Type and press Enter.

Matkakalenteri alkaa täyttyä. Suunnitelmia syksylle ja talvelle

Tavoilleni täysin poikkeuksellisesti olen täyttänyt reissukalenteria jo helmikuulle asti. Olen istunut vähän pelottavankin usein läppärin ääressä luottokortti kädessä terapoimassa itseäni, kuten maanisen reissujen ostamisen olen itselleni ja kavereilleni perustellut. Mutta jokainen varaus on tehnyt minut onnelliseksi. Kolme maanosaa, suuntana itä, etelä ja länsi. Tuttuja kohteita, uusia kohteita tutuissa maissa ja jotain ihan erilaista, kuin mitä koskaan ennen olen tehnyt. Olen innoissani ihan jokaisesta pienestä yhden yön pyrähdyksestä pidempiin seikkailuihin.

Tallinna

Vaikka minulle helsinkiläisenä Tallinna on lähellä, hämmästelen, kuinka harvoin siellä tulee käytyä. Jouluteemalla olen kai käynyt viimeiset kerrat. Jotenkin minulle Tallinna on jäänyt edelleen vain vanhaksi kaupungiksi, sellaiseksi kuin se on ollut silloin, kun olen käynyt ensimmäisen kerran. Tiedän kaupungin muuttuneen hurjasti ja siellä olevan vaikka mitä kiinnostavaa, mutta onko se liian lähellä? Yksi pikapyrähdys ainakin on tulossa, veikkaan että ehkä toinenkin. Ollaan parinkin kaverin kanssa aiheesta puhuttu. 

Tallinna

Tallinna

Tallinna

Thaimaa

Tämä oli vähän hätäpäissäni tehty ratkaisu. Lomaviikko lähestyi, Euroopan lentojen hinnat alkoivat nousta pilviin, oli Finnairin tarjousten viimeinen päivä. Olin juuri ollut koko kesän Kaukoidässä, lokakuu on edelleen sadekautta – ja jostain käsittämättömästä syystä kuitenkin tartuin Bangkokin lentoihin. Eiväthän ne olleet edes mitenkään edulliset! Viimeiset viikot olen tuskaillut, minne jatkaisin. Bangkokiin en halua jäädä. Jostain luin, että paras sään puolesta olisi Vietnamin rannikko. Onneksi tarkistin: siellä voi sataa niin rankasti, että tulvii. Päätin unohtaa seikkailut ja jäädä Thaimaahan, luultavasti Hua Hinin ja Pranburin tienoille, joihin pääsen lentokentältä julkisilla. Olen henkisesti varautunut sateisiin, mutta luotan, että näen myös auringon – edes vilaukselta.

Pietari

Ihastuin viime vuonna Pietariin todella paljon. Koska viisumini on voimassa vielä jonkin aikaa ja tilaisuus tuli, miksipä ei yksi viikonloppumatka kävisi marraskuun alkuun. Sään puolesta ajankohta ei varmasti ole kaikkein paras, mutta kaupunkilomalla voi onneksi poiketa sisälle, istua kahvilassa, käydä museossa, liikkua metrolla. Ensimmäisestä kerrasta asti olen haaveillut vain päämäärättömästä vaeltelusta, koska auton ikkunasta näkyi kaikkialla upeita rakennuksia, kullattuja kupoleita, kaikkea kiinnostavaa.

Pietari

Pietari

Pietari

Pariisi

Rehellisyyden nimissä minä en oikeastaan pidä Pariisista. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, mutta en ole löytänyt kaupungista sitä jotain, miksi niin moni siihen rakastuu. Tästäkin huolimatta olen pitkään jo haaveillut viikonloppumatkasta sinne. Ehkä se on tullut näkemistäni kuvista vaaleanpunaisista macaronseista ja sampanjalaseista, vaaleanpunaisista kukista vasten Eiffel-tornia, parvekkeisiin nojaavista eleganteista ihmisistä suurissa aurinkolaseissa. Ehkä  marraskuinen Pariisi ei ole mitään näistä, mutta koska sain hankittua lennot pisteillä (Sky Teamilla pistelentojen ostaminen todella toimii. Ei tarvitse varata vuotta etukäteen, ei tarvitse olla vähintään kultakorttia, että saa varattua jne.), voin mennä taas vähän fiilistelemään, miltä kaupunki tuntuu. Onhan edellisestä kerrasta kuitenkin jo kahdeksan vuotta. Ehkä olen vähän pariisilaisempi tänään?

