Type and press Enter.

Sano Moskova, kun haluat hyvää ruokaa

Venäjää tunteva tuttuni kertoi omien kavereidensa ennakkoluuloista. Häneltä on muun muassa kysytty, ehkä vähän kuiskaten, mutta kysytty kuitenkin, saako Pietarista ruokaa. Niin tosiaan, nälkäänhän naapurimaan suurkaupungeissa massoittain kuollaan. Ehkä kysyjä ei sittenkään tarkoittanut ihan kirjaimellisesti? Ehkä hän mietti, onko venäläinen ruoka hänen suomalaiseen makuunsa sopivaa. Itä-Euroopan maissa olen aina saanut syödäkseni, joten en pelännyt Moskovassakaan joutuvani paastolle, vaikka rantakuntoon pääsemiseksi sekään ei olisi pahaa tehnyt. Mutta nyt vain on niin, että jokainen ennakkoluuloinen on väärässä ainakin mitä Moskovaan tulee. Enpä muista, milloin olisin lomalla syönyt näin hyvin! Moskovassa oli ilo käydä ravintoloissa ja kahviloissa.

Ensimmäiselle lounaalle oli kiire, koska oli kamala nälkä. Kun nousimme metrosta keskustassa, menimme suunnilleen ensimmäiseen ravintolalta näyttävään paikkaan. Oli brittityyppinen pubiravintola, jonka kolmen ruokalajin bisneslounas maksoi suunnilleen saman verran kuin lasillinen italialaista viiniä. Ruoka oli hyvää, salaatti yksi parhaita kreikkalaisia. Laihassa liemessä kelluva muna ehkä oli ruokalajina vähän eksoottinen.

Moskova

Moskova
Perusruokakin voi maistua todella hyvälle.

Moskova

Moskovassa pätee sama kuin missä vain muualla: jos haluat hyvää ruokaa, älä syö ostarilla. Onhan tähän säännön vahvistavia poikkeuksia, mutta pitsa ja risotto ostarin italialaisessa olivat mauton pettymys. “Mättöä”, sanoi matkakaveri pitsastaan, jonka oli syönyt, ennen kuin risottoni tuli pöytään. Sen sijaan vaikkapa oman kotiasemamme (Belorusskaya) viereinen lähinnä pubilta näyttänyt ruokapaikka tarjosi mainiota, olettaisin että venäläistä ruokaa. Aika monilla seurueilla oli perjantai-iltana pöydissä pikkukannu votkaa, lätkä pauhasi, kuten pubissa olettaa voi, mutta tunnelma oli mukava.

Moskova

Moskova
Lohta, perunaa ja astetta enemmän juustoa

Moskovassa on valtavasti kahviloita, jotka koituvat ainakin minun kohtalokseni. Venäläiset taitavat herkkujen tekemisen! Onneksi kävelimme reilun kymmenen kilometrin päivämatkoja, joten pieni tankkaus oli suorastaan välttämätöntä. Paikkojen nimiä ja sijainteja en osaa kertoa, mutta vastaavia on kaikkialla. Monessa maassa suosikikseni muodostunut Paul-ketju kalpeni paikallisille kahviloille. Koska oli aika viileää, otin aika usein kaakaon – tai luulin ottavani. Tilaamalla hot chocolatea saa Moskovassa todella kuumaa suklaata: kupillinen sulatettua suklaalevyä, ole hyvä. Listalta on paras etsiä kakao, jos haluaa laihahkoa maitokaakaota. Näiden välimuoto olisi ollut ihanne.

Moskova
Yhdessä monista GUM-tavaratalon kahviloista. Ensi kosketukseni sulatettuun suklaaseen. Todella hyvää, mutta muutama kulaus riitti suklaan tarpeeseen.

Moskova

Moskova
Voi miksei meillä ole kotikulmilla tällaista paikkaa, josta saisi take away -ruokia.
Moskova
Tällainen välipala tällä kertaa
Moskova
Ei pärjännyt Paulin kumimainen leivos muille herkuille ollenkaan.

Emme ole varsinaisesti kulinaristeja. Jotkut tuttuni kertovat, että heillä voi mennä reissussa ravintolaillalliseen hyvinkin 500 euroa. Apua! Sillä rahallahan pitää syödä Euroopassa viikko ja Aasiassa useampi. Moskovassa onnistuu syömään hyvin ja edullisesti, mutta siellä saa myös upeat puitteet ja mielettömän hyvää ruokaa, jos on valmis panostamaan kolminumeroisen summan, joka kuitenkin alkaa ykkösellä. Jopa kahtena iltana kolmesta panostimme puitteisiin ja ruokaan, ja yhtään ei rahanmeno harmita. Sille todella sai vastinetta.

