Taukoamaton sade alkoi ensimmäisenä iltana Moskovassa jo vähän ottaa päähän. Tuuli käänsi sateenvarjon, viima vihmoi ytimin asti, kameran linssi peittyi pisaroihin. Mikäs siinä, suomalaisille ihan normaali kevätsää. Mutta vaikka surkea ilma on vain pukeutumis- ja asennekysymys, pakenimme sitä maan uumeniin, Moskovan metroon. Maanalainen Moskova on nähtävyys siinä missä Punainen tori tai Kreml. Myönnän, että ihan Lonely Planetin neuvoilla valitsimme reitin, jonka varrelle osui mahdollisimman upeita asemia. Pysyttelimme maan alla pari tuntia. Kerran piti käydä leimaamassa lippu uudelleen, koska ajatus moskovalaisesta tarkastajasta ja minusta ilman voimassaolevaa lippua ei tuntunut tavoittelemisen arvoiselta.
Järkevämpää toki olisi ollut tehdä metrokierros muulloin kuin ruuhka-aikaan, mutta tulipa todistettua maanalaista meininkiä yhdessä maailman suurimmista kaupungeista. Aakkosten opettelu muuten myös helpottaisi. Kun oppaassa nimet ovat latinalaisilla kirjaimilla ja asemilla kyrillisillä, joutuu arvailemaan niiden muutamien kirjainten avulla, jotka tunnistan. Ilmeisesti tunnistan riittävästi, koska kertaakaan emme lähteneet väärään suuntaan.
Hyvä kierros alkaa Komsomolskayan asemalta. Siellä kannattaa hypätä kehälinjalle ja alkaa ajaa kierrosta vastapäivään. Tässä muutamia suosikkiasemiani:
Komsomolskaya on kuin palatsi
Komsomolskayan asemia on kaksi. Ne ovat yhdessä, mutta eri linjojen asemat ovat aivan erilaiset. Toisella linjalla on kalkkikivipylväitä, joiden huipulla on kommunistisen nuorisojärjestön, Komsomolin, tunnuksia sekä tiilipaneeleja. Asema oli ehdottomasti vaikuttava näky, mutta kun siirryimme toiselle saman nimiselle vaihtaaksemme kehäradalle, ei enää uskonut olevansa metroasemalla vaan lähinnä jossain palatsissa. Aseman katto on todella kaunis. Tarkemmin katsomalla näkee katossa mosaiikkeja, jotka esittävät venäläisiä sotasankareita.
Elegantti ja vähän romanttinenkin Prospect Mira
Prospect Miran asemalla katosta roikkuu kauniita valaisimia, ja sen pylväät ovat valkoista marmoria. Pylväiden yläosien kuvioissa istutetaan puita ja kerätään satoa. Koko asema henkii jonkinlaista harmoniaa.
Novoslobodskayan lasimaalaukset antavat vaikutelman kirkosta
Art nouveau -tyylisellä Novoslobodskayan asemalla on 32 lasimaalausta, jotka nopeasti vilkaistuna toivat minulle mieleen kirkkotaiteen, mutta tokikaan asemalla kuvat eivät ole uskonnollisia. Maalauksissa on kuvattuna erilaisia ammatteja, mutta vain älyllisiä ja luovia, jos nyt ammatteja niin voi luokitella. Keskushallissa on myös valtava mosaiikki Peace in the Whole World. Ihan ei tämän ihanteen mukaan maa elä, mutta komia oli työ, ei sitä kiistää voi.
Belorusskayan asema ylistää läntistä naapuria
Ylistettävä länsinaapuri ei tokikaan ole Suomi, kuten aseman nimestä on helppo päätellä. Jos oikein ymmärsin, Moskovan rautatieasemat on nimetty sen mukaan, mihin suuntaan niiltä junalla pääsee, onhan siellä mm. Kazanin, Kiovan ja Leningradinkin asemat. Tämä Valko-Venäjän asema oli kotiasemamme, ja kun sillä monta kertaa kulki, alkoi esimerkiksi sen erityiseen kattoon tottua eikä siihen enää kiinnittänyt huomiota. Katon mosaiikit kuvaavat Valko-Venäjän kulttuuria, taloutta ja historiaa Venäjän naapurina. Belorusskayan asemalle tulee myös Aeroexpress-juna Sheremetyevon lentokentältä (jonne ainakin Finnair ja Aeroflot Helsingistä lentävät).