Pariisi

Pariisi

Pariisi

Bergen

Pitkä viikonloppu kalenterissa on minulle selvä merkki siitä, että jonnekin on mentävä. En enää edes muista, mistä sain idean mennä Bergeniin itsenäisyyspäivänä. Olisiko ollut ystäväni Skyscanner ja sen kaikkialle-haku vai jokin lentotarjousmainos? Mutta kun halvalla pääsi… Ajatus lumisesta Norjasta, vuonon rannan värikkäistä taloista, kaakaokupista lämmittämässä palelevia sormia, pipo korvilla muiden reippaiden ulkoilmaihmisten kanssa oli aika romantisoitu. Todellisuus nimittäin on ihan muuta. Bergenissä kuulemma sataa lähes aina. Joulukuinen sade ei Bergenissä suinkaan ole kevyesti leijailevia lumihiutaleita, koska Golfvirta. Kesti jonkin aikaa, että toivuin. Ei ole odotettavissa sitä, mitä kuvittelin, mutta on luvassa jotain muuta. Tulevatpahan sitten ainakin museot ja galleriat tutuiksi. 

Thaimaa ja jotain muuta

Joulukuussa lennän taas Bangkokiin. Se on ensimmäinen kerta, kun olen Thaimaassa sesongin aikaan, jolloin säidenkin pitäisi olla juuri sellaiset, mitä noilta kulmilta lähdetään hakemaan. Tämä matka on vielä osittain suunnittelun asteella, mutta ensimmäisen viikon tiedän: sen purjehdin Star Clippersin purjelaivalla Thaimaan ja Malesian vesillä. Olen ollut risteilyfani ensimmäisestä pikkuruisella, vanhalla Kristiina Cruisesin laivalla tekemästäni läntisen Afrikan risteilystä alkaen. Karibian risteilyt tutustuttivat toisenlaiseen risteilykulttuuriin, ja purjehdus on nyt jotain ihan uutta. 

Joulun ja uuden vuoden suunnitelmat ovat ihan auki. Ehkä pysyn Thaimaassa, ehkä palaan Singaporeen, joka jäi jotenkin kesken kesällä, kun viikko ei riittänyt oikein mihinkään, ehkä palaan tutuille kulmille George Towniin, Penangille. Sinne olen kaivannut takaisin jo vuosia. Mihin tahansa menen, se on luultavasti jotain tuttua, jotain rentouttavaa. 

Buenos Aires

Haaveita pitää toteuttaa yksi kerrallaan. Buenos Aires on ollut haaveissani jo kauan. Olen vain aina joutunut toteamaan, että unelmien toteuttaminen voi olla aika kallista. Etelä-Amerikka on alkanut kiehtoa koko ajan enemmän, mutta olen yrittänyt tukahduttaa sen voimistuvan äänen, koska edelleen minulla on pelonsekainen fiilis koko maanosan turvallisuustilanteesta. Tiedän monien pelkojeni olevan täysin irrationaalisia. Aivan järjenvastaista on myös lentää maailman ääriin vain viikoksi. Mutta aika usein projektini ovat järjettömiä. Ei tässä mitään uutta ole. Taidan käydä pari yötä myös Uruguayn puolella. Onhan maiden välillä vain kapea lahti. Löysin sieltä jotain sen verran kiehtovaa, etten taida voida jättää väliin. 

Vinkkejä?

