Istuin viimeisenä iltana hotellissa Plitvicessä ilman mitään tietoa, mihin seuraavana päivänä menisin. Vain Istrian niemimaa Kroatian pohjoisosassa oli päämääräni, mutta päätettävänä oli, mennäkö rannikolle vai sisämaahan, jos rannikolle, itä- vai länsipuolelle, ja vielä piti löytää mukava majoitus sieltä jostain. Itärannikolle olisi ollut lyhin ajomatka, mutta hotellit olivat kalliita, epämääräisiä tai veloittaisivat 20 euroa päivältä pysäköinnistä. Mutta sitten löysin aivan huippupaikan: 500 asukkaan Motovunin aika pohjoisessa, korkealla kukkulalla, ja tarjoushintaisen tosi söpön bed and breakfast Anticon. Ei ole ihme, että sen arviot Bookingissa ovat 9,5/10.
Motovun on päiväturistien suosiossa, mutta on siellä useita majapaikkojakin. Ravintoloitakin on monta, ja kolmessa päivässä ehdin niistä aika monta testata ja enimmäkseen ihan hyviksi havaita. Kroatialainen ruoka on aika samanlaista kuin italialainen, mutta varsinkin Istriassa on yksi omaleimainen piirre: melkein mitä vain saa tryffelillä maustettuna. Tryffelirisotto kuulostaa vielä ihan tavalliselta ja maistuu taivaalliselta, mutta söin myös tryffelillä maustettua tomaattikeittoa. Jonkin kerran kuulin naapuripöydästä, miten pihvi tryffelillä oli myös todella hyvää.
Motovunia kiertää pala vanhaa kaupunginmuuria. Sen kävelee viidessä minuutissa, kuten B&B:n omistaja sanoi. Ei kaupungissa oikein muuta varsinaista nähtävyyttä olekaan. Pikkuruinen aukio on kaunis, kirkkolla sen laidalla ilmeisen eläväinen seurakunta, koska ainakin sieltä kantautui kaunista mieskuorolaulantaa parina iltana. Vaikka kävelisi Motovunin jokaisen kadun, ei siihen kauaa aikaa menisi, mutta minusta se oli paras juuri vain rentoon oleiluun. Monesta kahvilasta tai baarista on upea näköala Istrian maaseudulle, ja viinilasillinen maksaa kaksi euroa. Tarvitaanko muuta?
Kyllä Motovunissa saa toimintaakin järjestettyä, jos esimerkiksi haluaa tryffeliretkelle metsään tai liitovarjoilemaan. Vaikka tryffelikoirat ovat älyttömän söpöjä, päädyin liitelemään. Motovunista liitovarjoilemaan lähteminen olikin aivan erilaista kuin muualla: voi lähteä kaupungin keskustasta, noin 50 metriä B&B:n ovelta. Muutama juoksuaskel rinnettä alas ja ollaan ilmassa. Tuuliolot olivat vähän huonot, ja odottelimme aika kauan. Ensimmäinen ylösottoyritys epäonnistui, koska varjo ei saanutkaan tuulta alleen, joten mustelmakokoelmani kasvoi taas muutamalla, mutta ei siinä mitään vaaratilannetta ollut. Vain kaaduimme ja varjon olkaimet hankasivat käsivarsiin.
Mutta liitely oli niin muutaman mustelman arvoista. Tämä pilotti myös kysyi toiveita ja huomioi sen, että en ole “let’s do some acrobatics” -tyyppiä, koska alan voida huonosti. Liitelimme pehmeästi välillä suoraan Motovunin yläpuolella, välillä maisemia ihailemassa kauempana. Suoraan kaupungin yläpuolella hetken jo mietin, miltä tuntuisi laskeutua keskusaukiolle, mutta ehkä se ei ole sallittua. En ehdottanut. Omia liitovarjoilukokemuksiani en kuitenkaan voi laittaa paremmuusjärjestykseen, koska kaikki ovat olleet niin erilaisia.
Motovun oli hyvä tukikohta myös muiden Istrian pikkukylien kiertelyyn. Välimatkat ovat autolla lyhyitä, joten ihan joka yöksi ei ole tarvetta vaihtaa osoitetta ja roudata kamoja.
10 comments
Tryffelirisotto kuulostaa hyvältä!
kävin tänä vuonna risteilyllä Dubrovnikissa, mutta sitäkin enemmän kiinnostaisi Split ja Krka luonnonpuisto
Dubrovnik ei näyttänyt minulle vuosia sitten parastaan. Oli loman ainoa sadepäivä, ja juuri silloin osuttiin kaupunkiin.