Vasanta näytti jo ulkoa hyvälle. Se näytti oikeastaan niin kalliilta ja hienolta, ettei sinne ole varaa mennä. Lauantai-iltana kävimme siellä drinkillä. Lähtiessämme näimme ruokalistan, joka ei vaikuttanut ollenkaan pahalta. Ei siinä takkia enää kehdannut alkaa riisua, mutta palasimme seuraavana iltana.  

Moskova

Moskova

Vasanta-ravintolassa on kaksi salia: etummainen barokkityylinen ja takana maurilaista tyyliä oleva. Barokkisalissa on mukavat sohvat, joilla voisi istuksia vaikka koko illan – ja myönnettävä on, että kotvasen viihdyimmekin. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää. Alkuruoat, pääruoat (lisukkeet erikseen) ja poliitikkomaisesti sanottuna normaalit ruokajuomat (meidän tapauksessamme normaalia runsaammat, eli alkudrinkit, viini ruoan kanssa ja jälkkärijuoma) maksoivat 106 euroa.  

Moskova

Moskova
Lammasta, koska meillä oli pääsiäinen. Venäjällä se on vasta nyt, viikkoa myöhemmin.

Brasserie Most näytti kristallikruunuineen ulospäin taas sellaiselta, että kaukaa tulisi kierrettyä melkeinpä missä päin maailmaa vain, mutta ruokalista ei ollutkaan hinnoiltaan pelottava. Onneksi uskalsimme sisään, sillä ruoka oli ehkäpä vielä Vasantaakin parempaa. Proseccot, ruokaviinit, alkuruokasimpukat ja pääruoat maksoivat täällä 140 euroa. Koska emme yleensä laita ruokaan tällaisia summia, se tuntui aika kalliilta, mutta kyllä rahalle vastinetta sai, olihan toinen pääruoka kuitenkin waiguhärkää ja kuulemma yksi parhaita pihvejä koskaan.  

Moskova

Moskova

Moskova

Moskova
Mitä tonnikalaa!
Moskova
Lisukkeeksi parsaa

Ehkä merkillisin ravintola ikinä tuli vastaan ihan sattumalta. Olin niin hämmennyksissäni sen outoudesta, etten huomannut nimeäkään katsoa. Se oli ulkoa kuin satulinna – eikä sisältä paljon poikennut. Eteisen seinät pullistelivat kuuluisuuksien kuvia: mm. Condoleezza Rice ja Muhammad Ali ovat käyneet siellä. Meidän oli tarkoitus vain levähtää hetki, juoda limut ja jatkaa matkaa, mutta pitihän tuohon ympäristöön hetkeä pidemmäksi jäädä ja syödä keittolounas (joka valitettavasti 50-prosenttisesti oli pettymys).

Moskova

Moskova

Vastaus siis kysymykseen, saako Moskovasta ruokaa, on yksiselitteinen: kyllä saa, kaikille kukkaroille sopivaa, ja enimmäkseen oikein hyvää. Ruoan puutekaan ei siis ole syy jättää matkustamatta Venäjälle.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

4 comments

  1. Avatar

    Voi mikä ihana ruokapostaus! Tässähän tuli ihan nälkä. 🙂 Ja Moskova alkoi hieman kiinnostaa..

    1. Avatar

      Juu, tätä ei parane nälkäisenä lukea (tai viikonlopun jämäruokia lämmitellessä). 😉

  2. Avatar

    Kyllähän noista osa näyttää ihan syötäviltä … Mutta ennakkoluuloilla voi olla ihan hyvää pohjaa menneiltä vuosilta. Kaksi kertaa olen tosiaan naapurissa käynyt, kerran Leningradissa ja kerran Pietarissa, ja myös Pietarissa isomman firman tilaisuudessa ruoka loppui kesken, kun pitkän päivän jälkeen nälkäisimmät miehet ottivat ehkä enemmän kuin joku oli arvionnut ja kun pyydettiin lisää, että kaikki olisivat saaneet edes jotain, niin todettiin vaan, että ei ole eikä tule.
    Leningradin aikoihin hotelli Pribaltiskaja oli ainoa hotelli, jossa oli seisova pöytä ja parin päivän kärvistelyn jälkeen matkustettin metrolla sinne parina iltana syömään.

    Mutta, ehkä tätä nykyä Pietarissakin saa rahalla ruokaa, mutta aina ei ole ollut niin!

    1. Avatar

      Ihan syötäviltä? Sulla vissiin aika kovat vaatimukset ruoalle, koska minä koin saavani gurmeeta. Leningradin ajat epäilemättä olleet koko itäisessä Euroopassa vähän ankeita. Eipä ollut silloin meilläkään Michelin-ravintoloita. Mutta juu, ihmisillä on ylipäätään Venäjää kohtaan niin paljon ennakkoluuloja, että miksei sitten ruokaa. Mielelläni yritän niitä hälventää, vaikken itänaapurin ihailija noin muuten ole.