Onko sinulla jotain vinkkejä Pariisiin, Bergeniin tai Buenos Airesiin liittyen? Ne ovat minulle suurimmat mysteerit tällä hetkellä. Kuulen mielelläni, mistä pidit tai mihin ei kannata aikaa tuhlata. Mikä yllätti positiivisesti tai mistä jäi odotuksista huolimatta valju fiilis? Toki jos tiedät Kaukoidässä aivan ehdottoman must-paikan viettää joulua tai uutta vuotta, kerro ihmeessä. Liian paljon on vielä suunnitelmia avoimena. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

18 comments

  1. Minä lähden joulukuussa Buenos Airesiin, ja luultavasti matkustan Uruguayhin puolelle myös.
    Löysin hyvät taksi-vinkit, mutta muuten kaupunki on yhä mysteeri minulle.
    https://www.buenostours.com/taking-a-taxi-in-buenos-aires

    1. Kiitos vinkistä. Seuraan matkaasi varmasti tiiviisti. Noilta kulmilta on aika vähän bloggailtu.

  2. Mä olen käynyt Bergenissä muutama vuosi sitten helmikuussa. Olin jo pakkaamassa viisiä toppahousuja mukaan, kunnes huomasin, että siellä on tosiaan vesisateen uhka akuutimpi. Mutta mä tykkäsin kaupungista tosi paljon! Satoi siellä toki aina välillä, mutta hyvillä vaatevalinnoilla se ei paljon haittaa. Nuo mainitsemasi puutalot on ihania, niitä siellä riittää ja niiden perässä kannattaa suunnistaa ympäri kaupunkia ja löytää itsensä mitä ihanimmista kolkista. Maisemia kannattaa lähteä katsomaan Fløyenin huipulle. Sinne pääsee myös funicularilla, jos jalan ei maistu. Huipulta löytyi myös hämmentävä peikkometsä. Mä haluisin joskus palata Bergeniin kesällä. Jos se kerran oli ihan huippu vuoden lähes hirveimpään aikaan, haluan todella tietää, millaista siellä on kauniimpaan vuodenaikaan!

    1. Parikin jotain korkeampaa paikkaa olen löytänyt Bergenissä olevan. Yritän ehtiä molemmille. Ei mikään löhöloma ole tulossa tästä(kään). 🙂 Mutta jos sataa 24/7, näkymät yli kaupunhgin muuttuvat kai lähinnä näkymiksi metri omista varpaista. Kyllä mua jotenkin nyt tämä oma typeryyteni rassaa. Mutta kai Norjaan voi lähteä goretexeissa? Kai ne kulkee sellaisssa itsekin, jos elävät kaikenaikaisessa sateessa siellä?

  3. Minusta Latinalaista Amerikkaa ei kannata turhaan pelätä, kunhan nyt muistaa ihan maalaisjärkeä käyttää. Olen käynyt useimmissa Et-Amerikan maissa ja Keski-Amerikassa ja Meksikossa myös ja toistaiseksi välttänyt rosvot ja ryövärit.
    Olin toissavuonna BA:ssa, mutta se ei oikein kolahtanut. Ränsistynyt, ruuhkainen ja rikollisuutta nykyään aika paljon. Mutta ehdottomasti kannattaa käydä silti ja muuallakin Argentiinassa! Uruguayan Colonia on kiva, mutta pieni. Chileenkin pääsee kätevästi.

    1. Valitettavasti minulla on aikaa vain viikko, eli kovin pitkälle en ehdi. Coloniaa olen katsellut. Sa vaikuttaa niin tosi söpöltä, ja vissiin rannallekin pääsisi siellä kätevästi. Yhden päivän haluaisin pyhittää vain oleilulle. Kaupunkilomalla kun tulee muuten mentyä kuin aropupu koko ajan johonkin.

      Uskon olevan juuri noin, että pelkoni ovat liiallisia. On kuitenkin joskus nimeomaan noilla nurkilla käynyt vähän huonosti. Siitä pelkoni on jäänyt.

