Nyt alkaa seikkailu – kaksi kuukautta maailmalla

Nyt alkaa seikkailu – kaksi kuukautta maailmalla

Aamu alkoi helpotuksen kyynelillä. Löysin timanttiriipuksen, jonka olin uskonut pari päivää aiemmin kadottaneeni. Se löytyi niin mystisestä paikasta, että oli pakko alkaa uskoa kohtaloon. Sen oli pakko olla hyvä merkki, enne, että matkani ainakin alkaisi hyvin.

Jos jonkinlaista säätöä reissuun on liittynyt. Turkish Airlines on fiksaillut lentojani* kolmesti. Ensimmäinen oli ihan kesy: vain vajaa tunti eteenpäin yhtä Turkin sisäistä lentoa. Sitten tuli pommi: odottelua keskellä yötä Istanbulin kentällä 5,5 tuntia ja perillä vasta seuraavana aamuna Muglan kentällä Dalamanissa. Seuraava pommi tuli päivää ennen matkan alkua: lähtö aikaistuu seitsemällä tunnilla. No niin, ei muuta kuin valmistelemaan astetta rivakammin ja varata yksi hotelliyö lisää. Sitten vielä päivää ennen lähtöä kuulin päässeeni VR:n Reilireportteriksi. Ehdin kuitenkin hakea reilipassini ja ohjeet. Jiihaa!

Untitled

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa asioita. No okei, joitain on, mutta tällaisia matkailuun liittyviä. Nelikymppisenä voi lähteä reilaamaan. Sen voi aloittaa ykkösluokassa, edelleen rullata matkalaukkua (ehkä aivan tajuttoman typerä ajatus) ja asua laatuhotelleissa. En minä sentään toiseksi ihmiseksi muuttunut. Reilireporttereita valitaan 15 kaksikkoa ja kuusi oli vielä maanantaina valitsematta. Pitäisikö sinunkin hakea vielä mukaan? Reililippu ratkaisi, miten pääsen kahden kuukauden kuluttua takaisin kotiin.

Untitled

Tällä hetkellä reittisuunnitelmani näyttää tältä:

Turkista aloitan. Viivyn Dalamanissa yhden yön lentojen muuttumisen vuoksi. Jatkan Fethiyeen ihanaan vain aikuisille -hotelliin, sieltä Dalyanin (vähän historiaa ja kalliohautoja), Pamukkaleen (historiaa ja luonnonihmeitä), Izmirin (kaupunkielämää ja retki Unesco-kohteeseen Efesokseen) Göremeen (kuumailmapallolentelyä ja omalla terassilla istumista), Uchisariin hotelliin, josta en usko kahteen vuorokauteen poistuvani ja toivottavasti Mont Nemrutille (etsin vielä retkeä, koska en halua lähteä ajamaan kahdeksaa tuntia suuntaansa). 

Viivyn Kappadokian alueella aika kauan. Sille on syynsä: se oli tärkeä isälleni. Vaikka hän oli jo huono liikkumaan, hän halusi Göremeen vuosittain. Kun muut kävelivät kylille, isä meni taksilla, mutta hän oli siellä, missä tapahtui. Ehkä tapaan ihmisiä, jotka olivat isälleni tärkeitä. Heitä, joiden vuoksi hän vuosittain palasi. Äiti, jos luet tämän, ehkä lähetät sähköpostilla koordinaatteja, mistä löytäisin heitä. Ehkä lähetät kuvan isästä. Voisin näyttää sitä ja kysellä, tunsiko joku tämän miehen. Kaikissa kuvissa Göremessä hän hymyilee. Minäkin haluan sinne hymyilemään. 

Lennän Turkista Kroatiaan. Zagrebissa tutustun taas yhteen eurooppalaiseen pääkaupunkiin, ajelen Plitviceen, josta olen nähnyt niin paljon ihania kuvia, ja ympäri Istriaa (ei vielä tarkemmin suunnitelmia). Luovutan auton pois ja hengailen pari päivää Pulassa. (Minusta on hauskaa sanoa olevani pari päivää pulassa.)

Pulasta otan lautan Venetsiaan. Vietän viikon omalla Interhome-kämpän terassilla oranssien kattojen yllä ja ehkä vähän kanaalien rannalla, pitkästä aikaa Muranossa, Buranossa. Juon proseccoa San Marcon aukiolla, Belliniä lempilaiturilla. Kävelen kujia, otan satoja valokuvia, kuuntelen gondolieerien laulua, vaporettojen kolahduksia laituria vasten. Venetsia on niin minun paikkani. Rakastan sitä.

