Tähän matkaan piti sisältyä kaksi rantapäivää, mutta huonosti kävi: Ohridissa sataa ja ukkostaa ja on niin kylmä, että lyhythihaisessa tulee vilu. Enpä olekaan tainnut tänä kesänä aiemmin palella kuin sen viikon, jonka olin välillä kotona. Pudotus eilisestä melkein neljästäkymmenestä tämänhetkiseen 17 asteeseen on melkoinen! Ensimmäiset pisarat putoilivat, kun saimme auton Ohridissa parkkiin, ja taivas repesi, kun pääsimme ravintolaan. Välillä sää parani, mutta illalla alkoi taas vihmoa. Toisaalta tuleepahan oltua hotellissa, joka on uskomaton, tai ainakin meidän huoneemme on. Satasella yö sai niin suuren huoneen, että se on isompi kuin ensimmäinen oma asuntoni, 50-neliöinen kaksio. Tässä on valtava olohuone kaksine sohvineen, laiskanlinnoineen, suurine televisioineen ja makuuhuone istumaryhmineen sekä ihan kunnollinen parveke. Ainakin tämänpäiväisen kokemuksen perusteella en voi kuin suositella Vila Sofijaa.
Turisteja Ohridissa on makuuni aivan liikaa! Tänne tehdään jopa pakettimatkoja Suomesta, mutta Aurinkomatkojen hotellit ovat jossain kauempana, eivät keskustassa, eikä suomea ainakaan vielä tänään kantautunut korviin. Ihmisten ystävällisyydestä saimme taas osamme: Olimme autolla eksyksissä vanhan kaupungin pikku kujilla, kun kysyimme neuvoa. Kaveri hyppäsi kyytiin ja neuvoi meidät perille. Hän muuten kertoi Ohridissa olevan (tai ainakin muinoin olleen) 365 kirkkoa, yhden vuoden jokaiselle päivälle. Tulee kiire… Ohridiin houkuttelevat Unescon maailmanperintökohteet, joita ovat sekä järvi että kaupunki, jos oikein ymmärsin. Täällä on paljon tavattoman vanhoja kirkkoja (ja merkittäviä freskoja), linna ja muinainen teatteri.
Onneksi rajuilma ei kestänyt kuin päivän, vaikka taivas alkoikin alkuiltapäivästä kerätä tummaa pilveä. Aamulla kiipesimme linnalle ja muinaiselle teatterille (joka on täällä Ohridissa moneen muuhun verrattuna varsin vaatimaton), jolla testailtiin äänentoistolaitteita ilmeisesti jotain konserttia varten. Mieletön akustiikka!
Ohrid sopii lojumiseen. Pienelle veneajelulle pääsee reiluilla kympillä. Uimarantoja Ohridin keskustassa on vain vähän. Kaikenlaisia laiturirakennelmia on, ja niissä vuokrataan aurinkotuoleja. Oman kolomme löysimme veneiden välistä, eikä todella miltään hienohiekkaiselta unelmarannalta. Käsittääkseni ryhmämatkalaisten hotellit ovat useiden kilometrien päässä keskustasta, ja niissä auringonotto- ja uintiolosuhteet ovat toisenlaiset. Vesi tuntui ihmeen lämpimältä, kun roikotin kättä veneestä, mutta kyllä ajatus uimisesta lähes 300 metriä syvässä järvessä tuntuu hyisen kylmältä.
Rannasta lähtevä kävelykatu näytti ensimmäisenä iltana liian kansoitetulta, jotta olisimme halunneet tunkemaan joukkoon. Toisena iltana ahtauduimme sekaan, mutta eipä oikeastaan olisi kannattanut. Kadulla on jokseenkin kaikki varjopuolet, joita turistikeskuksiin kertyy: kerjäläisiä, piraattituotteita, emästä liian aikaisin vieroitettuja koiranpentuja. Ravintolat tarjoavat halpaa kebabia, kojut munkkeja ja pähkinöitä. Kasinon kanssa samassa korttelissa on moskeija.
Vaikka Ohrid elää turismista, hinnat ovat edulliset. Pieniä B&B-paikkoja on paljon, ja ainakin kadun varressa olevien kuvien perusteella ne ovat todella sieviä. Ajomatkalla huomasin, että linja-autoasemalla oli sisäänheittäjiä, siis tyyppejä mainostamassa omia paikkojaan. Luultavasti majoituksen saa paljon halvemmalla täältä suoraan kuin nettipalveluista varaamalla. Ainakin Skopjessa vastaanottovirkailija sanoi, että huoneemme olisi saanut kymppejä halvemmalla ottamalla suoraan yhteyttä hotelliin, ei varaamalla Hotels.comin kautta. Tämä täytyy pitää vastaisuudessa mielessä. Suurilla ketjuhotelleilla kun tuntuu usein olevan toisin päin. Esimerkiksi Beirutissa kannatti mennä hotellin businesskeskukseen tekemään varaus, ei varata suoraan tiskiltä, sillä ero oli noin 50 euroa yöltä. Täältä taitaa myös saada maailman halvimmat jäätelötötteröt: irtojätskipallo maksaa paikasta riippuen 16 – 25 senttiä. Jos koko kesän lomailu ei alkaisi näkyä vyötäröllä, voisin vaikka elää pari päivää maistelemalla eri laatuja.
