Type and press Enter.

Matkalla Filippiineille

Lähdin Hongkongista kohti Filippiinejä todella ristiriitaisissa fiiliksissä. Majoituksia säädettiin viimeiseen aamuun asti. Uudenvuoden sesonki tarkoitti, että marraskuussa varatessa oli hotelleista jäljellä enää jämät: luukut ja huippukalliit. Airbnb:ssä oli ihan kiinnostavia vaihtoehtoja, mutta majoittajat eivät vastanneet viesteihin tai jättivät vastauksestaan huolimatta majoituksen vahvistamatta. Onneksi lopulta tuli pelastaja Norjasta: Øyvind ja hänen valtava talonsa.

Toinen todella jo rassaamaan alkanut oli sää. Kuivan kauden, eli noin niin kuin juuri nyt, pitäisi olla parasta aikaa matkustaa Filippiineille. Miksi sitten sääennusteet ovat jo viikkoja näyttäneet harmaata pilveä ja 80 prosentin todennäköisyyttä sateelle? Taifuuniaika on kesällä, mutta kas, taifuuni kuitenkin puskenut saarten yli juuri päivää ennen lentoani. Aasian-reissuksi tämä tuli vielä kaikkineen ihan älyttömän kalliiksi. Olin aika hermona, menevätkö rahat jokseenkin hukkaan. Cebun kaltaisella saarella kun ei ihan hirmuisesti ole puuhaa kaatosateessa.

Hongkongin kentällä sitten seisoin niin kauan väärässä jonossa, että olin myöhästyä Cebun lennolta. Kärsin elämäni pahimmasta jetlagista. Neljä yötä kukkumista alkoi verottaa järkeä. Cebu Pacifikin lento oli yksi erikoisimmista. Matkustamohenkilökunta on pukeutuneena farkkuihin ja kirkkaankeltaisiin pikeepaitoihin. Naapuri istuu penkissään selkä menosuuntaan päin. Hänen miesystävänsä käpälöi tyttöä kaiken aikaa. Tyttö on kyllä ajellut kainalonsa ihan juuri. Mutta ilmeisesti unohtanut pestä ne. Kuuluttavat etukäteen tilatuista ruoista. En ole tilannut, mutta annos kannetaan eteeni. Kuuluu lipun hintaan. En näe kenelläkään muulla lähettyvillä ruokaa. Kesken unien alkaa hirveä älämölö. Kilpailu! Kuka nostaa ensin esille passinsa, kuka boarding passinsa tai kuka nousee seisomaan ja hymyilee, saa palkinnon. Viimeisen kohdalla olo on jo aika epäuskoinen.

Untitled
Jalkakäytävät ovat Filippiineillä yleellisyyttä. Tien vartta kuljetaan.

Untitled

Cebun lentokentältä ja hotellilta (kävellen noin kolme minuuttia kentältä) saan annoksen filippiiniläistä ystävällisyyttä. Jos olen sulaa farkuissa ja pitkähihaisessa puserossa, olen sulaa myös ihmisten ihanuuden vuoksi. Se, että mitään kylttejä ei ole ja seikkailen tarpeettoman kaukaa ja autohallissa, ei ole kuin minun syyni. Lentokenttähotelli oli valinta siis siksi, että reissukaveri lensi eri reittiä ja tuli vasta keskiyöllä. Ehdin ottaa drinksun uima-altaalla ja tuntumaa elämään sandaaleissa ja uimahousuissa.

Mutta minua poltteli lähteä katsomaan paikallista elämää. Noin kilometrin päässä Cebun kentältä on kylä ja elämää. Vilkkaan tien ylittämistä on auttamassa mies, jonka työ on pysäyttää autoliikenne ja päästää jalankulkijat yli. Kolmannella kerralla tavatessamme kyseli nimeä, neljännellä puhelinnumeroa. Ajattelin olla ylittämättä tietä enempää. Mutta se oli tehtävä, jotta pääsin rantaravintolaan iltapalalle. Ja toiset kerrat palatakseni sinne, koska korttimaksu ei kelpaa ja minulla vain euroja ja Hongkongin dollareita. Uuden ja ihan hienon ravintolan naapurissa on hökkelikylä. Kaksi maailmaa kohtaa.

Untitled

Untitled

Untitled

Supermarketin yläkerrasta löysin adaptereita ja parikymmentä ihmistä katsomasta myytävänä olevista televisioista The Voice of Philippinesiä. Menin aikaa tappaakseni jalkahierontaan. Tunnin hoito neljä euroa. Samassa rouhittiin myös niskaan ja hartioihin verenkierto takaisin. Kun aloin ajatella, paljonko herttainen ja taitava hierojatyttö saa työstään palkkaa, en voinut kuin antaa suurehkon tipin. Tein sitten oikein tai väärin, solidaarisuuteni tätä naista kohtaan pakotti sujauttamaan setelin hänen käteensä.

