Päiväksi saaristoon – Hydra

Koska olen Välimerellä, halusin nähdä myös vettä. Ystäväni suositteli päiväretkeä jollekin lähisaarista. Kehui erityisesti Hydraa. Kyselin eilen hotellilta, kannattaako liput ostaa etukäteen. Tiesin niitä saatavan netistä, mutta vastaanoton erittäin ystävällinen kaveri kehotti menemään läheiseen matkatoimistoon. Siellä kertoivat, että keskiviikkona saattaa olla lakko. Kahdelta iltapäivällä tietää, alkaako lakko vai ei. Kun iltapäivällä kävin uudelleen, tiedettiin lakon alkavan. Pääsisin kyllä Hydralle, mutta vain turisteille tarkoitetulla risteilyllä, joka käy kahdella muullakin saarella. En ollut sellaista suunnitellut, mutta pelkät matkat Hydraan kantosiipialuksella maksaisivat 51 euroa, mutta nyt saisin 79 eurolla kuljetuksen hotellilta ja takaisin, koko päivän risteilyn katamaraanilla ja vielä lounaankin. Kaikille saarille lupasivat 2,5 tuntia omaa aikaa maissa. Koska olin orientoitunut häipymään hetkeksi kaupungista, ostin Hydraiki-nimisen firman järjestämän risteilyn. 

Kyselin illalla hotellilla, mihin aikaan voisin saada aamiaista, koska lähden aikaisin saarikierrokselle. Mene vain rauhassa syömään, ei bussi kuitenkaan tule ennen kuin kymmentä yli, mies vastasi (eri kuin aamulla). En minä sentään uskaltaisi moista ratkaisua tehdä, vaan suomalaisena nökötän kyllä treffipaikalla ajoissa. Paitsi etten ehtinyt sinne asti: 6.50 soi puhelin. Oppaani odottaa jo.

Olin ensimmäinen mukaan poimittava. Puolessa tunnissa oltiin vasta Syntagmalla ja bussiin oli ehtinyt kerääntyä kaikenlaista joukkoa. Keski-ikä retkeläisillä on aika korkea, jollei paria lapsiperhettä lasketa. Illalla valmiiksi hakemani aamupalasämpyläkin tuli tarpeeseen. Taitaa olla pitkä päivä edessä. 

Kippo on ihan reilun kokoinen baareineen ja usko tai älä, kauppoineen. Japanilaisnaiset rynnivät heti aamusta ostoksille. Popcornin käryn oli ehkä tarkoitus kiihdyttää ruoka- tai juomahaluja, mutta valitettavasti vaikutus oli päinvastainen. Kuitenkin kaikki vaikutti erinomaisesti järjestetyltä. Kun kaikki keräilylastilliset turisteja oli saatu kippoon, se lähti vähän yli kahdeksan liikkeelle. 

Infossa saivat minut ostamaan viimeiselle saarelle retken. Mieluusti olisin vuokrannut taksin, mutta väittivät sitä kalliimmaksi kuin 25 euron retki. Retki on kallis, ja epäilemättä ainakin kaksin matkustavat pääsisivät taksilla halvemmalla. En kuitenkaan ollut aamutuimaan ehtinyt vielä kimppautua kenenkään kanssa. Jostain kai näidenkin pitää katteensa saada.

Ensimmäinen pysähdys oli Hydra, saarista kaukaisin. Hydran takia koko retkelle lähdin. Ystäväni oli kertonut minulle paikasta, kehunut sen kauneutta niin paljon, että sai innostumaan. Viimeksi vielä ennen matkalle lähtöään huolehti, että jos en pidäkään siitä. Ei huolta, Hannele, rakastin sitä!  Jo rantautuessamme vain koin itseni huijatuksi: matkatoimiston lupaama 2,5 tunnin visiitti olikin vain noin puolet siitä! Korkealla mäellä olevalle luostarille ei siis ollut mitäään asiaa, meneehän matkaan yhteen suuntaan koko käytettävissä oleva aika.

Lähdin satamasta suoraan pikku kujia sisämaahan päin. Ei tarvinnut mennä monen talon vertaa, kun olin yksin. Kaikki turistit ilmeisesti jäivät rantakadulle. Satamaan tuli toinenkin alus, joten muutama sata muutakin rantautui samaan aikaa, ja silti sain olla pitkiä aikoja itsekseni. Joitain paikallisia näin omissa askareissaan. 

Kivetyt kadut nousevat portaina rinteeseen. Yhtään autoa, mopoa, edes fillaria, saarella ei ole. Jos kantoapua tarvitaan, käytetään aaseja ja hevosia. Mikä rauha! Kun kiveys päättyy ja polku jatkuu hiekkaisena, ei kannata jatkaa matkaa. Pari kertaa kokeilin ja aina päädyin takapihoille, ei niin hoidetuille alueille.

Rantakadusta tuli mieleen Italian Portofino. Hydran sanotaan olevan paikallisittain fiini, rikkaiden ja kuuluisien suosiossa. Samaa sanotaan Portofinosta, mutta siellä sen myös hetkessä huomasi, kun päätyi Hermes’n liikkeen kulmalle tai katsoi ruokalistojen hintoja. Kaikki tällainen hienostelu Hydrasta puuttuu, ja ravintolat näyttävät suomalaisittain jopa edullisilta. Tietenkään nyt ei ole sesonki, mutta tuskin Hermes muuttaa Hydralle heinä-elokuuksi

Hydra olisi ehdottomasti palaamisen arvoinen. Pari päivää viihtyisin helposti. Siinä ajassa saari olisi aika hyvin kävelty.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Hydralta.

Katamaraanissa Kreikan saaristossa 2.4.2014