Sitten hyppään junaan kohti Sloveniaa ja Brdan aluetta, johon ihastuin pääsiäisenä. Ihana hotelli Grediç viinikellareineen ja sampanjahuoneineen odottaa minua, samoin Brdan viinialueen ulkoilureitit, ehkä sähköskootteri ja seikkailut joka tapauksessa. Laitathan seurantaan Facebookissa VR – yhteisellä matkalla. Olen linjoilla livenä 17.7. kello 18.30. Näytän sinulle Grediçin ja kerron, miten on reilailu lähtenyt sujumaan.

Mutta sitten? Itävaltaa, Tsekkiä, ehkä Puolaa. Mustana hevosena tuli Romania. En todella vielä tiedä. Aivan huima fiilis, että oikeastaan koko Eurooppa on mahdollisuus (paitsi Baltia, koska ei kuulu Interrail-alueeseen). Mutta jossain olen 21. heinäkuuta ja taas livenä linjoilla.

Onko sinulla jotain must see -paikkoja Itävallassa, Tsekissä, ehkä Puolassa, Saksassa? Otan mieluusti vastaan kohdeideoita.

Untitled

Ihan yksin en lähtenyt. Mukana on juoppopingviini, joka tappelee humalassa. Madagaskarin-juttujen alta löytyy tämän kaverin tarina. Se on aika kiva, vaikka itse sanonkin.

Vaikka Turkish Airlines säätää lentoaikoja, lennolla palvelu on hämmentävän hyvää myös turistiluokassa. Pääruoissa on kaksi vaihtoehtoa, viineissä turkkilainen ja muunmaalainen vaihtoehto, gintoniciakin tarjoillaan – ja luonnollisesti ilman lisämaksua. Sisäisillä lennoilla pääsee iisisti ja edullisesti vaikka minne. Turkkiin voi lähteä seikkailemaan ilman matkatoimiston pakettisysteemiä. Matkamessuilla myydään aivan hullunhalpoja tarjouslentoja. Minä tykkään!

Tämän viikon teen etätöitä. Perjantaina heitän läppärin nurkkaan ja kaivan esille vain reissujuttuja ja bloggaamista varten. Laitan sähköpostiin olen lomalla, palataan asiaan joskus syksymmällä -viestin.

Koskaan en ole ollut yhtäjaksoisesti näin kauaa reissussa. En tiedä, onko mukana liikaa vai liian vähän tavaraa. En tiedä, missä pesen tai pesetän vaatteita. Mutta kai kaikki järjestyy. Teen matkalla jonkin verran yhteistöitä eri tahojen kanssa. Vaikka postauksen lopussa lukisi Yhteistyössä XX:n kanssa, juttu on ihan omani, mielipiteet omiani. Jos jutut vaikuttavat hehkutuksilta, olen vain valinnut kumppanini oikein. Mielipidettäni ei ilmaisilla hotelliöillä voi ostaa. (Ehkä tiesitkin sen jo.)

“One more gin tonic?” kysyy stuertti. Kyllä kiitos. Olen minä ajatellut, että pari kiloa kevyempänä voisin palata kotiin, mutta en aloittanut askeesia vielä ensimmäisellä lennolla. Silloin elämä, aurinko ja edessä häämöttävä loma hymyilivät. Edessä oli paljon stressittömiä viikkoja.

* Yhteistyössä Turkey Ministry of Culture and Tourism

Next Post:
Previous Post:
There are 14 comments for this article
  1. Noora | Kerran poistuin kotoa at 19:51

    Aivan ihanan monipuolisia suunnitelmia! Mäkään en ole koskaan ollut noin pitkää aikaa putkeen reissussa. Tällaisia suunnitelmia lukiessani harmittelen joskus vähän omaa ammatinvalintaani, joka vaikka ihana onkin niin ei oikein mahdollista noin pitkiä seikkailuputkia. Ainakaan kovin helposti. Itävallassa ihastuin pari kesää sitten Kitzbühelin ja Innsbruckin vuorimaisemiin. Tsekistä Brno taisikin jo sulla olla korvan takana. Kivaa seikkailua 🙂

    • Annika Author at 22:40

      Joo, Brno on korkealla tavoitelistalla. Reilikaveri haluaisi Itävallassa öö Graziin (onko sen niminen paikka?). Ihan ei ole suunnitelmat vielä kasassa kuin Plitviceen saakka tai jotain. Oikeastaan tällainen on aika hauskaa. Voi hetken kuvitella olevansa nuori, vapaa ja huoleton.