Art Decoa Mayakovskayan asemalla
Stalinistisen arkkitehtuurin mestariteos on art deco -tyylinen Mayakovskayan asema. 33 metrin syvyydessä maan alla voi taivuttaa niskaansa ja katsoa ylös: katossa on 34 mosaiikkia, joiden teema on 24-hour Soviet Sky. Katsomalla ylös näkee edessään Neuvostoliiton loistavan tulevaisuuden. Asema on siis avattu syyskuussa 1938. Silloin tulevaisuus näytti toisenlaiselta kuin nykyään. Valmistuttuaan asema ällistytti arkkitehtuurillaan laajalti. Onhan se upea teräs-rodoniittipylväineen ja marmorilattioineen ja -seinineen. Sekä tällä että monella muullakin asemalla minua viehättävät erityisesti valaisimet: ovat meinaan eri luokkaa suomalaisten loisteputkien kanssa.
Kievskayan asema on kuin taidenäyttely
Kievskayan aseman valkoinen marmorihalli on yksi kauneimmista asemista. Minusta erityisesti sen valaisimet ovat uskomattomat. Taidenäyttelyvaikutelma syntyy koristeellisesti kehystetyistä freskoista, jotka kuvaavat perinteisiin asuihin pukeutuneita ukrainalaisia ja muuta idyllistä ukrainalaisuutta. Valtava fresko hallin päässä kuvaa kolmesataavuotista Venäjän ja Ukrainan yhteistyötä.
Veistokset hallitsevat Ploshchad Revolyutsii -asemaa
Jos Kievskayan seiniä koristavat maalaukset, Ploshchad Revolyutsii on kuin veistosgalleria. Asema on värimaailmaltaan jotenkin dramaattinen. Paikallaan liikkumatta seisovat, tummanpuhuvat jokseenkin oikean kokoiset ihmis- ja eläinhahmot lisäävät dramaattista tunnelmaa. Patsaita on monenlaisilta elämänaloilta, esimerkiksi vallankumouksen puolustamisesta, metsästyksestä ja koulutuksesta.
Jos katsot kuvia, huomaat, että koirahahmojen kuonot kiiltävät. Kiinnitin niihin huomiota ja nopeasti oivalsin, mitä tapahtuu: ohi mennessään melkein jokainen kosketti rajavartioiden koirien kuonoja. Miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, kaikki hipaisivat tai rutistivat ihan kunnolla. Aika suloista. Se tuottaa onnea.
Maailman pisimmät rullaportaat Park Popedylla
Pitihän maailman pisimmät rullaportaat päästä ajamaan, joten Park Popedyn asemalla nousimme maan pinnalle. Oli siihen toinenkin syy: piti leimata uusi lippu, ettei tule ajelleeksi pummilla. Kyllä portaat pitkät olivatkin. Ylöspäin mennessä vain taivastelin niitä, alaspäin teki mieli ottaa aikaa: paria sekuntia alle kolme minuuttia. Kyllä oli älykännykästä taas kyseenalaista hyötyä. Upeiden asemien sarjaan Park Popedy ei kuulu.
16 comments
Hei upean näköistä! Että voi pelkät metroasemat olla noin hienoja! Kai se on laitettava Moskovakin sille loputtomalle bucket listille. 🙂
Melkeinpä hävettää, että kesti näin kauan mennä Moskovaan. Se todella on hieno! Kehotan laittamaan listalle ja nostamaan pari pykälää ylemmäs. 🙂
Pietarissa, aikana jolloin kaupungin nimi oli vielä Leningrad, matkustettiin metrossa jonkin verran ja kun (vielä silloin) kyrillisiä kirjaimia en ollut opetellut, niin piti aina tsekata, että minkä nimisiä asemia on reitillä, yksi pitkä, kaksi lyhyttä ja sitten olemme perillä 🙂
Moskova on meilläkin jollain listalla, mutta ei tässä poliittisessa tilanteessa. Vaikka voihan tietysti olla, että tilanne ei muutu lähivuosina tästä paremmaksi, joten sillä logiikalla kannattaisi ehkä mennä nyt, mutta jos Venäjä ei ole ennenkään ollut kovin houkutteleva, niin nyt vielä vähemmän.
Eipä tietysti Intian kokoinen maa sitä huomaa, että yksi tai kaksi turistia jättää maan väliin, koska kohtelevat naisia huonosti tai Venäjä sitä, että turistitkin protestoivat Krimin miehittämistä – tai ehkä jopa huomaavat, jos määrät ovat sittenkin aika suuret! Mutta eivät tietysti välitä.
Mutten toki kiellä sitä, että varmasti Moskovassa olisi paljon – ja kaunista – näkemisen arvoista!