Motovun ja muut “kukkula-kylät” ovat Istrian kohokohtia – mutta helmet ovat rannikolla kuten Rovinjin kaupunki, jossa vietin viitisen vuotta kokonainen viikon kuukauden Kroatian ja Bosnian kierroksella. Motovunissa oli tällöin todella paljon taidegallerioita ja kaikenlaista workshoppia, johon olisi voinut osallistua – mm. maalauskursseja.
Mun kokemus rannikkokaupungeista jäi erilaiseksi. Minulle helmet olivat nimenomaan sisämaassa. Rovinj on tosi nätti, mutta en vakuuttunut loppuun asti. Sitten vielä mokasin itse täysin ja majoituin aivan väärässä paikassa, Umagissa, johon minun ei ikinä olisi pitänyt mennä. Mutta Istria oli kyllä oikein mukava kokemus viettää reilu viikko.
Vau mikä kokemus! Ja ihana tuo pikkukylä! Tuo mieleeni Gruyeresin vanhan kaupungin, se on prikulleen samanlainen. Pieni ja pittoreski.
Pieni ja pittoreski ovat hyvät sanat kuvaamaan Motovunia. Paikka, jossa ei oikeastaan ole mitään, mutta jossa on silti kaikki, mitä voi tarvita ja haluta. 🙂
Motovun jäi väliin kuukauden takaiselta Istrian road tripiltä – siitä yksinkertaisesta syystä, että kaverin unohtunut passi esti meitä pääsemästä ensin maahan, ja kaksi ainoaa päivää olivat ihan liian kiireiset kaiken tekemiseen. Näyttää ihan huikealta meiningiltä ja kyläkin oikea hitaan elämänmenon rappioromantiikan pesä! Oli pakko googlata tryffelikoira ja tui tui 😀
Joskus on kiva nähdä, että voi että, tuollainenkin paikka jäi näkemättä. Tulee halu palata, varsinkin jos oma reissu on ollut tosi kiva. Ehkä sun pitää ainakin mennä paijaamaan tryffelikoiria. 🙂
Hei,
Kroatia suomalaisen linssin läpi!
Kesä on ohi ja uskomme monen teistä lomailleen Kroatiassa ja palanneen sieltä usean hienon muiston kera. Olemme myös varmoja, että olette ottaneet upeita valokuvia eri paikoista Kroatiasta. Nyt on aika tuoda ne esille!
Kroatian tasavallan suurlähetystö kutsuu kaikkia Suomessa asuvia lähettämään Kroatiassa otetuttuja valokuviaan meille. Parhaat otokset kootaan näyttelyksi, joka järjestetään Helsingissä helmikuussa 2017.
Näyttely tulee olemaan osa tapahtumasarjaa, joka järjestetään Suomen ja Kroatian diplomaattisuhteiden 25. juhlavuoden kunniaksi.
Lähettäkää meille parhaat kuvanne Kroatiasta, kuitenkin korkeintaan 3 kuvaa/henkilö. Kuvien tulisi olla 3000 pikseliä leveyssuunnassa, JPG- tai TIFF-formaatissa. Kuvat tulee lähettää suurlähetystön sähköpostiin, croemb.helsinki@mvep.hr, otsikolla ”Croatia through the Finnish lense”.
Merkitsettehän sähköpostiin myös missä kuva(t) on otettu, sekä nimenne ja sähköpostiosoitteenne. Kuvien ei tarvitse olla tältä vuodelta, vaan ne voivat olla otettuja milloin tahansa.
Kaikki kuvat tulevat pysymään kuvaajiensa omaisuutena. Tiedostoja tullaan käyttämän valokuvien teettämiseen, ja valmiit valokuvat tulevat olemaan julkisesti esillä Helsingissä ja muualla Suomessa vuonna 2017. Kuvaajien nimet merkitään kuviin asianmukaisesti.
Digikuvia saatetaan käyttää projektin mainostamisessa, mutta siinäkin tapauksessa kuvien tekijä merkitään selkeästi kuvien yhteyteen.
Näyttelyn jälkeen kuvat tulevat olemaan pysyvästi esillä Kroatian suurlähetystössä Helsingissä.
Kuvat tulee lähettää 31.10.2016 mennessä
Odotamme mielenkiinnolla luovuuttanne ja näkemyksiänne Kroatiasta!
[…] Motovunin tunnelmiin pääsee myös esimerkiksi Unelmatrippi– ja Travellover-blogeissa. […]