  2. Elina | Vaihda vapaalle at 20:07

    Ei vitsit nämä sun reissut ovat mahtavia. Ei musta vaan olisi lähtemään kaksin juopon pingviinin kanssa reissuun. 😀 Huippua reissua. Seurailen innolla. 🙂

    • Annika Author at 22:38

      No niin, kun ei juoppoon pingviiniin oikein voi tiukan paikan tullen luottaa. Toivon siis, ettei tiukkaa paikkaa tulisi. 🙂

  3. sonjanette | FIFTYFIFTY at 20:26

    Voi vitsit mikä reissu tulossa, aivan upealta kuulostaa! Kappadokia on niin munkin listalla. Miten sinne VR:n juttuun voi vieläkin olla paikkoja vapaana? 😮 herranjestas, jos en olisi jo suunnitellut kaikkea muuta kesäksi, hakisin HETI. Ja eikö mulla kyllä lomaakaan olisi… 😀

    Mä olen muuten aina miettinyt, että mitä sä oikein teet työksesi, kun noin ihanan paljon saat reissata! 🙂

    • Annika Author at 22:37

      VR täyttää paikkoja vähitellen. Alkoivat siis täyttää ennen hakuajan päättymistä.

      Olen ollut Kappadokiassa 19-vuotiaana. Silloin se oli minusta tosi tyhmä. Olenkin nauranut, että paikka on vissiin muuttunut tosi paljon, kun se nyt mua kiinnostaa… Vähän ovat intressit muijalla muuttuneet.

  4. Jenna / With huge passion for life at 14:33

    Huikeeta reissua!! 🙂 Suunnitelmat kuulostavat niin hyviltä. Zagreb ei muuten ollut mikään kummoinen paikka, joten ihan älyttömästi aikaa ei sinne tarvitse varata. Itävallassa on paljon nähtävää ja Graziin sun kannattaa ainakin suunnata.

    • Annika Author at 18:37

      Kiitti!
      Kolmeksi yöksi mulla on majoitus Zagrebissa. Pari päivää ehdin olla. Mulla on toiselle päivälle opas. Toivottavasti hän näyttää kaiken kiinnostavan, vähän jotain erilaistakin ehkä.

      Pitääpä googlata Grazia, jos sinultakin tulee ääni sille.

  5. Ari at 09:56

    Pyysit suosituksia. Riippuu toki paljon mitä haluaa, mutta tässä joitakin. Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka paljon:
    Itävalta: kaikki alppikylät, joissa pääsee n. 2000 metriin, Grazia kaikki kehuvat (en itse käynyt), Salzburg, Kufstein
    Tsekki: Cesky Krumlov on must ja Praha tietty, mutta siellähän olet käynyt, Telc ym. pikkukaupungit ympäri Tsekkiä
    Puola: Krakova on must
    Saksa: kaikki pienemmät kaupungit kivoja ja tietysti München

    Ja miljoona muuta 😀

    Hyvää ja vivahteikasta matkaa

    • Annika Author at 16:24

      Mulla hyvin samanlaisia ajatuksia. Reilikaverilla myös. Mustana hevosena tuli myös Romania. Kiirettä pitää..,

  6. säppä at 04:34

    Ihan mahtavaa, että lähdet reilaamaan! 🙂 Ja just omalla tyylillä se pitää tehdäkin. Mekin “omituisesti” reilattiin viimeks koirien kanssa ja yks mun kaveri reissas vuos sitte junaillen puolisonsa ja pienen vauvansa kanssa – ja hyvin sujui! Jään mielenkiinnolla seuraamaan. 🙂 Kivaa reissua!

    • Annika Author at 09:09

      Te matkustitte koko perhe. ❤️ Joskus olisi kyllä kiva ottaa Pippo-spanieli mukaan johonkin koiraystävälliseen maahan. Mutta kun halua lentokoneessa laittaa ruumaan. Juna siis olisi vaihtoehto, mutta myönnettävä on, että en ehkä ryhtyisi. Mutta aivan hurjan siistiä, että lähditte!

  7. Petra at 15:42

    Reissusi kuullostaa kyllä mahtavalle. Aion seurata sitä tarkasti. Instassa onkin ollut jo ihania kuvia. En ole perehtynyt blogiisi vielä kovin tarkasti, joten en ole täysin varma, missä olet ehkä jo käynyt. Saksasta suosittelen esim. Regensburgia, Rothenburgia ( virallinen joulukaupunki 🙂 ), sekä Rheinin varren pikkukaupunkeja esim. Rudesheimia. Nuo kaikki mainitut paikat ovat mielestäni kauniita ja sopivia myös pikaiseen visiittiin. Tsekeissä Karlovy Vary on kaunis, Itävallassa alppikylät, kuten joku jo kommentoikin.

    • Annika Author at 15:51

      Kiitti vinkeistä! Missään mainitsemassasi en ole käynyt. Täytyy vähitellen alkaa laittaa paikkoja kartalle ja tutkia reittejä.

      Tämä koko retki on vasta alussa. Vasta vajaan viikon olen ollut matkalla mutta upeita juttuja jo kokenut. Kiva, että aiot pysyä mukana!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.