Minä ja Trenitalia – mahdoton yhdistelmä. Lähdin ajoissa maanantaiaamuna asemalle. En tarkalleen tiennyt, missä se on, mutta reilun tunnin uskoin riittävän. Lopulta juoksin junalle. Löysin aseman helposti, sain lipunkin automaatista. Sain lähikadulta myös aamupalan. Vielä menee aikaa totutella, että leivät pitää erikseen pyytää, niitä ei suomalaisittain voi vain napata tiskistä. Löysin takaisin myös asemalle, mutta kun seurasin kylttejä raiteelle 3, päädyin aivan toisaalle. Joku sai hyvät naurut, jos seurasi poukkoiluani laiturilla. Oli pakko kysyä. Löytyi. Kylttien mukaan raiteelta kolme pääsee Taorminaan. Aivan väärä suunta. Kielitaitoni loppui, kun konduktööri selitti, miksi laiturimerkinnät ja junat eri paria. Juna kuitenkin olisi oikea.
Hienon päivän Ragusassa kruunasi taas junailu. Kävin hyvissä ajoin asemalla ostamassa lippua, koska unohdin ostaa sen tullessa. Asema kiinni. Laiturilla pari miestä. Kumpikaan ei puhu englantia. Sen verran sain selville, että lipun saa junasta. Koskaan en ole nähnyt moista tapahtuvan. Kaikilla on lippu, joka on leimattu aseman vihreissä leimauslaitteissa. Otin riskin ja menin liputta junaan. Kyllä vain sen saisi ostaa, mutta 7,65 euroa maksava lippu onkin 13 euroa. Ei meillä konduktöörinkaan kanssa yhteistä kieltä ollut, mutta ymmärsin, että saisin vielä ostaa nettilipun. Yritin, mutta sivu vaati rekisteröitymistä, ja se ei onnistunut. Lippua säätäessäni menetin parhaat valokuvauspaikat. Ragusa on aivan mieletön kaupunki, ja siitä saa parhaan käsityksen nimenomaan kaukaa, vaikkapa junasta. Jos siis joskus ajat Syracusasta Ragusaan junalla, istu menomatkalla junan oikealla puolella ja paluumatkalla vasemmalla (katsottuna niin, että kasvosi ovat menosuuntaan) ja avaa valmiiksi ikkuna viitisen minuuttia ennen tai jälkeen aseman, riippuu, kumpaan suuntaan olet menossa. Ai miksen kuvannut menomatkalla? Koska oli kameraongelmia (jotka lopulta fiksasin tampaxilla, mutta se on eri tarina).
Etukäteen vähän ihmettelin, miksi sama matka kestää junalla pari tuntia ja bussilla melkein kaksinkertaisesti. Ymmärsin, kun huomasin junan vähän väliä sukeltavan tunneliin. Aika jylhissä maisemissa mentiin. Karun kaunis on Sisilia, niin kaupungeissa kuin maaseudulla.
Pistäydyin turisti-infossa, kun sellainen osui reitille. Sain kartan ja kaupanpäälliseksi totuusarvoltaan vaihtelevaa informaatiota. Ragusa koostuu kahdesta osasta: vanhasta Ragusasta ja vielä vanhemmasta Iblasta. Niillä on korkeuseroa kolmisensataa porrasta (olin jostain lukevinani, en laskenut) ja jonkin verran ylä- tai alamäkeä, riippuu, mistä katsoo. Junantuomalle oli mukava kävellä portaat alas ja tulla bussilla takaisin. Infon naista on kiittäminen suuren puutarhan edestä kulkevan linjan 11 löytämisestä. Juuri sillä kohdalla ei nimittäin ole pysäkkimerkkiä lainkaan.
Ragusa on Unescon maailmanperintölistalla. Kaupungissa on kaikkiaan 18 Unesco-kohdetta, ja suurin osa on Iblassa. Ja suurin osa oli kiinni (lue kaikki). Havaitsin Syracusassa, että maanantaiaamupäivisin kaikki on kiinni. On tyypillistä Italiassa, että yhtenä päivänä kaupungin suunnilleen kaikki liikkeet pitävät ovet kiinni iltapäivään saakka. Elin toivossa, että muissa kaupungeissa päivä olisi eri kuin kotikylässä. Ei ole. Se on kuulemma koko Sisiliassa maanantai. Infon rouvan mukaan sen sijaan ruokaa kaupungista saa koko päivän. Ei ole mitään siestaa. Epäilin. Kannatti. Viimehetkellä pyyhälsin lounaalle.
Ragusa Ibla oli aavemaisen hiljainen. Saatoin pitkiäkin aikoja liikkua kapeilla kaduilla näkemättä ketään. Joillain aukioilla tai terasseilla saatoi istua pari turistia tai penkillä muutama eläkeläisherra. Luultavasti kaikki olivat valmistujaisjuhlissa, joita näytti olevan useita ympäri kaupunkia. Ai mistä tiedän? No kun keskipisteenä oli nuori ihminen hassu nelikulmainen hattu päässään.
Ragusa on siis hieno kaupunki. Vajaat 30-asteinen heinäkuun päivä ei ole paras siellä vierailuun, koska kaupunki todella on mäkinen, ja jos jotain haluaa nähdä, on paras kulkea jalan. Ihan istumakengilläkään en kylille lähtisi. Kunnon kengillä ja nestetankkauksella pärjää kyllä. Liikuntarajoitteiselle Ragusa on varmasti hankala. Jonkin verran on myös hyvännäköisiä kauppoja, ja alennusmyynnit olivat joissain alkaneet, joissain alkavat huomenna tai ensi viikolla. Ilmastoiduissa liikkeissä pärjää vähän lämpimämmälläkin. 🙂
