Loviisa on vain tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, mutta sitä ei oikein kukaan tunne eikä kukaan siitä puhu. Olin jo vuosia ehtinyt ajatella, että siellä olisi kiva käydä, vaikka en itsekään tiennyt muuta kuin siellä olevan vanhoja puutaloja (aina kauniita) ja rannalla olevan vohvelikahvilan (vohvelit ovat aina hyvä idea). Loviisa jää liian helpolla Porvoon varjoon. Porvoo on ihastuttava, siellä on mahtavia ravintoloita, vanha kaupunki on kaunis, mutta siellä on myös valtavasti turisteja, vaikea löytää parkkipaikkaa, eikä samaa kylää jaksa määräänsä enempää. Loviisassakaan ei jää nälkäiseksi, vanha kaupunki on suloisen pastellinen ja parkkipaikkojakin on. On myös vierasvenesatama, leirintäalue ja uimaranta lähes kaupungin ytimessä.
Helsingin suunnalta tuleva päätyy nopeasti torin kulmalle. Navigaattorin mukaan siinä on päätepiste, jos hakuna on vain Loviisa. Kirkon pihalla ei ole pysäköintirajoitusta. Katujen varsilla näkyi olevan kahden tunnin paikkoja. Torikahvit ovat ilmeisen suosittuja täälläkin, koska erilaisia kojuja ja viritelmiä (esimerkiksi vanhaan asuntovaunuun tehty, traktorilla vedettävä) on useita. Leppoisassa tunnelmassa saatetaan alkaa jutella viereisiin pöytiin. Naapuripöydän isäntä kuuli minun unohtaneen ajokortin kotiin ja päätti kertoa vitsin (oikeasti ihan hauskan) ja neuvoi samalla, mihin suuntaan kannattaa lähteä kaupunkia tutkimaan.
Käden osoittamassa suunnassa oli juuri niin suloisia puutaloja kuin olin aavistellut. Ihania vanhoja taloja, enimmäkseen hyvin hoidettuja, toisinaan maalipinnaltaan vähän rapistuneita. Monilla taloilla näkyi upeita puutarhoja, joita epäilemättä hoidetaan rakkaudella. Kaikki portit, koristeelliset ikkunanpuitteet, pihojen huvimajat ja koko alueen rauhallinen tunnelma laittoivat vähän huokailemaan. Sisustusliike Krinti vaikutti siltä, että siellä vierailee jokainen turisti. Omistaja oli ihastuttava.
Jos kaduilla vaikutti tyhjältä, se johtunee siitä, että jokainen oli Tuhannen tuskan kahvilassa. Sielläpä toinen ihastuttava omistaja. Tämä jo selvästi vanhempi rouva edelleen leipoo kaikki leivonnaiset itse ja myös tarjoilee kahvilassaan, jonka kaikki sisäpihan pöydät olivat täynnä. Kun kysyin, mitä kakkuja hänellä on, sain edelleen hymyilyttävän vastauksen: ”Voi kulta, ei ole enää kakkua. Kohtahan me mennään kiinni.” Otettiin sitten munkit. Pöytiin tarjoilu, suloiset vanhan ajan kahvikupit ja paljain jaloin kulkevan rouvan koko olemus tekivät kahvilasta aivan uniikin. Saman teki rakennuksen historia. Se oli joitain vuosia sitten ollut romahtamaisillaan oleva hevostalli, jonka paikalle rakennettiin vanhoista hirsistä nykyinen rakennus. Sisältä kahvila näyttää 1800-luvun tuvalta.
Vierasvenesatama (Loviisan laivasilta) punaisine makasiinirakennuksineen on houkutteleva. Siellä on muutama kahvila-ravintola ja värikkyydellään kutsuva, afrikkalaisia tuotteita, mm. laukkuja ja vaatteita, myyvä Karamaloo. Näkyi siellä olevan merenkulkumuseokin, mutta kaunis kesäpäivä piti meidät ulkona. Kun jatkaa rantaa pidemmälle pois keskustasta, päätyy Plagenin rannalle. Siellä on suloisia sinisiä uimakoppeja (joiden toimitaperiaatetta en saanut selville: ne nimittäin olivat lukossa) vähän kuin Hangon kuuluisat kopit, mutta valitettavasti myös ilmoitus sinilevästä. Rannan kioskista saa kuitenkin vohveleita ja jännänmakuisia mehuja (toki ihan peruslimuja, kahvia, jätskiä yms. myös) sekä erinomaisia vinkkejä, mihin kannattaa suunnata.
Vastapäätä kioskia lähtee polku metsään ja Myllyharjulle harjumaastoon, jollaista Etelä-Suomessa ei juuri muualla ole. Kovin kauaa ei tarvitse kävellä, kun päätyy Kukkukiven näköalapaikalle. Varsinainen näköala ei ole mitenkään ihmeellinen. Näkee sieltä merelle ja metsään, mutta itse näköalatorni on kiinnostava. Se on punainen, jugendtyylinen ja takorautainen, ei siis lainkaan perinteinen lautarakennelma. Jatkamalla harjun laella vielä vähän matkaa, päätyy vanhalle hautausmaalle, jonka vanhimmat muistomerkit ovat 1700-luvulta. Hautausmaa rakennettiin ajalleen harvinaisesti ihan muualle, kuin missä kirkko oli. Loviisan vanha hautausmaa on lajissaan kaunein, minkä Suomessa olen nähnyt.