Untitled
Hökkelikylät alkavat kylillä heti ostarin takaa.
Untitled
Kontrasti sadan metrin päässä olevan ravintolan kanssa on aika suuri.
Untitled
Toki oli kontrasti minun ja ympäröivän maailmankin kanssa melkoinen tätä siemaillessani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

8 comments

  1. Heheh, Cebu Pacific on kyllä legendaarinen! Me lennettiin sillä 2012 kun käytiin Filippiineillä ja meno oli JUST tollasta. Oltiin aika huuli pyöreänä noiden kilpailujen ja muun härdellin kanssa. Ei kai siinä muuten, jos vaan ehtivät samalla sitten pitää huolta matkustajien turvallisuudesta… toivottavasti. 😀

    Minne päin olette jatkamassa?

    1. Paluumatkalla oltiin ihan asiallisia. Paitsi että farkkuhameet ja ne neonväriset t-paidat. 🙂

      Itse asiassa ollaan jo takaisin kotona. Oldiin Badian Islandilla, Obongissa, Alcoyssa ja Mactanilla. Pysyteltiin siis Cebun saarella.

  2. Hehheh, lento kuulostaa tutulta minustakin, muistan nuo hassut kilpailut 🙂 Cebun kaupunki ei tehnyt aikanaan kovin suurta vaikutusta, joten mielellään jään odottelemaan mitä muuta siltä samalta saarelta löytyy, me ollaan aina jatkettu muille saarille. Filippiinit on (ainakin toistaiseksi) meidän suosikkimaa Kaakkois-Aasiassa ja voi hyvin olla että tänä vuonna taas lähdetään.

    1. Filippiinit teidän suosikki? Pitääpä blogistasi katsoa, missä olette olleet. Vaikka matkassa oli paljon hyvää, on päällimmäinen tunne melkoinen pettymys.

  3. Haha, kuulostaa tutulle tuo Cebu Pacificin tietokilpailu, naureskeltiin sille kans viime vuonna. Ja sitten se hirveä säätäminen, kun ihmisillä oli about sata nyssäkkää sen yhden käsimatkatavaran sijaan, ja tuttuun aasialaiseen tapaan tietty koko porukka hyppäs seisomaan kun koneen pyörät osui maahan. Huvitti.

    Ps. Meidän Hongkongin paluulento on nyt kestänyt jo yli 3 päivää… Istanbulissa ollaan, joskin ehkä mahdollisesti päästään tänään Helsinkiin, neljä vuorokautta aikataulusta myöhässä. On ollut melkoista.

    1. Voi ei! Minä vain laukkasin veren maku suussa Moskovassa terminaalista toiseen, koska Hongkong-Moskova-kone oli reilut 1,5 tuntia myöhässä. Onneksi oli niin paljon kaikkialta koneet myöhässä, että Helsingin-kone odotti. Muuten olisin jäänyt ehkä talvehtimaan -26-asteiseen Moskovaan. Miten Turkish Airlines on pitäånyt huolta matkustajista?

      Aasiassa lennoilla näkee kyllä kaikkea erikoista. Joskus tuntuu, kuin matkustajat luulisivat lentokoneen olevan kuin juna, josta on poistuttava minuutissa, jottei jää kyytiin. Tekisi mieli sanoa, jos kieltä osaisi, että tämä on nyt pääteasema, kaikki pääsevät ulos.

    2. Todella huonosti Turkish Airlines hoiti asian 🙁 Eka yö kylläkin kivassa hotellissa, hyvät ruuat jne. Mutta koko aikana ei ollut minkäänlaista tiedotusta tai ohjeistusta mistään, loputonta jonottamista vain. Yksi yö oltiin kentällä (turhaan, lento peruttiin keskiyöllä), viimeiselle ostettiin hotelli itse. Saa nähdä, saadaanko mitään korvauksia.

      Heh, hyvin sanottu tuo, että melkein kuin junassa olisivat, ja tosiaan pysäkkejäkin on vain yksi. Huvittaa, kun lentoemännät sitten huutaa epätoivoisina, että pylly takaisin penkkiin ja sassiin 🙂

    3. Voi että, kurja kuulla, että ei hoidettu kunnolla. Kaaos oli vissiin melkoinen. Turkishilla kun muuten palvelu pelaa ihan huippuhyvin. Ei saa minulta pisteitä Aeroflotkaan. Olisin kaivannut jotain tietoa jatkolennosta. Kun juoksee jättikentän poikki päästäkseen istumaan myöhässä olevaan koneeseen, ottaa vähän päähän. Että jos joku vaikka olisi kertonut, että kävellenkin kerkeää. Mutta eihän näitä tilanteita voi edes verrata!