Kun kuulen sanan suomalainen liittymässä oikeastaan mihinkään, mikä liittyy ulkomaille matkustamiseen, jätän sen valitsematta. Lentoyhtiöitä ei lasketa. Mutta jos lukisin suomalaisesta liitovarjokoulusta Réunionilla, olisi matkalaukku jo pakattu. Jos nyt haluaisin oppia laitesukellusta, tekisin jokseenkin saman Divepoint Alcoyn kanssa. Pakkaisin kamat ja lähtisin sukeltamaan Nikon ja Teijan kanssa.
Divepoint Alcoy sijaitsee Alcoyn kylässä Cebun saarella, neljän tunnin bussimatkan päässä pääkaupunki Cebusta. Sinne ei eksy sattumalta. Filippiineille on oikeasti haluttava, Alcoyhin todella tahdottava. Mutta juuri näin 400 euron lentoja mainostettavan jonnekin päin Filippiinejä. Sisäiset lennot ovat halpoja, joten Alcoykin on kyllä saavutettavissa. Mutta kun katsoin ja kuuntelin muita asiakkaita, he todella olivat tulleet paikaille nimenomaan suomalaisen sukelluskoulun vuoksi.
Kun kyse on kuitenkin turvallisuudesta, ei haittaa, jos nämä seikat todella otetaan opetuksessa tosissaan. Liikaa kuulee juttuja sinne päin tekemisestä. Ainakin minulle olisi tärkeää oikeasti myös ymmärtää, mistä puhutaan. Jos englanti taipuu tämänkin alan sanastoon, mikä ettei opettele sukeltamaan missä tahansa, mutta jos kaipaa sitä, että puhuu opettajan kanssa samaa kieltä, on vaihtoehtona lennähtää Filippiineille. Tietenkin voi sukellella Suomessa aina niin lämpimissä vesissä ja ihailla haukia – tai kellutella menemään siellä, missä meri on turkoosi eikä ole puolta vuotta jäässä ja missä kaloissa enemmän värejä kuin suomalainen mies osaa värejä nimetä.
Divepoint Alcoyssa on mahdollista aloittaa sukeltajan ura ihan alkeista, aloittaa pinnan alle meneminen uima-altaalta ja kotiriutalta, johon pääsee kävellen suoraan rannasta. House reef on mainio paikka myös yösukelluksille. Kun aurinko on laskemassa, riutalla on hiljaista, mutta kun pimenee, koloistaan alkaa kaivautua jos jonkinlaista elävää. Divepoint Alcoyn hinnastot ja tarjolla olevat kurssit näet täältä.
Pienellä veneellä tehdään retkiä lähiseuduille ja isommalla päiväretkiä loogisesti vähän kauemmas. Suomalaiseen täsmällisyyteen tottuneelle ja muualla helposti odotteluun kärsimättömästi suhtautuvalle on ilo, että vene irrottaa ankkurinsa sovittuna aikana, ei puoli tuntia myöhässä. Jokainen on etukäteen toimittanut kamansa Diveshopille tai käynyt Teijan kanssa läpi vuokrakamat. Niitä ei säädetä enää sukellusaamuna, vaan ne pakataan valmiiksi laatikoihin, jotka löytyvät valmiina veneestä. Vain painovyöt pitää itse roudata. Saattoi siinä käydä niin, että divemaster-harjoittelijalta oli oma märkäpuku unohtunut, mutta muilla oli varusteet kaikki mukana.
Me olimme mukana vain kahdella päiväretkellä, joihin sisältyi kolme sukellusta. Niiden välissä oli tunnin tai puolentoista tauot. Pidemmällä nautittiin lounas. Tauoilla osa kävi snorklaamassa, osa makaili kannella auringossa tai temppuili veneen siivekkeillä (lähinnä junioriosasto). Ennen kamojen päälle vetämistä divemaster kävi läpi sukelluskohteen ja suunnitelmat. Sukeltajien taso huomioiden jakauduttiin ryhmiin.
Filippiineillä vedenalainen elämä on monimuotoista. Samoilla retkillä kanssani olleiden suomalaisten intoa oli ihana seurata. Monissa paikoissa maailmalla sukeltaneet olivat yksimielisiä siitä, että upeinta oli juuri täällä. Oman kameran jälki oli jostain syystä niin surkeaa, että jouduin turvautumaan lainakuviin. Kiitos siis Niko kuvista. Nikon kuvia pääset ihailemaan lisää Sukellus Asiaan -blogista.
Hurmaavan kilpikonnan jälkeen ei ehkä enää pitäisi sanoa mitään. Ehkä tuossa kuvassa on sanottuna kaikki. Mutta tätä sukelluskauttahan on jäljellä vielä huhtikuulle. Mitä luulet, joko pakkailet kamoja ja lähdet valashaiden tai jättiläiskilpikonnien toivossa Cebulle?
Loppuun vielä kuvia yösukelluselle lähdöstä samaan aikaan auringon laskiessa.
Yhteistyössä Divepoint Alcoyn kanssa