Kaikenlaisia systeemejä pitää kehitellä lukemiseen. 🙂
Minä olen ratkaissut niin, että en matkailullani ota poliittisesti kantaa. Jos haluan nähdä Moskovan, menen Moskovaan. Se ei ole kannanotto minkään puolesta tai mitään vastaan. Kohtaamamme venäläiset olivat lähes poikkeuksetta miellyttäviä ihmisiä. Se on minulle oleellisempaa kuin valtaapitävien perseily.
Wau, onpa tosiaan upen näköistä! Me just puhuttiin pääsiäisenä, että pitäis mennä Moskovaan. Sehän on niin ”lähelläkin” 😉 Huikeita kuvia!
Monella henkinen matka Venäjälle on paljon pidempi kuin fyysinen. Lento Helsingistä Moskovaan kesti tunnin ja 25 minuuttia. Se todella on lähellä. Ja kiitos. Minustakin kuvat antavat hyvin oikeutta asemien upeudelle!
Vitsit miten upeita kuvia ja metroasemia! Oon seikkaillut tuolla v. 2008, mutta yhtään kuvaa siitä ei taida olla. Oli ahdistavaa yksin yrittää selvittää minne mennä, joten tais jäädä keskittyminen muihin asioihin vähän sikseen 🙂
Kun varsinainen tavoite oli vain olla maan alla, ehti katsella ympärille. 🙂 Suunnistamisessa pelkillä kyrillisillä kirjaimilla oli kyllä venäjää osaamattomalle oma haasteensa.
En ole koskaan edes miettinyt lähteväni Venäjälle. Mutta jos löytyy lisää tällaisia nähtävyyksiä, niin voisi jo ruveta miettimään Moskovan lähtöä. Sehän olisi hyvä viikonloppu reissu kun se on noin lähellä.
Miten paljon viisumi kustantaa ja miten kauan siihen menee että saa sen?
Neva Toursilla, jonka kautta otin oman viisumini, kertaviisumi maksaa 77 euroa, ja siitä, kun lähetin paperit, meni alle kaksi viikkoa, ja viisumi tuli postissa. Postitus maksaa vähän lisää. Viisumi on siis verrattain kallis, mutta lentoja saa edullisesti, eikä Moskova ole kallis kaupunki elää. Siellä todella on paljon nähtävää. Pitkä viikonloppu tuntui minusta liian lyhyeltä, mutta jos ei koskaan ajatellut koko maahan menevänsä, voi viikonloppu olla hyvä pyrähdys käydä testaamassa viihtymistä. 🙂
Moskova yllätti minut täysin. Se oli oikeasti mieleenpainuva kaupunki kesähelteellä, hyvän ruoan ja nähtävyyksien vuoksi. Meillä oli vielä paikallinen opaskin, joka osasi viedä meidät toreille ja muihin mielenkiintoisiin paikkoihin. Meinasin lentää takapuolelleni ihmetyksestä, kun tämän metron näin. Ei mitään järkeä miten hieno. 🙂 Mielestäni suomalaisten pitäisi heittää ajatukset Venäjästä romukoppaan ja lähteä avoimin mielin liikkeelle.
Minusta oli mieleenpainuva ankeassa räntäsateessakin. Varmasti sinä pääsit nauttimaan siitä vielä ihan eri tasolla juuri sään ja oppaan vuoksi. Moskova todella yllättää, kuten juuri metro ja aivan mielettömän hienot ravintolat. Ennakkoluulot ovat niin turhia, mutta itsehän menettävät ne, jotka eivät mene. Vaikkapa se tyyppi, joka jakoi tämän jutun Facessa saatesanoilla ”Eip kiinnosta ryssän ojat”. 🙂
[…] Maanalainen maailma – yllättävä Moskovan metro on nähtävyys (Travellover -blogi) […]
[…] Katso lisää kuvia Moskovan upeista metroasemista Travellover-matkablogista. […]
Kiitos kirjoituksestasi Moskovan maanalaisesta maailmasta. Moskovan metroasemat näyttävät todella hienoilta, etenkin tuo Komsomolskayan asema, joka todella näyttää aivan palatsilta, ennemmin kuin metroasemalta, toivottavasti pääsen myös itse vierailemaan tuolla. Olen itse kiinnostunut kaupunkien maanalaisista maailmoista, tunneleista ja käytävistä ja niiden kuvaamisesta, sekä ROV-tekniikasta ja ROV-töistä.
Ole hyvä! Asemat todella olivat upeita. Kunhan iso-K tästä väistyisi, avautuisi maailma – maanalainenkin – taas!
Jostain syystä kommenttisi oli päätynyt roskapostiksi. Onneksi löysin sen sieltä.