Oma suosikkikohteeni Filippiinien-matkalla oli ehdottomasti Badian Island. Se tarjosi juuri sitä, mitä väsyneenä trooppiselle saarella matkustaessani haluan: mukavat puitteet, rentoutumista, omaa rauhaa, vähän hemmottelua mutta kuitenkin kosketuksen ympäröivään elämään. Vaikka olimme pikkuruisella saarella viiden tähden resortissa, porttien ulkopuolella asui pari tuhatta filippiiniläistä ja vähintään saman verran erilaisia kotieläimiä.
Cebun saaren yksi ongelma matkailijan kannalta on majoituspalvelujen jakaantuminen luukkuihin ja viiden tähden paikkoihin, joiden hinnat ovat muihin Aasian maihin verrattuna aika kovat. Sellaiset kivat satasen ja neljän tähden paikat puuttuvat oikeastaan kokonaan. Uuden vuoden aikoihin 300 euroa yöltä oli ihan normaali hinta laadukkaasta majoituksesta. Se on ihan överi hinta melkein mistä tahansa. Paljon se oli Badian Island Wellness Resortistakin, mutta kun saimme upgraden (koska blogi) pool villaan, oli hinta helppo unohtaa. Se oli oma pieni paratiisini, josta en halunnut aina poistua edes syömään. Onneksi huonepalvelu kantoi nuudelia ja kevytlimua ihan siihen omalle altaalle.
Wellnessiä hotellin nimessä en ihan ymmärtänyt. Oli siellä kyllä ihana spa, kaunein näkemäni, ruoasta viljellään omassa keittiöpuutarhassa hyvä osa, ja joidenkin villojen sijainti on pari sataa metriä rannalta ja ravintolasta ja matka on taitettava jalan, mutta turha takertua pikkuseikkoihin. Ainakin mielelle paikka on puhdasta hyvinvointia. Omalla terassilla voi katsella merta (ja jos omaa näköalaa ei ole, on rantaa ja terassia kyllä tarjolla tuijotteluun) ja sen takana siintäviä vuoria. Aina välillä maiseman rikkoo vene tai pari, minkä jälkeen laskeutuu taas rauha.
Niin, se ihana spa. Jalkojen pesuvedessä on kukkia. Kylpyammeessa on kukkia. Kun painaa pään hierontapöydän kurkistusaukkoon, näkyy iso maljallinen kukkia. Meren rannalla, avoinaisessa tilassa vähän puiden katveessa ei ole kuuma, vaikka muuten on. Tuulenvire vähän vilvoittaa. Nelikätinen hieronta on uusi kokemus. Hassu kokemus, kun symmetrisesti tuntee samanlaisen kosketuksen molemmilla puolilla kehoa. Mutta kun toinen hieroi päätä ja toinen jalkoja, tuli vähän outo fiilis. Mutta kokemus oli niin rentouttava, ettei sen olisi suonut ikinä loppuvan.
Hotelli on kuin eri maailmasta saaren kylän kanssa. Saimme oppaaksi kaksi nuorta, jotka kierrättivät ehkä parin tunnin lenkin ympäri saaren. Eipä sillä puolella ainakaan samaan aikaan muita turisteja näkynyt. Tuskin yhtä edes joka viikko. Mutta elämää siellä oli ja elämisen ääniä. Kiekui kukkoa, määki vuohta. Välillä ammui lehmä ja röhki sika. Kanoja ja tipuja juoksi pululla. Pieniä, siistejä taloja. Palmuja, vihreyttä.
Kapusimme alas luolaan, jossa säilytetään veneitä. Opastyttö kertoi melovansa joka päivä kouluun, tunnin suuntaansa. Koulupakkoa ei ole, ja valitettavan moni jättää koulun kesken eikä opi koskaan edes lukemaan. Pikkusaarella on alakoulu, mutta jos sen jälkeen mielii opintoja jatkaa, on päästävä Cebulle. Oli ihana kuulla, että paikalliset saavat kulkea hotellin veneellä, milloin vieraita tuodaan tai viedään pois, mutta säännöllistä tämä liikenne ei tietenkään ole. Siksi tyttö meloo kouluun. Pidin myös siitä, että hotellilla järjestetään joka ilta jotain ohjelmaa, ja esiintyjät ovat saarelta. Samoin he voivat saada resortilta puhdasta juomavettä. Olen kuullut muuallakin, miten ulkomaalaisomisteiset hotellit pitävät huolta paikallisista, eivät vain riistä, kuten moni ajattelee.
Auringon laskiessa on happy hour, trooppisia drinksuja parilla eurolla ja kaupan päälle oranssi auringonlasku. Siinä voi aperitiivilla herätellä ruokahalua. Jostain arvosteluista luin, että ruoka olisi Badian Islandilla kallista, mutta ei ollut. Oli se kallimpaa kuin huippuhalvassa saarivaltiossa muuten, mutta tasoonsa nähden edullista. Ensimmäisenä iltana söimme uima-altaan reunalla, toisena rannalla. Ravintola vaihtaa paikkaa joka ilta. Vaihtelua asiakkaille. Aika kiva ajatus. Ainakin varpaat hiekassa syöminen. Siitä tykkään.
