Type and press Enter.

Voi kuinka olen tätä kaivannut!

Lähtemisessä oli jotain tuttua, jotain jo melkein unohtunutta. Olen ollut ulkomaanreissulla viimeksi elokuussa. Minulle kymmenen kuukautta on enemmän kuin ikuisuus. Aivan varmasti pakkasin liikaa vaatteita. Opin varsin taloudelliseksi pakkaajaksi, siis että käytin kaikkea, mitä mukana oli, ja kaikki oli tarpeeseen, mutta nyt tuntui, että sitä ja tätäkin saatan tarvita, eli luultavasti kannan kotiin käyttämätöntä. Toisaalta piti varautua sateeseen, helteeseen, kaupunkiin, rannalle, kulttuuriin… kaikenlaista ohjetta olin saanut. Positiivista oli, että edes vielä kolmannella lennolla, jolla olen nyt, en ole muistanut, että olisin unohtanut jotain.

Rautatieasemalla Helsingissä minua tuli jututtamaan nuorimies, joka kertoi syöneensä sieniä. Ei kuulemma olisi kannattanut niin paljon syödä. Hihitteli ja kyseli, mistä pääsee Espooseen. Kiitteli kovasti. Olin vaikuttanut luotettavalta aikuiselta. Vaikutti ilmeiseltä, että kanttarelleista ei ollut kyse. Viiden jälkeen aamulla tällaiset kohtaamiset ovat aika absurdeja. No okei, olisivat kaikkina aikoina päivästä.

Helsinki-Vantaalla oli tavanomaista hiljaisempaa edelleen. Aamuani ilahdutti repusta kuikuillut mäyräkoira. Vaikutti siltä, että ei ollut matkalla ensimmäistä kertaa. Vielä enemmän ilahdutti ystäväni, joka oli lähdössä Kuopioon. Nähtiin sattumalta. Saman ihanan muijan kanssa ollaan tehty reissuja yhdessä vuodesta 1996. Alkoivat vilistä mielessä yhteiset matkat: Surkeilla fillareilla Kreikassa (toisella pyörä ei rullannut edes alamäessä). Blondissa peruukissa yökerhossa ja stringibikineissä altaalla (myönnän, se olin minä Lanzarotella). Rahat loppu ja lento siirtyi vuorokaudella. Sijoitettiin viimeiset roposet viiniin. Torakka huoneessa. Biagio Antonaccin konsertissa Milanossa. Venetsian karnevaaleilla…  Sen sijaan Frankfurtissa tuntui, kuin kaikki olisi palannut jo ennalleen. Vain maskit paljastivat, että eletään keskellä pandemiaa. Austrian Airlinesilla oli pakko käyttää FFP2-maskeja. Onneksi olin ottanut niitäkin mukaan. Mutta voi hyvä tavaton, miten ne kiristävät. Jääköhän minulle hörökorvat?

Untitled
Untitled

Tein koko kevään aivan hirveästi töitä. Ennen lomalle jäämistä tuntui, että on vain minä ja työ. Kolmannella lennolla tilasin vieruskaverin esimerkistä viinin. Opin samalla uuden bulgarialaisen tavan: valkoviiniin laitetaan jäitä. Saavutin saman tunteen kuin ennenkin: istun koneessa matkalla seikkailuihin, olen täysin vapaa velvollisuuksista, tulee vastaan mitä tahansa, aion nauttia siitä. Ystäväni sanoi, että saatan päätyä esimerkiksi nukkumaan jurttaan. Jestas. Sanoin ehdoiksi edes kohtuullisen lähellä olevan veskin ja peseytymismahdolisuuden – ja mielellään vähän viiniä.

Untitled

Toivottavasti matkatavarani tukevat samalla lennolla kanssani. Vuosia sitten jouduin odottelemaan nimenomaan Bulgariassa päiviä, että sain tavarani. Silloin Helsingissä oli tehty virhe ja laukkuni oli lähetetty Saksaan asti. Nyt luki tagissa kyllä VAR, mutta kaksi vaihtoa on aina riski. Ei sittenkään ole matkailumaailma ennallaan, jos Helsingistä Varnaan pitää vaihtaa kahdesti. Kahdella lennolla kolmesta minulla on ollut viereinen paikka tyhjänä. Se on kyllä lisännyt sekä mukavuutta että turvallisuudentunnetta.

Seuraavana päivänä…

Matkalaukku tuli perille, mutta täynnä aivan vääriä kamoja. En suostunut uskomaan ennusteita, jotka lupasivat sadetta. Kun on 15 astetta lämmintä ja sataa kaatamalla, ei ole ihan lomaolo. On myös hassua olla paikallisen kaverin kanssa ilman autoa, tietämättä yhtään, mitä tapahtuu seuraavaksi ja ilman mahdollisuutta esimerkiksi nälän yllättäessä lähteä vaikka syömään. Asutaan pienessä kylässä noin 40 kilometriä Varnasta, eli tuosta vain ei poiketa mihinkään. Mutta paljon kivoja asioita on tapahtunut jo tähän asti, ja epäilemättä paljon tapahtuu vielä. Reaaliajassa retkeä voi seurata Instagramin tarinoissa. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

4 comments

  1. Oikein hyvää lomaa ja antoisaa matkaa! Ja toivotaan, että säätkin paranevat.

    Selvisikö se HUS-testin kelpoisuus? Ja millainen Varnan lentokentän maahantuloprosessi oli? Minä kävin alkukuusta Bukarestista Rusessa, Bulgariassa ja maarajalla ei oltu tuosta terveyslomakkeesta lainkaan kiinnostuneita, antoivat sen vaan takaisin…

    Oma kesäni ei nyt ihan etene suunnitelmien mukaan, Sansibar vaihtui Rodokseen ja New Yorkiin pääsystä ei ole mitään takeita. Mutta mukava se on täällä Rodoksellakin uida ja nauttia kreikkalaisesta ruuasta!

    Toivottavasti ehdit kesän mittaan vielä muuallekin. Nythän tautitilastot kaunistuvat ihan ryminällä.

    1. Tulin HUS-testillä. Austrian Airlinesille piti lähettää todistus etukäteen tarkistettavaksi, ja Lufthansalla HUS oli merkitty testimahdollisuudeksi. Varnassa katsoivat todistukset kaikilta. Jos sitä ei ollut, tuli poliisi. En tiedä, vientiinkö testiin vai mitä tapahtui.

      Haaveissa on lähteä kyllä muuallekin. Nythän kansallinen suosituskin muuttui, eli matkustaminen ei ole enää niin tuomittavaa.

  2. Oikein mukavaa lomaa! Vaikka juuri nyt säät todellakin suosivat Etelä-Suomessa, niin olisi kyllä mahtavaa päästä reissuun. Meillä ei kuitenkaan juuri nyt suunnitelmia lähteä reissuun, vaikka meilläkin 10 kuukautta on edellisestä ulkomaanmatkasta kulunut.

    1. Sään puolesta ei olisi kannattanut lähteä Suomesta. Täällä on satanut lähes tauotta viikon. Viimeisiksi päiviksi kirkastuu. Ymmärrän hyvin teitä, jotka vielä ette edes suunnittele matkalle lähtöä. Yhtä hyvin ymmärrän meitä, jotka haluamme jo vähitellen palata normaaliin.