    2. Uruguayhin jos pistäydyt, niin ehdottaisin Montevideota Colonian sijaan. Joo, ne Colonian mukulakivikadut on ihan kivoja, mutta se on todella pieni ja erittäin turistinen paikka. Montevideo sen sijaan on pienen maan ylpeä pääkaupunki, jonkinlainen BA:n pikkuserkku, jossa kaikki on jäänyt vähän ajastaan jälkeen. Sellaisella positiivisella tavalla kaikki ihanasti rempallaan, niin kuin laulussa sanotaan. Turisteja on aika vähän, paikalliset ovat paljon rauhallisempia kuin Argentiinassa, mentaliteetti on eri. Englantia puhuvat vielä vähemmän. Lentäen pääsee, tai kantosiipialuksella suoraan Montevideon vanhaankaupunkiin. Vaikka et lopulta menisikään, niin suosittelen ehdottomasti ostamaan vaikka pdf-kirjana tämän oppaan: https://www.guruguay.com/montevideo-guide/ Se on hauskasti kirjoitettu ja todella informatiivinen paketti kaupungista ja maasta, josta on aika vähän tietoa löydettävissä. Ja on siinä muistaakseni Coloniastakin luku. Melkein väittäisin, että jos tuon oppaan luet, niin et voi olla matkustamatta… 😉

    3. Uskon meneväni kyllä Coloniaan. Kaksi pääkaupunkia viikkoon on minusta liikaa. En pysty enkä halua ottaa vastaan niin paljon. Epäilemättä pääkaupungissa on enemmän nähtävää ja se tarjoaa laajemman katsauksen maahan ja sen elämään, mutta uskon omiin tarkoituksiini pienen Unesco-kaupungin olevan kylliksi. Se on varmasti turistinen, mutta usein me turistit mennään just paikkoihin, jotka ovat jollain tapaa kiehtovia. Ylipäätään vain viikon takia noin kauas matkustaminen on vähän hölmöä. Pientä lepoakin kaipaan. Siksikin Colonia rantoineen taitaa olla minun paikkani.

  4. Bergenissa Floyenille kannattaa ehdottomasti kiivetä. Blogissani on postaus Bergenista, Buenos Airesista ja Uruguaysta https://fammomatkalla.blog

    1. Kiitos vinkeistä!

  5. Kivoja suunnitelmia! Minäkään en ole Pariisi-fani, mutta onhan siellä tullut silti useamman kerran käytyä. Täytyy sanoa, että oikeastaan kokemukset ovat positiivisia; kukaan ei ole ollut arogantti tai kieltäytynyt minua ymmärtämästä, vaikken puhukaan ranskaa. Tervehdin kyllä ranskaksi, sen jälkeen jatkan vähän anteeksipyytelevän oloisena englanniksi ja ihan asiallista, ystävällistäkin on vastaanotto ollut niin hotelleissa, ravintoloissa kuin kaupoissakin. Hommaa vaikka divarista Helena Petäistön Cocon kanssa Pariisissa. Ei ole tuore kirja enää, mutta ravintolavinkit pitivät kyllä pari vuotta sitten vielä hyvin kutinsa, ja mikseivät pitäisi, eihän hyvät paikat joudu sulkemaan oviaan. Takaan että syöt hyvin, upeissa saleissa, eikä tarvitse edes laittaa ykkösiä päälle.

    Olen ollut Buenos Airesissa kahdesti. Ekalla kerralla sillä logiikalla, että kun on niin vaarallista, niin pitää lähteä, kun on vielä nuori ja vetreä eikä omista mitään varastettavaa. Satuin sitten sinne juuri vuoden 2001 talouskriisin jälkeen. Mikään ei maksanut mitään, kun pesot olivat menettäneet arvonsa. Ostin hienosta herrainvaatehtimosta Diorin puvun suunnilleen kymmenesosalla sen oikeasta hinnasta. A-linjan metrovaunut olivat silloin 90 vuotta vanhoja puuvaunuja…

    Tykkäsin kaupungista, ja toisen kerran olin ihan pari vuotta sitten. Se ei ollut muuttunut 15 vuodessa mihinkään. Olin alunperin kuvitellut, että tupsahdan johonkin 1980-luvun Espanjaan, missä busseista tippuu ovet kaduille ja kaikki muukin on rempallaan, mutta ei se kyllä niin mennyt. Suuri, elävä, vikas espanjankielinen suurkaupunki, riittävän siisti ja sivistynyt, oikeastaan aika nykyaikainen ja ehdottoman eurooppalainen. Intiaanejahan siellä ei ole ollenkaan, että väestökin on kuin eteläisimmästä Euroopasta. Espanjaa kannattaisi osata edes vähän, tuolla kun ei englantia juuri puhuta.