12 comments
On kerta kaikkiaan houkuttelevan näköistä, kyllä kelpaisi tuo valo ja lämpö varsinkin tähän aikaan vuodesta. Ja varsinkin tuo terassin pikku uima-allas! Pidän siitä, että tuolla säilyy myös kosketus paikalliseen elämään. En ole tuolla suunnalla maailmaa paljoa reissannut, mutta etäisesti tuli mieleen indonesialainen Bintanin saari Singaporen kupeessa. Meillä oli rantamökki kivassa resortissa, mutta muu saari oli ainakin vielä silloin säilynyt ennallaan. Saarikierroksella ei juuri länsimaalaisia näkynyt. Kiinnostus Cebuun ja Badianiin heräsi sen verran, että tarkistin sijainnin kartalta ja katsoin uteliaisuuttani lentojen pituudenkin, vaikka tuskin tuonne tulee ainakaan kovin pian lähdettyä 🙂
Apua, Bintan! Olen myös ollut siellä. Oma kokemukseni oli aika toisenlainen. 🙂 Hotelli kiva, saari oikeasti aika autio, mutta kun osallistuttiin jollekin saarikierrokselle, päädyttiin Bazar Oleh-Olehiin, joka oli helvetti maan päällä: kopiokamaa ja pelkkä turisteja. Sen jälkeen olen jaellut vuoden bazar oleh-oleh -palkintoja kaikille kammottaville rysille. 🙂
Mutta sellainen ei ollut todellakaan Badian. Tykkään, kun hotellit ovat vuorovaikutuksessa, jeesaavat lähialueita, palkkaavat sieltä työntekijöitä ja ylipäätään levittävät hyvinvointia. Ja oma hyvinvointi on taattu omalla terdellä kaikessa rauhassa.
Tulipa hyvä mieli tuosta, että paikalliset saavat käydä resortista hakemassa puhdasta juomavettä 🙂 Näyttää niin ihanalta, että kotiinpaluu- ja matkamessuhöyryissäni olisin aivan valmis buukkaamaan lennot, jos vaan joku järjestäisi minulle lomaa ja rahaa 😀
Selasin joku aika sitten jostain syystä hotelleja Filippiineille ja törmäsin tuohon samaan, että sellaiset parempaa keskitasoa olevat hotellit puuttuvat ja tarjolla on kyllä hyvää, mutta samalla myös kallista. Hämmennyin, olin kuvitellut Filippiinejä edulliseksi kohteeksi. Enää en jaksaisi missään läävässä kuitenkaan asua, vaikka sitäkin on tullut harrastettua.
Tuo allaskuva näköaloineen on aika täydellinen… en ihmettele, ettei kiinnostanut lähteä yhtään mihinkään ♥
Tykkään myös, miten joissain paikoissa huomioidaan lähikylät ja tehdään hyvää. Badian Islandilla resortti ja kylä tuntuivat elävän jonkinlaiksessa symbioosissa.
Oleminen on muuten Filippiineillä hyvinkin edullista, varmaan yksi halvimpia maita, joissa olen ollut. Mutta majoituksen hinta ei ole missään suhteessa siihen muuhun hintatasoon. Vaikuttaisi, että vaatimattomammatkaan majoitukset eivät olisi mallia läävä (esim. jutussani Divepoint Alcoysta voit nähdä 2,5 tähden oikeasti tosi kivan paikan). Pitäisi ehkä vähän avoimemmin alkaa majoituksia katsella, ettei aina laittaisi valmiiksi rasteja tiettyyn tähtimäärään.
Aah Filippiinit, voi olla että taas tänä vuonna kutsuu! Upea uima-allas, täydellisyyttä. Tuommoinen kun olisi, niin olisi varmasti vaikea lähteä hotellista yhtään mihinkään. Filippiineillä omat kohokohdat on aina olleet upeat palmurannat, mutta toisaalta jos on tuollainen allas omassa huoneessa niin eipä niitäkään tulisi niin ikävä. Aika kallis kyllä tosiaan. Mutta kiva, että hotelli jotenkin ottaa huomioon myös ympäristönsä. Nelikätistä hierontaa haluaisin joskus päästä kokeilemaan, vaikka varmasti tuntuu vähän hassulta ekalla kerralla 🙂 Voi vitsi että onkin ikävä varpaat hiekassa illallistamista <3
Rantojen suhteen oltiin väärällä saarella. En tarkoita pikkuruista Badiania vaan Cebua, jonka kupeessa se oli. Cebulta puuttuvat varsinaiset paratiisirannat. Ei sillä, että olisin nitä kaivannut. Enemmän olisin tarvinnut kuitenkin jotain nähtävää. Näissä länsimaalaiselle hyvinkin matalan hintatason maissa on kyllä ihana käyttää kaikkia palveluja. Kävin pari kertaa hieronnassa ja jalkahidossa (Badianin ulkopuolella siis). TUnnin jalkahieronta 4 euroa, 1,5 tunnin kolko vartalohieronta muistaakseni kympin. Ei tartte lihakset piukeana olla Filippiineillä. 🙂
Näyttää kyllä varsin kivalta. Tunnistan tuon ongelma tuosta hotelliskaalasta: on vain halpaa tai tosi kallista. Kun kaipasi sellaista keskihintaista niin jäi saamatta. Lopulta kyllästyi totaalisesti susiin halpispaikkoihin ja marssin El Nidon kalleimpaan resorttiin joka siellä pääsaarella oli. Kelpasihan siellä, vaikkei ne puitteet ihan samanlaisia ollut kuin täällä.
