Riika leppoisaan hengailuun

V ain tunnin lennon päässä oleva Riika on koronan myötä alkanut kiinnostaa tavallista enemmän. Menijöitä olisi epäilemättä enemmän kuin ainakaan lentokoneet ehtivät kuljettaa. Ainakin Finnair lentää vielä Norran pienillä koneilla, mutta paljon on somessa Riika-postauksia näkynyt. Yksi tapa päästä kaupunkiin ovat Tallinkin päivä Riiassa -risteilyt, joissa maissa voi olla reilut viisi tuntia. Kaupungilla muuten huomasi selvästi, milloin laiva oli saapunut: risteilyvieraattomana päivänä kadut olivat lähinnä autiot ja kuului lähinnä latviaa, kun taas risteilypäivänä vanhan kaupungin mukulakivikaduilla oli paljon elämää ja kielenä lähinnä vain suomi.

Olen käynyt Riiassa aikaisemmin kahdesti, mutta koskaan en ole varsinaisesti matkustanut sinne. Kerran oli vaihtolennon kanssa ongelmia ja piti jäädä yöksi. Toisella kerralla jatkolentoa oli siirretty päivällä. Kaupungissa siis oli jotain tuttua, jos ei muuta niin sade. Onneksi tätä reissua se vain vähän häiriköi, ei suinkaan pilannut.

Korona ei oikeastaan katukuvassa näkynyt lainkaan. Torilla taisi olla kahdella iäkkäällä rouvalla maski kasvoillaan ja myyjillä hanskat (joiden ideaa en oikein ymmärrä, koska samoilla hanskoilla palvellaan kaikkia asiakkaita). Ravintolat ja kaupat olivat auki, ihmiset istuivat terasseilla.

Ei Riika minun suosikkikaupunkieni joukkoon noussut vieläkään, mutta se on ehdottomasti tosi kiva lyhyelle kaupunkilomalle. Vanha kaupunki on kaunis, mutta tuntui, että kiinnostavimmat asiat ovat sittenkin sen ulkopuolella. Bolt-taksisovelluksella on halpaa liikkua ja tietää matkan hinnan etukäteen. Riian maine halpana kaupunkina ei pidä paikkaansa, mutta hinta-laatusuhteeltaan siellä on mielettömiä ravintoloita. Iltapäivälehtien tuoppi kahdella eurolla -otsikot eivät (onneksi) vastanneet minun kokemaani Riikaa, eli kaupunki todella oli muuta kuin halpaa kaljaa litkiviä turreja.

En oikeastaan osaa antaa must see -vinkkejä, mutta nämä kolme asiaa (hyvin syömisen lisäksi) tekivät minun lomapäivistäni kivat:

Yleinen leppoisa lomafiilis

Tähän saattoi auttaa se, että turisteja oli vain vähän. Tuntui kivalta olla vähän kuin yksi paikallisista: käydä ostoksilla (ihan jees alennusmyynnit, paljon kenkäkauppoja), piipahtaa lounaalle, käyskennellä torilla, ostaa kirsikoita ja pysähtyä penkille syömään. Galleria Riga -ostarin katolla on kiva (mutta palvelultaan todella hidas) 67 Grill & Lounge -niminen terassi. Näkymä ei toki ole samanlainen kuin Radissonin Skyline-baarista, joka aukeaa vasta illalla. Myös musiikki oli tullut ulos: oli ihan jännä kokemus makailla Bastejkalna-puistossa Latvian kansallisoopperan edustalle levitetyllä huovalla, tuijotella taivaalle ja kuunnella hetki klassista konserttia, kunnes nurmikon kosteus alkoi hiipiä housujen läpi.

Sähköpotkulauta on ihan parasta

Minua alkoi lapsettaa. Halusin ajella sähköpotkulaudalla, ovathan kaksipyöräiset lällärivälineet minun heikkouteni mutta nämä olivat edelleen testaamatta. Aika monenväristä ja eri firmojen lautaa näkyi olevan. Koska puhelimessani oli jo Boltin sovellus, tuntui se kätevimmältä. Ensimmäisellä kerralla pidin aloittelijan säädöt, eli lauta kulki max. 15 km/h, mutta sitten rohkaistuin ajelemaan täysillä (25 km/h), milloin tieolot sallivat. Eivät meinaan ole jalkakäytävät ihan parasta a-luokkaa, ja vanhan kaupungin mukulakivillä ei tee mieli ajella ollenkaan.

Potkulauta oli kätevä väline kiertää kauniita puistoja, hurauttaa vaikka rakkauslukkojen täyttämän sillan yli ja joen vartta. Toisaalta sillä saattoi lähteä kauemmas keskustasta kuin kävellen viitsisi, mutta toisaalta ei taksiakaan huvittaisi ottaa. Keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin on syyskuun loppuun asti Kalnciema kvartāls -nimisessä paikassa (reilut kolme kilometriä vanhasta kaupungista) katuruokafestari (Street – 2 m – Food festival), joka ei kyllä ainakaan päiväsaikaan ollut mitenkään erityisen laaja tarjonnaltaan, mutta miljöö on kiva, puuarkkitehtuuri aika jännää ja jotain siellä on auki muulloinkin. Illalla lentokentältä tullessa valaistu alue näytti tunnelmalliselta ja aktiivisemmalta.

Katutaidetta ja hidasta street foodia

Kiitos Veerapiritan Instagramin löysin Tallinas ielas kvartālsin. Kaikkialla tuntuu olevan trendi herättää teollisuusalueita henkiin, ja Riiassa siinä on onnistuttu ihan loistavasti. En tiedä, mitä Tallinas ielas kvartāls on aiemmin ollut, mutta nyt se on katutaidetta, väriä, elämää, baareja, hurjan hyvää ja monenlaista street foodia (joka ei perinteiseen tapaan ole nopeaa vaan annoksen saamisessa voi mennä puolikin tuntia). Keski-ikä alueella oli aika paljon minua nuorempi, mutta hyvin sopi joukkoon. Portilla vaksit vain vinosti hymyilivät, kun kiidin sähköpotkulaudalla sisään ja ulos. Tämä on hyvän mielen paikka kolmisen kilometriä vanhasta kaupungista.