    Minä en kokenut BA:ta kummallakaan kerralla mitenkään erityisen vaaralliseksi. Ei siellä tee mieli mennä pimeän aikaan puistoihin kuljeskelemaan, mutta päivällä liikuin ihan vapaasti. Päädyin kaupungin luoteispuolelle köyhään kerrostalolähiöönkin, mutta ei siellä mitään ihmeellistä näkynyt tai sattunut, rauhassa sai kulkea. Sitä en tiedä, olisiko sitten naisena eri juttu.

    Muutaman käytännön vinkin voin antaa. Nyt uudemmalla reissulla kun kävin, niin pesoja oli hankala saada. Argentiinan ulkopuolelta niitä ei oikein tahdo saada mistään (ehkä Miamista?), mutta saisihan sitten lentokentältä, ajattelin. Juupajuu. Pankkiautomaatille jonotti 20 ihmistä, ja hienoista Visa/Mastercard-tarroista huolimatta automaatti hylkäsi jokaisen ulkomaalaisen kortin. Oli siellä Ezeizan kentällä pankkikin, mutta sinne jono oli varmaan 50 ihmistä. Luovutin, kävelin taksivouchertiskille, josko sen voucherin saisi vaikka luottokortilla. No, siihenkin oli yhtä pitkä jono. Marssin kärkeen ja kysyin kortista. ¡No no! Sitten hoksasin kysyä, että jos jonotan koko tuon jonon, niin kuinkas kauan sitä autoa sitten pitää odottaa. Voi señor, nyt on ruuhkaa, voi mennä tuntikin. Siinä vaiheessa tein sitten suurin piirtein kaikkia mahdollisia turistin sääntöjä vastaan, kävelin ulos terminaalista ja etsin parkkipaikalta keltaisen kaupunkitaksin (lentokenttätaksit on isoja, valkoisia ja kalliita) ja sain selitettyä turistiespanjallani, että keskustaan pitäisi päästä ja mulla on vain dollareita, että onnistuiskos. No, tottakai se onnistui. Hinta oli keltaiseksi taksiksi liikaa, mutta vähemmän kuin mitä valkoinen olisi maksanut, ja minulla kun on tapana pitää joka puolella maailmaa mukana pieni nippu dollareita erikokoisina seteleinä, niin maksu onnistui sitten ihan sujuvasti. Kuljettaja osasi oven eteen, ja olisin melkein itsekin osannut, 15 vuoden tauon jälkeen.

    Pesoja ei kaupungilla saanut yhtään sen helpommin. Niitä vaihdetaan vain casa de cambioissa, joita ei todellakaan ole joka paikassa. Ja niihin on pitkät jonot, koska paikalliset eivät pidä mitään säästöjä pesoissa vaan vaihtavat kaiken dollareiksi, mikä onkin ihan fiksua heiltä. Mutta asiakkaita siis riittää. Niin, ja passi pitää olla mukana. Henkilökortti ei riitä, eikä passikopio. Vaikka en kokenut kaupunkia vaaralliseksi, en silti tykkää kävellä kaupungilla passi taskussa. Kaikeksi onneksi hotellin epäystävällinen respaukko vaihtoi mielellään suoraan taskustaan pesoja. Hänelle kelpasivat eurotkin ihan hyvin, ja kurssi oli käytännössä sama kuin casa de cambioissa. Voitimme molemmat, kun meidän ei tarvinnut jonottaa ja hän sai euronsa varmasti parempaan kurssiin kuin mitä olisi saanut sieltä casasta.

    Hotelleista vielä: ne ovat noin yleisesti ottaen surkeita. Siis sillä tavalla surkeita, että voit ottaa puolitoista tähteä heti pois siitä luokituksesta, jota tarjoavat viralliseksi. Kyllä niissä asuu, ja ihan riittävän siistiäkin on, mutta buenosairesilainen neljän tähden hotelli on ehkä ollut sitä vuonna 1960, nyt tähtiä ei paljon yli kahta heruisi. Ei siis kannata odottaa liikoja, niin ei pety turhaan.