Nelikäsihieronta kuulostaa ihanalle! Kyllä voisin vaikka heti sellaisen ottaa, ja sen puolen sen illallisen varpaat hiekassakin. 🙂
Aasiasta on yleensä helppo löytää niitä satasen tosi kivoja paikkoja, 130 euron huippuihania, muta ei ainakaan Cebulla ollut. Dive point Alcoy oli 2,5 tähden paikka eikä kyllä ollenkaan susi, päin vastoin. Että ehkä sen esimerkin jälkeen pitäisi rohkaistua laajentamaan omaa skaalaa, mutta pahaa pelkään, että oli poikkeus. Ja kyllä vain Badianin kaltaisessa sielu ja ruumis lepäävät. Hierontapöydällä ja muutenkin.
Hienot trooppiset maisemat.
Olen itsekin ihmetellyt sitä miten paljon lähes kaikkien (myös Euroopan) majoitusten hintaa on nostettu, jos esim. hotelli jossain Hampurissa maksaa 120e yö niin kyllä sillä hinnalla mieluiten yöpyisin vaikka Venetsiassa tai muualla. Jotenkin lähes kaikesta on alettu kiskoa, eikä asiaan vaikuta edes se on onko nähtävyyksiä vai ei. Aina ei voi edes olla varma saako paljon maksamalla hyvää asiakaspalvelua. Sveitsissä muuten otettiin 250 deposit maksu kun maksoi hotelliyön, oli aikamoinen yllätys. Myös se yllätti kun viime keväänä oli ensin noin 70e hintoja Gardalla ja kesää kohti hinnat nousivat 100-500e yö, jolloin päätin käydä vain keväällä. Ensi kesän aion kyllä viettää edullisemmissa kohteissa mikäli niitä vielä löytyy
Sesonkina hinnat ovat aina kovemmat. Kysynnän ja tarjonnan laki vain toimii niin. Nytkin olimme Filippiineillä kaikkein kalleimpaan aikaan juuri uuden vuoden tienoilla.
Deposit-maksun otto on ihan tavallista, mutta kieltämättä 250 (jos on euroja) on aika paljon. Onneksi se poistuu kortilta varauksista tosi nopeasti uloskirjautumisen jälkeen.
Filippiineissä itseä mietityttää se, että miten ihmeessä sieltä osaa yli seitsemästä tuhannesta saaresta valita ne oikeat 1-2, jos sinne lähtisi parin viikon lomalle? Haluaisin viettää muutaman päivän tuollaisessa bungalowissa oman altaan keran, mutta ehkä sitten tasaisesti haluaisin tehdä jotain pienimuotoisia retkiä luontoon ja mahdollisesti muihin nähtävyyksiin tutustuen. Jos joskus olisi ajankohtaista pidempi loma, niin viikko menisi varmasti mukavasti pelkästään allastuolissa lukiessa.
Tuo luolajuttu ja veneillä lähteminen oli mielenkiintoista ja tosiaan kertoo hyvin sen, miten erilaista esimerkiksi Suomessa asuminen on. Muutenkin hotellialueen ulkopuolella näyttäisi olevan tuolla eri maailma kuin hotellialueen sisäpuolella. Niihän se monessa paikassa muuallakin on.
P.S Rantakassi oli kiva, tuollaisia pitäisi olla enemmänkin hotelleissa tarjolla 🙂 Tärkeintä oli tietysti tuo puhtaan veden saanti paikallisille hotellilta!
Suurin osa asukkaista elelee vain 11 saarella, joten voisi kuvitella majoituspalvelujenkin sijoittuvan niihin. Tekee valinnan paljon helpommaksi. 🙂 Minulle on samalla tavalla tärkeää nähdä muutakin kuin hotellielämää. Enhän kahtakaan päivää malttanut vain makailla altaallani, vaikka se oli aivan ihana. Filippiinit varsinkin on aika turkasen kaukana. Jos näkee vaivan roudata ruhonsa sinne asti, kyllä kokisin loman menevän vähän hukkaan vain vuoria tuijotellessa. Paitsi että se oli kyllä kivaa sekin. Ja palmujen tuijottelu myös samalla, kun käänsin kirjasta sivua. 🙂