, ja niiden paikka olisi kotona, jossa niistä pidetään huolta. Koska lennot kuitenkin olivat Sofiaan ja sieltä pois, meidän olisi käytännön syistä oltava yötä mennen tullen.
Pari viikkoa sitten Bulgariaan saavuttuamme asuimme vähän syrjemmässä, mutta kuitenkin uskaltauduimme illalla vähän kaupungille. Koiria ei näkynyt missään. Hotellin lähellä asuville pikkukissoille ostin ruokaa, kun näin naapuruston naisten tuovan omia tähteitään niille. Viimeiseksi lomayöksi olimme varanneet hotellin, joka varmasti olisi mukava, jos vaikka olisi tunne, ettemme halua lainkaan ulos. Koiria näkyi jokunen, mutta ongelmasta en tällä kokemuksella puhuisi. Koirat eivät ottaneet kontaktia ihmisiin ja vaikuttivat ihan hyväkuntoisilta. Huoneesta ei kyllä olisi tarvinnut poistua: Radissonissa (alle 80 euroa yö) oli ihan huippusänky. Edellisöiseen kivikovan ja järjettömästi narisevan ja tämän ihanuuden välissä oli kuitenkin matkustettu viisi tuntia bussissa ja juostu kaupoilla.
Kahden tunnin matkan jälkeen olimme Makedonian ja Bulgarian rajalla. Makedonian tullissa virkailija tuli autoon, keräsi kaikkien passit ja palautti ne muutaman minuutin kuluttua. Bulgarian tullissa sama juttu: tullimies bussiin, passit mukaan – paitsi meidän (vaikka kyydissä oli muitakin EU-kansalaisia). Miehen passia katsoi, minulta riitti kansi. Kuski tiesi kertoa, että tämä herra haluaa katsoa myös kaikkien matkatavarat. Niinpä jokainen otti kamansa ja avasi laukkunsa tutkittavaksi. Meiltä kokeili vähän vaatteiden alta ja minulta avasi lisäksi ison meikkipussin. Ilmeisesti sen sisältö oli sen verran epäilyttävää mieshenkilölle, että veti vetoketjun saman tien takaisin kiinni. Vastaavanlaiseen tarkastukseen olemme joutuneet kerran aikaisemmin. Se oli Syyrian ja Libanonin rajalla. En oikein osannut ottaa tilannetta vakavasti, kun tullimies päätti omine lupineen ottaa kourallisen manteleita matkalaukussa olleesta avonaisesta pussista ja rouskutella niitä siinä puuhiensa ohessa.
Koska meidän ei pitänyt tutustua koko kaupunkiin, emme olleet ottaneet selville, mitä kaikkea Sofiassa edes on. Niinpä tyydyimme helppoon: keskustassa kauppojen kiertämistä (aivan mahtavat alennusmyynnit mutta vain vähän kokoja enää jäljellä, jotain kivaa kuitenkin molemmille), hyvää ruokaa ja muutama kirkko, jotka sattuivat reiteille. Sofiassa on keskustan ostosmahdollisuuksien lisäksi muutama varsin suuri ostari. Kaikki ovat muutaman euron taksimatkan päässä. Itse kokeilimme Outlet Mallia, koska siellä vaikutti olevan kiinnostavimmat kaupat. Olihan se paljon Italiassa käymiäni pienempi, mutta minusta silti retken arvoinen (vaikka koinkin suurta vääryyttä: mies teki loistavan löydön, minä en). Tulipa paluumatkalla testattua Sofian metrokin, joka oli tavattoman siisti ja kätevä.
Iltaelämästä en taaskaan tiedä mitään. Mutta jotain vihjeitä siitä sai jo yhdentoista tienoilla, jolloin palailimme hotellille. Kävelykatu Vitoshalla on kivoja terasseja, joista osa oli jo kiinni, osa taas aivan täynnä. Yhden kohdalla pikkuruisissa vetimissä ja musiikin pauhussa tanssi kaksi tyttöä. Ilmeisesti olivat viereisen klubin sisäänvetotuote. Happy Bar & Grillissä, jossa söimme illalla (muuten todella hyvää sushia), tarjoilijoiden hameet eivät enää olisi voineet olla lyhyemmät. Aamulla oli tuntunut kuin aamupalalla olisi lähinnä ollut tarjolla kaksi kappaletta tarjoilijan rintoja. Katukuva päivälläkin tarjoaa paljasta pintaa aika tavalla. Millaista mahtaisi olla meno yökerhoissa? Hurjaa?
Nyt alkaa unelmien kesä olla lopuillaan. Farkut on jo vedetty jalkaan, ja odottelemme Frankfurtissa Helsingin konetta. Vähän pitää antaa vielä kiitosta saksalaiselle tehokkuudelle. Menimme kuittinipun kanssa kyselemään korvausta myöhässä olleesta matkalaukustani. Rouva katsoi hetken kuittejani ja totesi, ettei ymmärrä niistä mitään. Voisinko selittää? Minähän kerroin, missä on alusvaatteita, missä deodoranttia tai mitä muuta ostinkaan. Vaatteista ja kännykän laturista sai 50 prosenttia, kosmetiikasta täyden korvauksen. Laskelmien jälkeen rouva kaivoi lippaan avaimet ja antoi pinon seteleitä. Vaikka puolitoista viikkoa sitten otti todella päähän, laukkuni seikkailu päättyi varsin onnellisesti.