    Jotta ei kuulosta liian negatiiviselta, niin täytyy vielä toistaa, että pidän kaupungista kovasti. Parasta Buenos Airesissa on kävellä vaan ilman sen kummempia päämääriä, ihmetellä monumentaalikeskustaa joka on melkein kuin Madrid-on-steroids, käydä tsekkaamassa Oncen katumarkkinat (joku voisi sanoa, että ovat aidompaa Etelä-Amerikkaa) ja käydä syömässä hyvää pihviä. Kauniissa San Telmossa tanssivat (turisteille) tangoa kadulla, katsella saa maksutta mutta kuvia jos ottaa, pitäisi maksaakin. Mercado de San Telmo on viehättävä kauppahalli, kannattaa käydä. Kunpa tuo BA olisi vähän lähempänä, tai edes vähän helpompien yhteyksien päässä, mielelläni lähtisin uudelleen!

    1. Pimeän aikaan en kulje puistoissa Suomessakaan, että jos tämä riittää turvassa pysymiseen, taidan olla kuivilla. 🙂 Mitään kallista ei tietenkään kannata olla kadulla kulkiessa mukana, mutta toisaalta ilman kameraa en kulje oikein koskaan missään. Epäilen, että päivällä kuljeskelen vapaasti, mutta kun pimeä tulee, pysyttelen lähellä hotellia tai menen taksilla ravintolaan ja takaisin. Tietenkin pitää aistia tunnelmaa, kun olen siellä.

      Kiitos vinkeistä. Onpa harmillista, että rahan vaihtaminen on noin hankalaa. Pitää siis varautua jonottamaan, mikä suinkaan ei ole vahvuuteni. Kärsivällisyys kun ei ole kuulu hyveisiini. 🙂

  6. Sinulla on kivoja matkoja tulossa. Toivottavasti ne edes osittain lunastavat odotuksesi muutenkikn kuin viikon sateilla. 🙂
    Ollaan samoihin aikoihin Pariisissa. Kyselin itsekin sinne vinkkejä tässä reissu suunnitelma postauksessa, jossa myös omia suunnitelmiani: http://hiemanvino.blogspot.com/2018/09/syksyn-suunnitelmia.html?m=0

    1. Sateettomuus on minun suurin toiveeni. Kylmäkään ei haittaisi, mutta kyllä sade vain lässäyttää tunnelman, ei voi mitään.

  7. Kivalta näyttää reissukalenteri. Mulla on myös ollut Etelä-Amerikka ja mm. Buenos Aires haaveissa, mutta en ole vielä “päässyt”. Vähän sama ongelma vaivaa, epäilyttää rikollisuus ja tietty lennotkin ovat pitkät, niin että sitten tulee kuitenkin suunnattua Aasiaan kaukomatkalle.

    1. Sepä, juuri noista syystä Kaukoitä vetää minuakin. Nyt olen ollut siellä niin paljon, ja tänä vuonna menen vielä kahdesti, että oli pakko suunnata katse johonkin ihan muualle. Kokeilen nyt tuota, katson miltä tuntuu, ja sitten olen viisaampi, mitä haluan tehdä jatkossa.

  8. Kävin kesällä Ranskassa ja pidin Lyonista, sitä voin suositella. Myös Lyonissa on pariisilaismainen silta, joki ja joutsenia. Pidin myös Nimesistä ja Montpellieristä eivätkä majoitukset olleet onneksi niin kalliita kuin Espanjassa ja Italiassa. Buenos Airesista luin kerran kokemuksia tripadvisorista ja luin että jotkut pitävät liikkeiden ovet lukossa mahdollisten ryöstäjien takia. Mutta toisaalta monet matkabloggaajat ovat sielläkin käyneet ilman ongelmia. Joskus se on kaikki tuurista kii ja yleensä ei satu mitään

    1. Lyon on ihana. Viikonloppumatkalla en nyt lähde Pariisin ulkopuolelle, kun kerran lennot ovat sinne. Lyoniin pitäisi kyllä joskus mennä takaisin. Se todella oli kiva.