Yhden paikan haluan vielä näyttää. Kun kävelee majesteettisesti pitkin Kuningattarenkatua, päätyy kauniiseen puistoon, pienen lammen ylittävälle viehättävälle valkoiselle sillalle ja Loviisan kappelille, joka ei ole kappeli vaan kahvila ja ravintola. Suurella terassilla voi olla verannalla varjossa tai ulkoterassilla auringossa. Molemmat on sisustettu erikoisesti. Kahvilan sisäpuolella pöydän ovat vallanneet ihan muut olennot kuin asiakkaat. Paikasta tuli hyvä mieli. Kanasalaatti oli hurjan hyvää, ja tumma saaristolaisleipä sellaista, että ystäväni kanssa olisimme olleet valmiit syömään sitä lähes jälkiruoaksi. Kertonee jotain leivästä (tai meistä).
Sellaista siis tulin sanomaan, että kun kaipaat seuraavaksi päiväretkikohdetta, kokeile, olisiko Loviisa sinun juttusi. Miksei siellä voisi yötäkin olla?
Kiitos seurasta, rakas ystäväni Milla. Kiitos myös minusta ottamistasi kuvista.
12 comments
Kiitos vinkistä. Loviisa alkoi kiinnostaa.
Kiva, jos sain sinutkin innostumaan. Minusta se oli mainio päiväretkikohde.
Eikä tässä edes ollut kaikki. Loviisan keskustasta uupui mm. apteekki (sen sisustus on nähtävä!). Alle 20 km päässä keskustasta on Strömforsin ruukkialue. Loviisassa on myös Malmgårdin kartano, josta on vaikea uskoa, että se sijaitsee Suomessa. Mutta toden totta, Krintin ja Tuhannen tuskan kahvilan omistajat ovat vallan mainioita ihmisiä, parasta Loviisaa.
Sepä se, ei ollut! Yhteen päivään ei vain mahtunut enempää. Kiitos noista vinkeistä. Ihan varmasti menen joskus uudelleen ja silloin käyn katsomassa ainakin nuo!
Aivan mahtavaa että olette löytäneet kotipaikkakuntaani! Ihanaa että vihdoinkin Loviisa saa vähän huomiota kun jäänyt niin Porvoon varjoon. Tavoitteena onkin saada Loviisa takaisin Suomen kartakle 😀 Onhan tämä pieni paikka ja palveluitakin rajoitetusti mutta kyllä täältä näitä helmiäkin jo löytyy ja jos ihmiset tänne löytäisivät niin palveluitakin varmasti pikku hiljaa lisääntyisi 🙂 Loviisasta, itäpuolelta ihan keskustan tuntumasta löytynee maalinnoitukset Ungern ja Rosen sekä Loviisan edustalla merellä Svartholman merilinnoitus, jonne kannattaa myös tutustua! Kannattaa myös tutustua Loviisasta noin 25km itään sijaitsevaan Ruotsinpyhtääseen ja Strömforsin Ruukkialueeseen. Se on pieni ja idyllinen ruukkikylä mistä käsityöläispuotien lisäksi voipi vuokrata kanootit, suppilaudat tai pyörät ja lähteä tutkimaan upeaa Kymijoen suistoa tai lähteä Kukuljärven 8km pitkälle vaellusreitille erämaajärven ympäri.
Loviisa tosiaan on suurelle yleisölle aika tuntematon. Vähän yrittävätkin valittelivat, ettei kaupunki oikein markkinoi edes itse itseään, vaikka syytä olisi. Siellä oli helppo viihtyä, ja ensi kerralla otan vinkeistäsi vaarin.
Kivaa lukea omasta kotikaupungista 🙂 Upeat kuvat myös!
Uimarannan kopit ovat vuokrattuina koko kesäksi eri ihmisille, niissä ei saa yöpyä, mutta ne ovat tavallaan kuten pienet kesämökit – ainakin voit pitää siellä tietyt rantatarvikkeet varastossa. Jos käyt joka päivä rannalla sinun ei tarvitse raahata tavarat edestakaisin 🙂
Kiitos tuosta tiedosta. En löytänyt infoa mistään, mutta tuollaista epäilinkin, koska ovissa oli lukot. Hangossahan ne ovat vain vaatteiden vaihtamiseen kenelle tahansa.
Loviisa on todella kaunis kaupunki 🙂 Seuraavalla kerralla, jos teillä on enemmän aikaa, ajakaa hieman Kotkan suuntaan vanhaa tietä Loviisan Ruotsinpyhtään ruukkiin, joka on myös aivan ihana paikka! Käsityöläispuoteja, hyvää ruokaa, sepän työnäytöksiä, taidenäyttely ja kaunis kirkko. Ja viehättävä miljöö. Ja mahdollisuus yöpyäkin.
Ehdottomasti jäi nähtävää seuraavallekin kerralle, enkä ollenkaan epäile, etteikö sellainen tulisi. Laitan vinkin muistiin.
Oli ihana kaupunki! Käytiin kaikki muut mainitsemasi paikat paitsi Tuhannen tuskan kahvila, mutta sen sijasta syötiin ihanaa paikallista italialaisen mieskaksikon valmistamaa gelatoa Laivasillan kahvilassa. Kannattaa maistaa. Tai torilla heidän omasta myyntivaunusta. Osteria Localen lounas oli erittäin maittava, kolmea eri vaihtoehtoa testasimme neljän hengen voimin. Suosittelemme lämpimästi.
Ja lisäksi näimme Ungernin ja Rosenin linnoitukset.
Ja mustikoita oli Myllyharjulla aivan tolkuttomasti 🙂 Bonus tähän vuodenaikaan.
Kiitos ihanasta jutustasi, se sai meidät innostumaan päiväretkestä ja KYLLÄ KANNATTI!!
Ihana kuulla, että innostuit jutun perusteella lähtemään! Kuulostaa, että teillä on ollut huippupäivä Loviisassa. Arkena varmaan on lounasravintoloita. Minä aina unohdan sen vaihtoehdon, kun en työelämässä käy ulkona lounaalla oikeastaan koskaan.